Hallituksen työelämää koskevat uudistukset ovat osaltaan varmasti tarpeellisia, mutta kyllä tässä itselläni sympatiat on voimakkaasti työntekijäjärjestöjen puolella.
Uudistukset ovat tuomitsemassa valmiiksi vaikeassa tilanteessa olevat alat entistä kovempiin vaikeuksiin. Nopeasti luomme uutta yhteiskuntaluokkaa - ja luomme tämän yhteiskuntaluokan vastuuttomasti ja tahallisesti. Täällä on kovaa halua haukkua esimerkiksi juuri nyt lakkoilevat kaupan alan työntekijät, jotka ovat todella heikossa asemassa jo valmiiksi. Käytännössä palkka ei riitä kaupungeissa (ei ainoastaan pääkaupunkiseudulla) elämiseen. Työ on kuormittavaa ja suorittavaa, joten käytännössä työntekijältä pyydetään tulotason vastineeksi kuuden päivän työviikkoa useammassa eri toimipisteessä.
Samaan aikaan hallitus keventää verotusta; se kyllä muistaa, että se keskittää veronalennuksen pieni- ja keskituloisille, mutta kuitenkin se pelaa prosenteilla. Suurimmat hyödyt tällaisista prosenteista kertyvät automaattisesti niille, jotka jo nyt voivat paksusti. Eikö kohdennuksiin löytynyt oikeasti muuta keinoa? Kurjuus on paras kannustin, ja siihen hallitus lyö maksimaaliset panokset. Yhtäältä leikkauksilla kannustetaan muuttamaan pois kaupungista, koska tuilla ei voi asua kaupungissa. Toisaalta samaan aikaan kannustetaan töihin, joita ei kasvukeskuksien ulkopuolella hirveästi ole.
Suurimmat luuserit tässä hallituksen kaavailemassa ovat: yli 50-vuotiaat työntekijät, opiskelijat sekä pitkäaikaistyöttömät. On todella kiusallista, että esimerkiksi opintotuki aikuisilta leikataan kokonaan pois, koska se on ollut lähes ainoa mahdollistaja opiskeluun. Nyt aikuisen pitäisi opiskella joko omakustanteisesti tai sitten ottaa uutta velkaa vanhan päälle.
Samaan aikaan koulutusjärjestelmä ei vastaa lainkaan näihin tarpeisiin: työvoimapula keskittyy alueellisesti ja osaamisperusteisesti. Tarvittaisiin lisäkoulutusta, mutta sellaisen rakentaminen on mahdottoman lähellä. Koen omakohtaisuuttakin tästä: käytännössä pitäisi pitkällä aikavälillä päästä kiinni virkaan, mutta se vaatisi opintojen täydentämistä. Ensi vuosi pelottaa jo valmiiksi, koska täysipäiväisiä töitäkin olisi tarjolla, mutta sellaiseen ja opiskeluun ei paukut enää riitä. Aikuisena joutuu jälleen kerran jonkun toisin nurkkiin vuodeksi, että joskus olisi helpompaa.