Quennevillellä on hyvä tilanne maalivahtien suhteen, koska Crawford-Darling duo pelaa logolle niin vahvasti reilussa hengessä. Crow on ottanut kokemuksella pelaavan moken paikan takaisin ja Hawks menee päätyyn (tai niin pitkälle kun eväät riittää) asti hänellä, jos pelaamisen taso pysyy korkeana. En näe kuitenkaan ollenkaan huonona juttuna sitä, että myös Darling on päässyt post seasonilla esiintymään, vielä varsin ansiokkaasti. Molemmat ukot tietää tilanteen ja tämä helpottaa myös Quennevillen päätöksen tekoa hieman, kun tolppien väliin pääsee pelaamisen tason mukaan. Darling pelasi ykkösrundilla hyvin minsoja ja tämä on helpottanut hieman myös Crown runia jaksamisen suhteen. Crawford hyppäsi pienen huilin jälkeen takaisin tolppien väliin Game kutosessa Chicagossa, pelin ollessa ekassa erässä nopeasti 3-1 Predatorsille. Tuon vaihdon jälkeen koko jengin tekeminen nousi pykälän jälleen ylöspäin ja Crawford päästänyt seitsemän maalia tuon jälkeen viidessä pelissä!
Periaatteessa on hienoa, että pystyt kääntämään potentiaalisen kompastuskiven vahvuudeksi. Itse näen sen niin, että se on aina huono tilanne, jos ykkösmaalivahti otetaan pois maalilta tai vielä pahempaa eli menettää paikkansa kesken pudotuspelien. Crawfordilla ei ole Ankkoja vastaan varaa enää heikkoihin esityksiin. Jos Darling joutuu uuniin niin Chicago on siinä tapauksessa erittäin ahtaalla.
Katsoin vielä huvikseni molempien veskareiden kaikki päästetyt maalit. Ja sen voin sanoa, että Andersen olisi raadeltu elävältä, jos hän olisi päästänyt edes 1/3 noista Crawfordin hörpyistä. Toki Andersenin jokaista liikettä toki tarkaillaan mikroskoopin läpi, koska siellä taustalla odottaa Gibson.
Viimeksi muokattu: