Miten Buffalon GM Tim Murray "pilasi" Anaheimin pelikokemukseni
Ajattelinpa nyt kirjoittaa tällaisesta vähän erilaisesta näkökulmasta eilisen Anaheim - St. Louis pelin tiimoilta. Tarkoituksena oli saada passit tuttavaltani, joka toimii Ankkojen varusteapulaisena, jotta saisimme tavata muutamia pelaajia pelin jälkeen. Ducksien varusteapulaistuttavani on aikoinaan pelannut maalivahtina ECHL-tasolla, mutta on aikoja sitten lopettanut pelaamisen.
Lippuja ei kuitenkaan Will Call -luukulla ollut, vaikka kuinka etsittiin, ja siellä niiden piti olla, näin oli sovittu. Pettymys oli aika suuri, sillä vierailemassa oli joukko suomalaisia, Jatkoajan VilleSeinan johdolla, ja heille lähinnä olin nämä passit järkännyt. Huutelin sitten siinä pukukoppiin kaukalosta johtavan kaukalon yläpuolella, että tunteeko kukaan varusteapulaisystävääni. Yllätys oli suuri, kun järjestysmies osoitti kaukaloon, ja sanoi, että tuttavani on tuolla loorassa maalivahdinvarusteissa Bluesin maalilla! Osoittautui, että Tim Murray oli sitten päättänyt vihdoin viimein treidata Ryan Millerin, ja tietenkin juuri Bluesiin, ja tietenkin juuri pari tuntia ennen Anaheim-ottelun alkua. Joten koska Halakki meni vaihdossa takaisin Buffaloon, ei hän voinut enää pukeutua matsiin, eikä Blues ehtinyt tuoda ketään tilalle matsiin ajoissa. Joten tuttavani kutsuttiin äkkiä "ylös". Taisi tuttavaltani sitten siinä hytäkässä unohtua se meidän passien ilmoittaminen lipputoimistoon. Kaikkea sitä sattuukin, kun ketjureaktio lähtee käyntiin.
Itse pelistä, aika jalkapallopeli se oli maalilukemiltaan. Ekassa erässä Saku vapautti nätillä syötöllä Cogsin läpiajoon, ja odotin kyllä täysin, että kaveri hukkaa paikan, kuten hän yleensä tekee pari kertaa ottelun kuin ottelun aikana näistä läpiajoista. Mutta ihmeekseni perusharhautus johtikin kiekon lipumiseen maaliin. Saa ehkä Elliott ottaa vähän tuon maalin omaan piikkiinsä. Odotin jo, että Bluesit vaihtavat molaria, jotta tuttavani pääsee esittelemään taitojaan, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Loppupeli meni sitten aika tasaisissa merkeissä, mielestäni ehkä Bluesin hienoisessa hallinnassa, mutta Hilleri Hiiri pelasi aika hyvin ja tuurilla ja taidolla selvittiin takaiskuitta. Toisessa päässäkin oli muutamia paikkoja, mutta ei oikein loistopaikkoja.
Pelaajista mieleen jäi erityisesti Hampuusi. Täytyy ruveta myöntämään että olin väärässä, kun ihmettelin draftitilaisuudessa pari vuotta sitten, että kuka ihmeen Hampuusi. Kaveri pelasi kyllä niin rauhallisesti ja varmasti ja teki lähes poikkeuksetta oikeita ratkaisuja. Ei voinut kuin ihailla. Allen koomaili kiekon kanssa totuttuun tapaan alussa, mutta paransi sitten. Fistric tuli kiekkoa vastaan siniviivalta hyökkäyspäässä kuin muuan Vatman (lieneekö oppinut tavan Samilta), ja otti pari jäähyä siinä sivussa. Getzlafilla ei oikein luistin kulkenut, mutta kädet sentään vielä jotenkin kävivät. Olympiakisojen MVP oli aika näkymätön ainakin minun silmissäni. Hän pääsi pari kertaa ykkösylivoimaankin, mutta eihän siitä koko ylivoimasta mitään tullut. Onneksi VilleSeina pääsi vähän häntä jututtamaan ottelun jälkeen. Kysykää VilleSeinalta, jos haluatte tietää mistä puhuttiin. Perry oli aika saamaton, vähän tyyliin olympiakisat (jos oikein ymmärsin, en Kanadan pelejä nähnyt). Alkaisi olla maalin paikka hänelläkin. Bluesista mieleen jäi lähinnä taitava väkkärä TJ Oshie. Hallissa paikat oli myyty loppuun, vaikka vieressäni rivillä oli ainakin tilaa vaikka kuinka.