Satonen toivoo että työmarkkinajärjestöt löytäisivät mallin, jolloin Satosen ei tarvitse laatia erikseen lakia. Sen takia Satonen on kutsunut järjestöt pöydän ääreen neuvottelemaan mallista.Eiköhän siellä hereillä olla. Työministerin ensisijainen tehtävä on toteuttaa hallitusohjelmaa, ei miellyttää Hakaniemen sakkia.
Tuossa Evan julkaisemassa jutussa (ei nyt ihan puolueeton lähde sekään) todetaan myös, että poliittisia lakkoja on ollut Suomessa kuitenkin harvakseltaan. Vuoden 2015 piikki mainittiin ja tämän hallituskauden tilanne on vähän vastaava.Lakkopäiviä tuolla ajalla esimerkiksi 27-kertaisesti Ruotsiin verrattuna. Kai se "harvoin" melko subjektiivinen määritelmä on.
Mitenkäs tämä poikkeaa valtion virkamiehen normi etäpäivästä vai ollaanko silloin ilman kalsareita?Lakkoon en itse valtion virkamiehenä voi osallistua, joten tässä etätyössä kalsarit jalassa kirjoitellaan Jatkikseen ja ollaan töitä tekevinään. Eräänlainen italialainen lakko siis tänään.
Tähän on hyvin yksinkertainen vastaus: Vasemmistolaisessa ideologiassa kenelläkään ei saa mennä paremmin kuin jollain muulla, se on paha, hyvin paha, asia.Jos he sattuvat menestymään, niin sitten iskee kateus, miksi?
Miten näistä AY-aktiiveista vain tulee jotenkin kuva jotenkin katkeroituneista ihmisistä.
Minä luulisin, että työministerin ensisijainen tehtävä on huolehtia Suomen työllisyydestä.Eiköhän siellä hereillä olla. Työministerin ensisijainen tehtävä on toteuttaa hallitusohjelmaa, ei miellyttää Hakaniemen sakkia.
Mihin muuttuneisiin olosuhteisiin Satosen pitäisi reagoida?Minä luulisin, että työministerin ensisijainen tehtävä on huolehtia Suomen työllisyydestä.
Aika hurjaahan se olisi ollut, jos Tuula Haatainen olisi keväällä 2020 vain todennut, että kun hallitusohjelmassa ei ole kirjattuna mitään toimenpiteitä koronan vaikutuksiin reagointiin, niin hän olisi vain laittanut kädet taskuun.
Eli kyllä minusta vastuullisesti toimivan ministerin tulee kyetä myös reagoimaan muuttuneisiin olosuhteisiin eikä vain puskea eteenpäin jääräpäisesti hallitusohjelman kirjauksia.
No keskeisimpänä tulevat mieleen se, että Suomen talouden kasvunäkymät ovat synkistyneet ja toisaalta se, että työmarkkinaosapuolten välille näyttää olevan syntymässä todella riitainen tilanne.Mihin muuttuneisiin olosuhteisiin Satosen pitäisi reagoida?
Kun talousnäkymät muuttuvat huonompaan suuntaan, pitää tehdä rajumpia päätöksiä. Jos työmarkkinaosapuolet riitelevät, se ei ole mikään muuttunut olosuhde, vaan työmarkkinaosapuolten riitelyä.No keskeisimpänä tulevat mieleen se, että Suomen talouden kasvunäkymät ovat synkistyneet ja toisaalta se, että työmarkkinaosapuolten välille näyttää olevan syntymässä todella riitainen tilanne.
Jos hallituksen tahtotilana on edistää paikallista sopimista, vientivetoista palkkamallia ja vähentää työtaisteluita, niin tokkopa se tällaisella konfliktihakuisella työmarkkinapolitiikalla onnistuu. Jos hallitus runnoo nuo kaikki lait läpi, niin eiköhän vuoden päästä tes-kierroksella nähdä melkoinen ay-liikkeen vastaisku, jolloin palkankorotusvaatimukset ja työtaisteluvalmius lienevät poikkeuksellisen korkealla tasolla.
