Mennyttä onkin kommentoitu, itsekin kauden mittaan kaikenlaista. Muutama ajatus, arvaus, tulevasta, perustuu tietysti menneeseen kauteen.
Ranskan nuori ja lahjakas joukkue tulee olemaan esillä koko kauden; jos joku epäonnistuu, toinen on tilalla. Dorin-Habertin pieni taantuminen lapsivuoden jälkeen saattaa jäädä tilapäiseksi. Miten Domratsheva nousee ensi vuonna jää nähtäväksi. En pidä sitä itsestäänselvyytenä, vaikka todennäköisenä, että on podiumilla enemmän kuin pari kertaa. Taso on koko ajan kovempi. Dahmeier ei paljon voi parantaa, hiipuminenkin on mahdollista, mutta koska potentiaali on niin valtava, on yksi parhaista myös ensi vuonna. Koukalova on osoittanut pystyvänsä nousemaan hiihtäjänä koko ajan kovemmaksi, ehkä vielä vähän kovempikin voi olla, jos harjoitus menee kohdalleen. Ampujana varmasti parhaita, vaikka sen ennustaminen on arvailua. Norjalaisista voi ykskaks nousta Tirill tai Olsby, tai sitten ei. Jos jotain trendiä pitäisi arvioida, niin ruotsalaisten nousu on merkittävä, ehkä sieltä suurin jokeri onkin tulossa.
Meillä Kaisan pitää parantaa ammuntanopeutta ja tietysti tarkkuutta. Luulen paradoksaalisesti, että nopeamman rytmin oppiminen ja luotto siihen parantaa myös tarkkuutta. Siitä oli jo merkkejä, vaikkakaan ei nyt Oslossa. Lisäksi Kaisa hiihtää paljon enemmän wassua, vaikka kuokkanousut ovatkin se juttu, mikä tekee eroa muihin. Ylavartalon treenit on edelleen mukana kasvavasti. Vaikka kestävyyspohjaan ja sitä kautta nopeuteen ei voi paljon enää saada parannusta, ampumanoupeudella ja wassumaaston paremmalla hyödyntämisellä pystyy olemaan paljon nopeampi. Terveyden vaaliminen, oli se sitten mitä hyvänsä, tulee olemaan aivan olennaista, jos aikoo menestyä.
Mari varmasti jatkaa hyväksi havaittua tietä ja vahvistaa sitä, mistä nyt tuli läpimurto. Arvaisin, että Marilla on vielä hiihdossakin yksi vaihde kovempaan vauhtiin, ja sehän on jo aika paljon. Yleensä suomalaiset saavuttaa näköjään maksiminsa myöhemmin kuin monet muut.