Coyotesia vastaan Ducks oli ihan lomatunnelmissa ensimmäisen erän, mutta Coglianon uran ensimmäinen hattutemppu käänsi ottelun Ducksin hyväksi. Boudreaun sanoin Coglianon hattutemppu oli erittäin ruma, sillä vaikka Cogliano käytti hienosti nopeuttaan toisessa ja kolmannessa maalissa, suurin syy maaleihin oli Mike Smithin käsittämättömän paska maalivahtipeli. Lopussa Cogliano oli Teemun kanssa kahdella nollaa vastaan tyhjä maali edessään, mutta ilmeisesti Teemu oli tilanteessa kuitenkin sen verran edellä, että Cogliano tyytyi huutamaan Teemulle, että laittaa kiekon itse maaliin. Harmi, olisi varmaan ollut ensimmäinen Ducks -pelaaja joka tekee neljä maalia samassa ottelussa? Hiller oli loistava 25/26 torjunnallaan. Jason Blake oli sivussa blokattuaan Beaucheminin laukauksen aiemmassa pelissä, joten Beleskey otti hänen paikkansa kolmosketjussa, ja he pelasivatkin erittäin hyvin yhteen. Etenkin Bonino näyttää aina vain paremmalta pelaajalta, ja syöttikin kaksi Coglianon maaleista.
Dallasia vastaan ottelu olikin sitten toisinto viime kohtaamisesta (0-1 häviö), täysin eri lukemilla tosin. Nyt tietysti kuulostan ihan homerilta, mutta mielestäni Ducks oli enimmäkseen parempi joukkue. Suurin syy häviöön oli jälleen Kari Lehtonen, Starsin sumppupuolustuksen ohella. Paikkoja Ducksilla oli vaikka muille jakaa, ja laukaukset voitettiinkin 35-26. Ensimmäisessä erässä kolmosketju Beleskey-Bonino-Cogs jatkoi siitä mihin jäi, ja erittäin hyvän ottelun pelannut Beleskey tekikin ensimmäisen maalin. Sen jälkeen tuli pari kiekonmenetystä, jotka johtivat Dallasin maaleihin. Myös Hiller päästi ensimmäisen helpon maalin pitkään aikaan, joka tosin oli sekin Ducksin puolustuksen nukahduksen aiheuttama kaks-ykkönen.
Toisesta erästä eteenpäin Ducks oli sitten parempi joukkue, mutta Robidasin 4-1 maalin jälkeen Dallas aloitti viime kevään Nashvillen tyyliin sumputtamisen, joka jatkui pelin loppuun asti. Kaikki kunnia Dallasille tehokkaasta pelitavasta, mutta onhan tuo nyt helvetin tylsää katsottavaa, kun vähän väliä kolmannessa erässä Starsin puolustajat jäivät seisoskelemaan oman maalin taakse kiekon kanssa. Tästä hyvästä Jamie Benn saikin asiaankuuluvat "suosionosoitukset" Honda Centerin yleisöltä.
Loppujen lopuksi ottelu oli tiukempi, kuin mitä lukemat 6-2 osoittavat. Kolmannessa erässä Ducksin oli pakko alkaa ottamaan riskejä, jotka sitten kostautuivat esim. Ryderin maalissa. Toisessa erässä Luca Sbisa kavensi heti Dallasin maalin jälkeen tilanteeksi 4-2, jonka jälkeen Ducks näytti hetken aikaa vievän peliä täysin. Juuri ylös nostettu Kyle Palmieri joutui Fistricin kamppaamaksi Dallasin maalin takana, mutta tästä ei jäähyä vihelletty. Voidaan jossitella, miten peli olisi päättynyt, jos Ducks olisi saanut tuosta ylivoiman ja tehnyt maalin. Ylivoimasta puheenollen, huomaa selkeästi mitä vajaan viikon tauko tekee pelaajien kemialle, etenkin ylivoimatilanteissa. Phoenixia vastaan ylivoimia ei tullut kuin kaksi, ja nyt tämän Stars -ottelun alkupuolella Ducks pelasi ehkä huonoimman ylivoimansa ikinä. Vasta ihan pelin lopussa yv:hen tuli jotain tolkkua, ja kävihän se Getzlafin lämäri ylärimassa.
Vaikka turpaan tuli niin onneksi se ei johtunut asenteen puutteesta. Ykkös- ja kakkosketju ovat olleet tauon jälkeen vähän kuutamolla, mutta onneksi meillä on nyt kolme maalintekoon pystyvää ketjua. Näissä kahdessa pelissä ylivoimaisesti paras ketju on ollut kolmosketju. Beleskey ja luonnollisesti Cogliano ovat tehneet maalit, mutta itse pidän erityisesti Nick Boninon pelistä. Nyt 20 ottelussa hän on tehnyt tehot 3+5=8, ei paha lukema, kun viime kaudella 26 ottelussa ei tullut pisteen pistettä.
Viimeisistä kahdestatoista pelistä on nyt saldona 9-2-1. Otteluita on nyt jäljellä 32, ja jos samaan tahtiin jatketaan, tulee näiden 32:n pelin saldoksi suunnilleen 24-6-2, jolla pääsisimme 95 pisteeseen. Se on siinä ja siinä, pääseekö sillä playoffeihin. Se on kyllä sanottava, että jos joku joukkue tuollaiseen lukemaan pystyy tähän aikaan kaudesta, se on juurikin Ducks. Sen verran kovia voittosaldoja on viime vuosina helmi-maalis-huhtikuussa tahkottu, ja vieläpä huonommilla rostereilla. Viime vuonna puuttui Hiller, kolmosketju ja tammikuussa myös Getzlaf, ja sitä rataa. Apuja tietysti tarvitsemme, ja joukkueet Minnesota, Dallas, Colorado, Calgary ja Phoenix pitäisi erityisesti pystyä pitämään pisteittä. Minnesotalta puuttuu tällä hetkellä Koivu, Lehtosen nivuset on ennenkin hajonneet, ja Coloradon nuori joukkue sukelsi viime kaudella tähän aikaan oikein huolella, joten ei näistä vielä tiedä. Joskus joulukuussa olimme muuten Columbuksen kanssa tasapisteissä liigan huonoimmalla rekordilla, mutta nyt olemme Columbusta edellä 13 pistettä. Joten en oikein jaksa enää uskoa mihinkään dramaattisiin muutoksiin trade deadlinella (olettaen että joukkue on vielä silloinkin voittava joukkue). Kyllä tällä rungolla on mahdollisuudet ennen pitkää olla todellinen cup contender, kauden ensimmäinen puolikas vaan oli jotain käsittämätöntä, joka tuskin tulee joukkueelle lähitulevaisuudessa toistumaan.