"The game that refuses to end!"
Ducks 6 - Blues 5 SO. Jos LA-peli oli vuoristorataa, niin tämä peli oli sitä potenssiin kuus. Ducks pelasi jälleen aivan sysipaskan ekan erän, luistin ei liikkunut ja vaikka puolustus omalla alueella oli tiivistä, kyllä Blues maaleja osaa tehdä. Ekan erän jälkeen taulussa 3-1, mutta tokassa erässä Ducks rupesi pelaamaan ja teki kolmella peräkkäisellä laukauksella maalit. Tähän kohti voisi quotata itseäni viime pelin jälkeen, kun sanoin että kakkosketju voisi heräillä. Noh, siihen tuli Koivu keskelle ja johan rupes toimimaan: Selänne 1+3, Ryan 2+2 ja Koivu 1+1 ja mieletön puolustuspään pelaaminen. Brian Elliot oli umpisurkea ja Ducks kiitti.
Kolmannessa erässä Blues tuli kovaa päälle ja teki Ducksin toisesta rangaistuksesta toisen ylivoimamaalinsa ja tuli tasoihin. Alivoima on edelleen joukkueen suurimpia ongelmia. Koko pelin läpi näytti Ducksin raskasjalkaisemmilla puolustajilla olevan suuria vaikeuksia saada kiekkoa pelattua nopeasti eteenpäin kun Bluesin hyökkääjät laittoivat painetta päälle. Etenkin Souray ja Lydman pistivät silmään hitaudellaan ja huonoilla purkuyrityksillään/syötöillään. Tässä hyvä esimerkki siitä, kuinka hyödyllinen pelaaja Cam Fowler on, vaikkei tuollaista tilastoista huomaakaan.
Viktor Fasth oli paljon parempi kuin mitä viidestä päästetystä maalista voisi kuvitella. Kaksi maaleista tuli maskin takaa eikä Fasthilla ollut mitään toivoa nähdä vetoja. Stewartin 5-5 -tasoitusmaalissa kolmannessa erässä laukaus osui ensin Sourayhin, josta kiekko kimposi Stewartille takatolpalle. Souray samalla esti vahingossa Fasthin liikkumisen sekä näkyvyyden, joten en pistäisi tuotakaan maalia millään lailla Fasthin piikkiin. Kaksi muuta maalia sitten olivatkin vähän kyseenalaisia, toinen johtui Fasthin megareboundista ja toinen oli kummallinen tilanne, jossa Fasthin ehkä olisi kannattanut pelata "Hillerit" ja varmuuden vuoksi heittää patjoilleen jäähän.
Tuomarit antoivat kerrankin joukkueiden pelata, eikä jokaista pientä rikettä noteerattu. Bluesin fanit voivat olla vähemmän tyytyväisiä tuomareihin, sillä he hylkäsivät Bluesilta kaksi maalia. Ensimmäinen johtui siitä, että Perron kaatui Ryanin painostuksen vuoksi, liukui päin tolppaa ja tönäisi sekä maalin pois paikoiltaan, että vaikeutti Fasthin torjumista eikä näin ollen maalia hyväksytty. Väärä tuomio mielestäni, koska Bobby selvästi tönäisi Perronia, ja vaikka Perron varmasti edesauttoi omaa kaatumistaan, se oli enemmän Bobbyn vika ettei maali pysynyt paikoillaan ja Fasth voinut torjua kunnolla. Ja on niitä maaleja ennenkin hyväksytty, vaikka maali olisi mennyt pois paikoiltaan ennen kuin kiekko ylittää maaliviivan. Jatkoajalla hylätty maali taas oli ihan selvä homma, maalin yläpuolelta olevasta kamerakulmasta näki hyvin, että Berglund oli täysin Fasthin päällä eikä yrittänyt ollenkaan poistua asemistaan, joten selvä tuomio, ei maalia.
En sanoisi että kumpikaan joukkue ansaitsisi tästä pelistä kahta pistettä. Ducks ei ollut taaskaan hereillä ekassa erässä ja teki kummallisia virheitä läpi koko pelin. Bluesilla taas on maalivahtiongelma. Tuurimaalikisassa Ducks veti kuitenkin pitemmän korren, hienoa nähdä onnistumisia Perryltä, Getzlafilta ja etenkin Boninolta, jolle tuo taisi olla ensimmäinen rankkariyritys ikinä. Myös jo muutaman loistavan pelin putkeen pelannut Cogliano teki kauden ekan maalinsa.
Ja jossei joku huomannut, Hillerillä on nivusvamma ja on day-to-day. Deslauriers nostettu ylös ja toimii Fasthin backuppina. Vatanen ja Hendry lähetettiin samalla Norfolkiin. Ducksilla on nyt rosterissa Souray-Beauchemin, Lydman-Sbisa ja Allen-Lovejoy. Voisiko tästä päätellä että Fowler olisi pian palaamassa kokonpanoon, tai ainakin varalle seiskapakiksi?
PS. Ymmärrän hyvin miksi joidenkin mielestä Perry on "yököttävä tökkijä" (varmasti inhoaisin itsekin jos pelaisi toisessa joukkueessa), mutta en nyt sanoisi häntä pahimmaksi ihmisjätteeksi koko liigassa. Ennemmin se kunnia menee Matt Cookelle tai Raffi Torresille.