Näinhän se on. Työnantajan kannalta lopputuotteen hinnan nostaminen ei aina ole mahdollista. Saattaa olla jopa painetta lopputuotteen hinnan laskemiseen. Jos palkat ja muut kulut nousevat, työnantaja voi joutua tilanteeseen, jossa lopputuotteen valmistaminen ei kannata.Työntekijä pyrkii suojautumaan inflaatiolta palkankorotuspyynnöillä ja työnantaja lopputuotteen hinnan nostolla (tietysti intressinä on pitää myös työvokmakulut yms mahdollisimman pieninä). Kumpikaan ei aina täysimääräisesti onnistu ja siksi tarvitaan neuvotteluja.
Suomessa on edelleen paljon teollisuutta, jonka lopputuotteen hinnan määräävät pitkälti kansainväliset markkinat. Jos teet tuotetta X vientiin, ja kysyntä putoaa, hintaa on laskettava. Kun tuotanto kääntyy isossa kuvassa (näkymät tulevaan) tappiolliseksi, X:n tuotanto ajetaan alas ja mitä enemmän palkkaa pyydetään, sitä nopeammin alasajo käynnistyy.
Julkinen sektori on sitten omansa. Syömävelkaa voi käyttää palkkoihin niin paljon kuin saa jonkun päätöksellä piikin auki. Ja palkkaharmonisointi tapahtuu vasemmistolaisen "talousnäkemyksen" mukaan aina maksimitasoon.
Ei tästä voi yksin ay-liikettä ja vasemmistoa syyttää. Yhtä tyhmiä on oltu EK:ssa ja sen jäsenjärjestöissä sekä Kokoomuksessa. Jospa tällä kertaa ymmärrettäisiin, että devalvaation kanssa ei tule lähteä kilpailemaan?