EDIT: Chipin kanssa olen samaa mieltä siitä, että tappeleminen ei todellakaan ole mikään voimahyökkääjän tai ylipäätään fyysisen pelaajan kriteeri.
Voi olla fyysinen ja kova vaikkei periaatteessa tappelisi koskaan, mutta kyllä Pohjois-Amerikassa termi power forward luotiin kuvaamaan pelaajia, joilla oli pelotevaikutusta myös nyrkkiensä avulla. Piti olla kookas, vahva, peloton, aggressiivinen, kova taklaamaan, kova tekemään maaleja ja myös kova tappelemaan - tarvittaessa vaikka heavy weighteja vastaan.
Neely, nuori Lindros, Tocchet, nuori Shanahan yms. kaikki tappelivat ketä vastaan tahansa. Kysehän on lähinnä siitä, että nämä äijät tekivät kaikille selväksi, ettei heitä voi edes goonit pelotella missään tilanteessa. Ja osa goonaili välillä itsekin ja ennen kaikkea: olivat myös itse pelotteita.
Uusi NHL rajoitettuine tappeluineen ja eurooppalaisten vaikutus on kieltämättä tehnyt sen, ettei kaikki tuota tappelukriteeriä voimahyökkääjän kohdalla enää vaadi. Se on sääli ja termin väärinkäyttöä.
Ja Iginla on kyllä varsinkin nykymittapuulla helposti power forward. Sillä, jos ei olisi, niin turhan vaikea niitä oikeita voimahyökkääjiä olisi muualtakaan enää löytää. Sen sijaan Ovechkin ja kumppanit ovat voimahyökkääjiä vain käsitteen eurooppalaisessa kontekstissa. Tappeleminen on vanhan mantereen pojilta yleensä liikaa vaadittu. Täällä nyt muutenkin ketä tahansa vähänkin säännöllisesti maalaavaa ja taklaavaa miehen kokoista kutsutaan voimahyökkääjäksi.
.