En ole vähääkään lahjakas ja läpäisin lukion tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Kotona ei tullu reppua juuri avattua koko kolmen vuoden aikana, kirjoituksiin luin yhden historian kirjan eikä siitäkään ollut mitään hyötyä.
Pakko lainata passengerin viestiä tuolta sekalaisten kysymysten ketjusta, meillä on näköjään ollut hyvin pitkälti samanlainen lukioura. Yksi historiankirja tuli kirjoituksiin minullakin luettua, muuten ei mitään. Kaikki mitä opin, opin tunneilla kuuntelemalla ja harrastamalla muutoin itseni sivistämistä. Suurin työ niinä vuosina tehtiin kavereiden kanssa siinä, että saatiin kaikilta tunneilta poissaolot täyteen. Noh, nythän se harmittaa. YO-todistustani voisi käyttää paskapaperina.
Viimeistään siinä vaiheessa kun perinteinen reaalikoe vaihtui nykyisenlaiseksi ainereaaliksi, koko homma karkasi täysin käsittämättömäksi pelleilyksi. Mikä funktio on sillä, että vaikka esimerkiksi englannin kielen taito riittää lukiossa hädin tuskin A:han, todennäköisesti I:hin, voi tämän kiertää kompensaatiopisteillä joita saa kirjoittamalla useita ainereaaleja käsittämättömän määrän. Seinä nousee joka tapauksessa joskus vastaan.
Itselläni tuo kompensaatiopistepelleily vei viimeisenkin motivaation englannin opiskelusta. Tärkeintä oli päästäi kurssit jotenkuten läpi jotta pääsin kirjoittamaan lähinnä nimeni englannin YO-koepaperiin. Muistaakseni I- pätkähti englannista, sen korvaamiseen vaadittiin varmaan n. 15 kompensaatiopistettä. Olin laskenut varman päälle, että vaikka saisin arvosanaksi I--, riittäisivät kompensaatiopisteeni korvaamaan tämän typerän motivaationpuutteen. Sain 21 kompensaatiopistettä, eli minulla jäi niitä vielä ylikin. Enkä ole ainoa joka näin toimii. Ainereaaleista tuli C:tä ja M:ää niin naurettavan helpolla paskanjauhamisella ja asioiden pyörittämisellä (kirjoitustekniikalla), että jos olisi ollut vähänkin viitseliäisyyttä lukea olisin saanut E:tä ja L:ää.
Sama koskee lukion reaaliaineita ylipäätään. Kokeessa ei tarvitse paljoakaan tietää saadakseen niistä muutamista esseetehtävistä ne tarvittavat 3-4 pistettä joilla takaa itselleen koe/kurssinumeroksi 8 tai 9. Psykologiassa ja filosofiassa riitti kun jauhoi ummet ja lammet ja yritti vaikuttaa viisaalta. Kielet ja matemaattiset aineet olivat toki asia erikseen, mutta kun laiskottelukulttuuri jäi päälle niin eipä sitä tullut niihinkään panostettua.
Tyhmäähän se oli itseltäni, sen myönnän. Ja nyt tietenkin harmittaa. Mutta ei sitä aina niin viisaasti siinä vaiheessa toimi kun käy koulua josta ei valmistu miksikään. Onneksi silloin oli hauskaa kavereiden kanssa. Nyt on saanut tehdä ihan tarpeeksi hesenkassaa yms. hommia, ja koulupaikka pitäisi saada. Monet kaverit kävivät ammattikoulun, armeijan, kävivät pari-kolme vuotta rehellisessä työssä ja mitä he nyt tekevät? Lukevat pääsykokeisiin, osittain samoihin paikkoihin kuin itsekin.
Ai niin, onhan minulla yksi suuri meriitti heitä enemmän: Olen kerran saanut painaa sen valkoisen lakin päähäni, Gaudeamus Igiturin tahdissa. Olen ylioppilas.
Jos minulla on joskus lapsia, aion suositella heille lämpimästi ammattikoulua. En aio opettaa ainakaan niin kuin monessa tuttavaperheessä opetetaan, että lukio on ainoa vaihtoehto jos aikoo vielä naamaansa kotona tai suvun edessä näyttää. Lukioon kannattaa mennä, jos on oikeasti motivaatiota opiskella ne ällät todistukseen. Muuten kannattaa harkita tarkkaan.