Suomessa työehdoista neuvottelujen sijaan keskitytään vain oman aseman varmistamiseen ja valta-aseman ylläpitämiseen. Mistään saavutetuista eduista ei suostuta täällä antamaan periksi, sen sijaan neuvottelujen aikana käytetään toisesta osapuolesta sellaista jargonia, jota kutsutaan kansankielellä suoraksi vittuiluksi. Täällä haistellaan poteroissa omia pieruja eikä olla edes halukas oikeasti kehittämään asioita, koska kaikki myönnytykset nähdään heikkoutena. Lakoilla uhkailu ja mahtailu on arkipäivää joka vuosi niillä aloilla, millä työehtosopimus on katkolla. Tämä suomalainen "neuvottelu"kulttuuri voitaisiin jo haudata sinne, syvälle ja poikittain, mutta tämä tuntuu olevan täysi mahdottomuus. Suomi-laiva uppoaa hitaasti mutta varmasti, koska täällä vain kinastellaan siitä, mikä on se ainoa oikea tapa saada vettä aluksesta pois.Lakkoherkkyyden osalta pitäisi pelkkien lakkopäivien laskemisen sijaan miettiä myös verrokkimaiden työmarkkinajärjestelmän toimintaa kokonaisuudessaan. Etenkin kun verrataan muihin Pohjoismaihin, niin lakkoherkkyyttä laskee myös parempi neuvottelukulttuuri, eikä vain lakkoihin liittyvä tiukempi lainsäädäntö. Asiat eivät pääse paisumaan niin usein työtaistelutoimenpiteitä vaativiksi konflikteiksi, kun työnantajapuolikaan ei lähde neuvotteluihin tavoitteilla, joita vastapuoli ei voi millään tavalla hyväksyä. Suomessa on viime vuosina kuultu yhä useammin, että TES-neuvottelut eivät lähde kunnolla edes käyntiin ennen kuin työtaistelutoimenpiteet ovat jo käynnissä.
Mielenosoituksessa oli varmastikin paljon ay-aktiiveja, mutta luulen, että ylivoimaisesti suurin osa oli ihan tavallisia liittoon kuuluvia perusduunareita. Mitä millään saavutetaan ja mitä millään on ikinä saavutettu, ihan käsittämätön ajatuksenjuoksu. Meinaatko että nyt olisi ollut mielenosoituksessa hyvä paikka käydä asiallista debattia ministerin kanssa? Ihan oikeasti, se oli mielenosoitus. Ja jos nyt jostain katkeroitumisesta voi puhua, niin jonkin verran olen kuullut persuja äänestäneiden suusta sellaiseen viittaavaa kommentointia, noin muuten jengi tuntuu vain olevan kovasti työelämän heikennyksiä ym. järjettöminä pidettyjä "uudistuksia" vastaan.Miten näistä AY-aktiiveista vain tulee jotenkin kuva jotenkin katkeroituneista ihmisistä. Voisin noilla Senaatintorillakin huutaneilla useimmilla olevan ihan hyvät työolosuhteet, joten mistä kaikki kiukku? Vaikka itse kullakin välillä menee suupieli mutruun, mitä tuolla ministerin buuaamisella saavutetaan?
Joo Satosesta välittyy hivenen joustamattoman ihmisen kuva, mutta eikö siihen kannata reagoida ennen kaikkea rakentavalla debatilla ja äänestämällä vaaleissa niin, ettei oikeistolla ole niin isoa mandaattia harjoittaa mieleistään politiikkaa.
No kyllä oma käsitykseni on se, että isot rakenteelliset uudistukset tai leikkaukset kannattaa tehdä ennemmin hyvinä tai seesteisinä aikoina kuin lamassa/taantumassa. Mutta toki tässä on ihan koulukuntaeroa, että kannattaako vastasyklistä vai myötäsyklistä talouspolitiikkaa.Kun talousnäkymät muuttuvat huonompaan suuntaan, pitää tehdä rajumpia päätöksiä. Jos työmarkkinaosapuolet riitelevät, se ei ole mikään muuttunut olosuhde, vaan työmarkkinaosapuolten riitelyä.
Luulen että näin tapahtuu seuraavalla palkkakierroksella. Jos siirrymme pohjoismaiseen malliin, se varmaan tarkoittaa myös mallin mukaisia korotuksia palkkoihin. Suomen kilpailukyky on parantunut viimevuosina maltillisempien korotusten vuoksi, mutta tämä tuskin toimii jatkossa ja lisää lakkoja on luvassa mikäli työnantajat eivät suostu korotuksiin.Jos hallituksen tahtotilana on edistää paikallista sopimista, vientivetoista palkkamallia ja vähentää työtaisteluita, niin tokkopa se tällaisella konfliktihakuisella työmarkkinapolitiikalla onnistuu. Jos hallitus runnoo nuo kaikki lait läpi, niin eiköhän vuoden päästä tes-kierroksella nähdä melkoinen ay-liikkeen vastaisku, jolloin palkankorotusvaatimukset ja työtaisteluvalmius lienevät poikkeuksellisen korkealla tasolla.
