Melkoisen paljon on tosiaan muuttunut viime kaudesta, ja ei tosiaankaan parempaan suuntaan. Harjoittelu ei kuulemma oikein maistunut kesällä.Gabriela Soukalova on menettänyt hiihtovauhtinsa täysin viime kauteen verrattuna. Fyysinen olemuskin on muuttunut. Nykyään hän on aika porsaan näköinen hiihtopuvussaan. Ei ole tainnut harjoittelu maistua samanlailla kuin ennen.
Saksa on minunkin mielestäni selvästi parempi, onhan siellä heittää Hinzin tilalle vaikka tämä joku Kummerkin. Norjalla ei hyvin mene, Ringen on kadottanut edelliskausien hyvän hiihtovauhdin kokonaan, Solemdal ei osu enää mihinkään ja Hornilla ei oikein suju kumpikaan.Taitanet tarkoittaa viestikommenttiani. Minä näen Saksan viestijoukkueen kovemmista laduistakin huolimatta kovempana kuin Norjan vastaavan. Dahlmeier, Hildebrand, Preuss sekä Hinz on kovempi joukkue kuin Eckhoff, Horn, Ringen ja Solemdal, jota pidän todennäköisimpänä viestijoukkueena. Tosin Solemdalin tilanne ei vakuuta.
Näin tosiaan oli. Nainen myös keskittyi sponsorivelvotteiden hoitamiseen. Lajiharjoittelu jäi taka-alalle, koska Soukkis oli saanut sen mitä halusi Sotshista.Melkoisen paljon on tosiaan muuttunut viime kaudesta, ja ei tosiaankaan parempaan suuntaan. Harjoittelu ei kuulemma oikein maistunut kesällä.
Mäkäräinen on ollut Kontiolahdella todella hyvä vuosien varrella, mutta merkittävästi Domrachevaa parempi, ihan näin en sanoisi. Minulla on hyvässä muistissa 2012 Nallelahden kisat, joissa Domppa oli huimassa hiihtokunnossa hiihtäen suhteellisen selkeästi parhainta vauhtia. Ja onhan Darya voittanutkin Kontiolahdella. Maastot toki ovat Kaisalle sopivammat.MM-kisoja ajatelle ei Kaisan tilanne mitenkään huolestuttava ole. Kaisa on ennenkin ollut Kontiolahdella Domraa merkittävästi parempi. Nyt Kaisa vaikuttaa olevan paremmassa hiihtokunnossa kuin Daria. Kontiolahden maastot kuokkanousuineen sopii Kaisalle paremmin kuin Darian wassulle.
Kaatuminen ei näy tilastoista ja en sitä muutenkaan muistanut. Edellisessä viestissäni en sanonut miten mikin asia on ja miten ei ole vaan pikemminkin millaisia asioita tilastojen takana saattaa olla vaikuttamassa ja moniin niistä vastasitkin kommentoiden.Minusta tämä esimerkki menee ihan vihkoon jo sen takia, että Domratsheva kaatui kyseisellä lenkillä. Tuon kisan vikan lenkin nopeimman eli Mäkäräisen ja kymmenneksi nopeimman eli Semerenkon ero oli 35,2 sekuntia eli eroa kertyi noin 11,7 sekuntia per kilometri.
Jos Kaisa olisi norjalainen, niin täällä puhuttaisiin D-vitamiineista kovaan ääneen.Nollat ja nopein hiihto. Eipät tuo voittaminen kovinkaan paljoa Mäkäräiseltä vaadi...
Kestävyysurheilussa on paljon esimerkkejä siitä, että nainen tekee parhaat tuloksensa lapsen syntymää seuraavana vuonna. Hyvä, että on hilpeää.
Kestävyysurheilussa on paljon esimerkkejä siitä, että nainen tekee parhaat tuloksensa lapsen syntymää seuraavana vuonna. Hyvä, että on hilpeää.
Ann Kristin Flatland oli ihan hyvässä tikissä kaudella 2012-13, joka oli hänen paluukautensa raskauden jälkeen. Hän nyt minulle tuli mieleen, muita en oikein tiedä. En toki ole @Biath , intouduinpa vaan pohdiskelemaan.Ja kerros muuten nyt muutama esimerkki kestävyysurheilijasta, joka on ollut parhaimmillaan lapsen synnyttämistä seuraavana kautena.
Niin kyllä minä ymmärtäisin sen, jos Dorin Habert olisi kova kaudella 15-16, mutta nyt hänen harjoituskausi on väkisinkin niin julmetun repaleinen, että onhan tuo melko käsittämätöntä.
