Täällä siis keskustellaan, kuka on paras kestävyysurheilija. Perusteina käytetään suksen toimivuutta tai toimimattomuutta, yhtä kilpailua, jossa verrataan urheilijoita, heidän kehitystään ja nuoruusvuosien kisoja mittarina lahjakkuudesta. Mäkäräisen ja Sachenbacherin vertailu olympialaisissa ontuu, koska Kaisa ei ollut terve (keuhkot, allergia), suksetkaan ei toimineet optimaalisesti. Toisaalta, ei Mäkäräinen ole kuntoaan tähdännyt aseettomiin arvokisoihin, joten sijoitukset eivät kerro kaikkea. Silloin kun Gössner pärjäsi, hänellä oli huippusuksi, silloin kun oli huono, niin, millainen suksi oli? Kun Mäkäräinen paljon heikommalla hiihtokunnolla kuin nyt voitti Suomen mestaruuden, löytyi paljon seliteltävää, miksi hänelle hävinneet eivät hiihtäneet kunnon ja lahjakkuuden mukaisesti. Sama henki leijuu tämänkin keskustelun yllä ja rivien väleissä. Tämä on tätä ”mun isä voittais sun isän jos…” tai pikemminkin ”mun isä voittais sun äidin jos”, kyse on eri erheilulajeista.
Asioista jonkin verran perillä oleva Reijo Jylhä piti Kaisaa yhtenä mitaliehdokkaana tänä vuonna vapaan kympillä, mutta viisaana miehenä lopetti spekuloinnin siihen (sai siis viimeisen sanan). Kilpailuita pidetään siksi, että nähtäisiin kuka on paras. Kilpaluissa on säännöt ja niiden mukaan arvotetaan paremmuus. Tällä hetkellä Kaisa Mäkäräinen on maailman paras ampumahiihtäjä cupin pisteiden perusteella, huomisesta en tiedä: mc-pisteet sen näyttää, tänään ja huomenna. Vai pitäisikö väitellä, että järjestelmässä on vikaa, kun väärä henkilö on johdossa? Siitä vaan, varmaan perusteita löytyy.