Suomessa palkankorotusten tasot ovat 2010-luvulla ja 2020-luvun alussa olleet keskimäärin keskeisiä kilpailijamaita pienemmät. Silti näiden kilpailijamaita matalampien palkankorostusten saavuttamiseksi ay-liikkeen on pitänyt turvautua lakkoihin paljon enemmän kuin muissa maissa. Tässä mielessä voi myös aika vahvasti heittää palloa sinne työnantajaliittojen suuntaan, että miksi edes säälliset korotukset pitää nyhtää aina lakkoilemalla eikä niitä voi hyvässä neuvotteluhengessä myöntää palkansaajille.Suomessa työehdoista neuvottelujen sijaan keskitytään vain oman aseman varmistamiseen ja valta-aseman ylläpitämiseen. Mistään saavutetuista eduista ei suostuta täällä antamaan periksi, sen sijaan neuvottelujen aikana käytetään toisesta osapuolesta sellaista jargonia, jota kutsutaan kansankielellä suoraksi vittuiluksi. Täällä haistellaan poteroissa omia pieruja eikä olla edes halukas oikeasti kehittämään asioita, koska kaikki myönnytykset nähdään heikkoutena. Lakoilla uhkailu ja mahtailu on arkipäivää joka vuosi niillä aloilla, millä työehtosopimus on katkolla. Tämä suomalainen "neuvottelu"kulttuuri voitaisiin jo haudata sinne, syvälle ja poikittain, mutta tämä tuntuu olevan täysi mahdottomuus. Suomi-laiva uppoaa hitaasti mutta varmasti, koska täällä vain kinastellaan siitä, mikä on se ainoa oikea tapa saada vettä aluksesta pois.
Boldaus oma. Kannattaa myös katsoa, miten Suomen talous on ollut hyvinkin nihkeällä linjalla oikeastaan toissavuosikymmenen lopun finanssikriisistä lähtien, verrattuna moniin kilpailijoihimme nähden. Jossain Ruotsissa on ihan kohtuullistakin vaatia kauhalla lusikan sijaan, muttei täällä. Tokihan sitä itsekin ottaisin hyvin mielelläni sen satasen, pari lisää kuussa, mutta tiedostan ettei se tässä taloustilanteessa ole mahdollista. Mikäli vaikka vetytalous osoittautuu uudeksi Nokiaksi ja taloutemme lähtee taas tulevaisuudessa nousuun, silloin ihan kohtuullista odottaa palkankorotuksia alalla kuin alalla, mutta siinä pisteessä emme valitettavasti ole vielä.Suomessa palkankorotusten tasot ovat 2010-luvulla ja 2020-luvun alussa olleet keskimäärin keskeisiä kilpailijamaita pienemmät. Silti näiden kilpailijamaita matalampien palkankorostusten saavuttamiseksi ay-liikkeen on pitänyt turvautua lakkoihin paljon enemmän kuin muissa maissa. Tässä mielessä voi myös aika vahvasti heittää palloa sinne työnantajaliittojen suuntaan, että miksi edes säälliset korotukset pitää nyhtää aina lakkoilemalla eikä niitä voi hyvässä neuvotteluhengessä myöntää palkansaajille.
No kyllä oma käsitykseni on se, että isot rakenteelliset uudistukset tai leikkaukset kannattaa tehdä ennemmin hyvinä tai seesteisinä aikoina kuin lamassa/taantumassa. Mutta toki tässä on ihan koulukuntaeroa, että kannattaako vastasyklistä vai myötäsyklistä talouspolitiikkaa.
Huomioiden millaisen reaktion Keskustan työreformi vuonna 1999 sai aikaan (Missä toki oli puutteensa.), kertonee ettei Suomi 1990-luvulla toden totta ollut vielä valmis laajalle uudistukselle.Sopii kysyä, miksi rakenneuudistusta ei tehty silloin kun talous oli vielä hyvässä jamassa?
Ay-liikkeen toimista ja niiden järkevyydestä voi olla montaa mieltä, mutta aika radikaaleja keinoja ehdotat vastapainoksi parille lakkopäivälle.
Ei Suomessa ole ollut hyviä tai seesteisiä aikoja taloudessa yli 15 vuoteen. On tosiaan koulukuntaeroja siinä, että jotkut oppivat 15 vuodessa ja toiset luulevat, että odottamalla 15 vuotta lisää tilanne korjautuu.No kyllä oma käsitykseni on se, että isot rakenteelliset uudistukset tai leikkaukset kannattaa tehdä ennemmin hyvinä tai seesteisinä aikoina kuin lamassa/taantumassa. Mutta toki tässä on ihan koulukuntaeroa, että kannattaako vastasyklistä vai myötäsyklistä talouspolitiikkaa.