Ja kerros muuten nyt muutama esimerkki kestävyysurheilijasta, joka on ollut parhaimmillaan lapsen synnyttämistä seuraavana kautena.
Ann Kristin Flatland oli ihan hyvässä tikissä kaudella 2012-13, joka oli hänen paluukautensa raskauden jälkeen. Hän nyt minulle tuli mieleen, muita en oikein tiedä. En toki ole @Biath , intouduinpa vaan pohdiskelemaan.
Niin kyllä minä ymmärtäisin sen, jos Dorin Habert olisi kova kaudella 15-16, mutta nyt hänen harjoituskausi on väkisinkin niin julmetun repaleinen, että onhan tuo melko käsittämätöntä.
Ja kerros muuten nyt muutama esimerkki kestävyysurheilijasta, joka on ollut parhaimmillaan lapsen synnyttämistä seuraavana kautena.
Anne-Mari Sandell Suomen mestaruuteen kolme kuukautta synnytyksestä. .
Ja ampumahiihdostakin löytyy esimerkki raskauden jälkeen uran huipulla: Liv-Grete Poiree (o.s. Skjelbreid) synnytti ensimmäisen tyttärensä tammikuussa 2003 ja seuraavalla kaudella voitti kokonaismaailmancupin sekä MM-kisoissa kolme henkilökohtaista kultamitalia sekä viestikullan. Kyseinen kausi hänen uran parhaansa.
On ollut tosiaan melko karuja eroja hiihtoajoissa Kollenilla. Näkisin IBU:n motiivina ihan puhtaasti sen ,että lajin suosio on korkeimmillaan juuri K-Euroopassa ja IBU mitä luultavammin haluaa myöskin(kuten sanoitkin) tasoittaa eroja ja lisätä ammunnan merkitystä. Esim. joku yhdistetty on surullinen esimerkki siitä, kun vain toisella osa-alueella on konkreettista merkitystä.Tämä kisa osoitti karulla tavalla, miksi IBU suosii kisojen järjestyspaikkoina Keski-Euroopan tasamaaratoja. Niillä saadaan jonkinlainen illuusio tasaisuudesta.
Suunnistaja Liisa Veijalainen synnytti -77 ja suunnisti seuraavalla kaudella MM-hopeaa. Ehkei -78 ollut Veijalaisen paras kautensa, sitä en osaa sanoa, taisi voittaa MM-tittelin joskus aiemmin. En tiedä sitäkään mikä oli Veijalaisella synnytyksen ja MM-hopean välinen aikaero, jostakin on tarttunut päähäni että 8kk.Ja kerros muuten nyt muutama esimerkki kestävyysurheilijasta, joka on ollut parhaimmillaan lapsen synnyttämistä seuraavana kautena.
Jos katsoo tämän vuosituhannen puolelta tunnettuja maastohiihtäjiä, jotka ovat olleet mammalomalla kesken urheilu-uransa, niin oikein kukaan ei ole tehnyt mitään salamapaluuta maailman terävimmälle huipulle. Julia Tshepalova ei koskaan palannut mammaloman jälkeen sille tasolle, millä hän oli aiemmin urheillut. Katerina Neumannova hiihti yhden uransa vaisuimmista kausistaan lapsen synnyttämisen jälkeen. Kristina Smigun synnytti 2007 ja vasta kaudella 09-10 hän palasi maailman terävimpään kärkeen. Marianna Longa synnytti 2005 ja parhaat meriitit syntyivät vasta sitten neljä vuotta synnytyksen jälkeen. Riitta-Liisa Roponen onnistui ehkä suhteessa parhaiten, kun hän synnytti alkuvuodesta 2004 ja vuonna 2005 hiihti hopeaa MM-kisojen parisprintissä. Toki Ritu ehti tehdä paluun kilpailuihin jo keväällä 2004 kansallisissa kisoissa. Mona-Lisa Malvalehto ekalla kaudella synnytyksen jälkeen hiihti juuri ja juuri maailmancupin pisteille ja sen jälkeen onkin kulkenut huomattavasti paremmin.
Tässä mielessä pidän vakaasti kiinni siitä alkuperäisestä pointista, että ampumahiihdossa kilpailu on sen verran vaatimattomampaa, että siellä voi menestyä erittäin hyvin repaleisenkin harjoituskauden jälkeen, Maastohiihdossa kilpailu on siinä määrin kovempaa, että sama ei onnistu.
