Ammattikoulu vai lukio?

[kamik]

Hip hei. Sellainen aukko korjattu sivistyksessä. Eli teoriassa kuka tahansa rööriroope tai uppopaistaja voi sille päälle sattuessaan suunnata opiskelunsa akateemiseen suuntaan. Tämä on tietenkin ihan hieno juttu, mutta taitaa käytännön tasolla olla melkoista utopiaa? Kuinka realistisena voidaan pitää ammattiopinnot suorittaneen nuoren mahdollisuuksia pärjätä ylioppilaiden kanssa, vaikka olisi millainen välkky? Tosin eiköhän näitäkin piileviä maisterinkykyjä jostain aina silloin tällöin putkahda esiin.

Itse kävin peruskoulun jälkeen kauppaoppilaitoksen ja pääpaino sanalla kävin. Eipä opiskelut napanneet ja sieltä mentiin mistä aita oli matalin. Merkonomin paperit sain keskinkertaisilla arvosanoilla, enkä noilla papereilla koskaan mitään tehnyt. Paitsi sen verran, että hain niillä yliopistoon vuosikymmen merkonomiksi valmistumisen jälkeen. Pääsin sisään varasijalta ja valmistuin kolmessa vuodessa maisteriksi ja gradun arvosana on eximia. Joten ainakin minä pärjäsin yliopistossa hyvin ilman valkolakkia ja lukion oppimäärää. Suoraan ammattikoulusta harva siirtyy korkea-asteelle, vaan välissä on usein joitakin työvuosia, jotka opettivat ainakin allekirjoittaneelle työnteon. Siitähän opiskeluissa menestymisessäkin on kyse.

 

[Kommentaattori]

Jännä juttu, että nämä samat vastakkain asettelut elävät vielä. Itse kun hain 80-luvulla amiksen sähkölinjalle, niin paikalliseen lukioon olisi päässyt helpommin kuin ko. amislinjalle.
No, eipä ole tarvinnut valintaansa katua ja lisäopiskelulla sekä töissä oppimalla on saanut ammattitaitoaan karttumaan ja tienestit hakkaavat mennen tullen "henkisten alojen" vastaavat.
Eikä ole yksi eikä kaksi kertaa kun on joutunut niille "lukioälyköille" sähköjä asentelemaan, kun joillakin ne työkalut sopivat käteen ja toisille taas ei. Mutta mielestäni molempi parempi, kunhan löytää alan jossa itse viihtyy.

 

[pongo]

Lukion kävin, en opiskellut. Lakin sain, hyötyä siitä ei juuri ole. Oma vika, mutta monta kertaa olen harmitellut kun en mennyt amikseen. Olisin ollut jo työelämässä monta vuotta, eikä olisi pakko päntätä epätoivoisesti pääsykokeisiin.

Ensi viikonloppu on taas se viikonloppu kun 'yhteiskuntamme nuorison parhaimmisto painaa valkolakin päähänsä'. Hehheh. Ylioppilaaksi pääsee nykyisin niin helposti että sinänsä se ei kerro ihmisen älystä tai yleissivistyksestä juuri mitään. Arvostan monia, monia käden taitoja ja amiksen kautta elintärkeisiin ammatteihin menneiden ihmisten koulutusta (kassaneidit, timpurit, bussikuskit jne.) paljon enemmän kuin omaa ylioppilastodistustani. Ammattikoulun käyneille pitäisi järjestää kunnon pirskeet valmistumispäivänä. Meille lukion käyneille sitten kun valmistumme ammattiin. Ylioppilasjuhlat ovat hyvin monesti vanhempien ylpeilyjuhlat. Itseäni ei kyllä kiinnostanut pätkääkään koko juhla, varsinkaan kun moni samana päivänä ammattiin valmistunut kaveri kävi vieraana.

Kyllä, joku varmaan huomaa että pääsykokeisiin lukeminen ei aina nappaa.

 

[jussi_j]

...

Sanottakoon, että itse pidän tällä menetelmällä valmistunutta inssiä paljon kovempana jätkänä, eli siis pätevämpänä, kuin tavallista lukiolähtöistä vastaavaa.
...

Kiitos kiitos, ihan punastun. Tosin itse jätin varsinaisen amiksenkin väliin ja suoritin oppisopimuksen ja todistin pätevyyteni ammattitutkinnossa. Näillä papruilla 13 vuoden opiskelutauon jälkeen sitten tekuun. Nyt kun katselen organisaatiokaaviota, niin pomoni on lisensiaatti ja rinnalla on kaikki muut vähintään DI-papereilla liikenteessä. Alapuolella niitä on vissiin satoja.

Ei se niistä papereista kiinni ole, paitsi jos ei muuten erotu. Omat lapseni opastan kyllä lukioon, koska ei tämä oma tie ole se kaikkein paras ja helpoin, vaikka lopputulos tähän mennessä tyydyttää enemmän kuin olisi voinut kuvitella.

 

[Jupe]

Tuolta lisää tietoa eri Omnian Ammatillisista perustutkinnoista. Listalla vähän muitakin tutkintoja kuin rööriroope, puuseppä, metallimies, putkimies, sähkömies, inkkari, länkkäri, nahkahomo, poliisi.. nyt mentiinkin jo YMCA tunnelmiin joten se siitä.

http://www.omnia.fi/Resource.phx/sivut/sivut-omnia/ammattiopisto/perustutkinnot-etusivu.htx

Pointti se että näköjään vieläkin joillain on käsitys että ammattioppilaitos kouluttaa ainoastaan lukiosta pihalle jääneitä luusereita duunareiksi, kyllä ainakin oman IT-alalle(ICT) suuntaavan perustutkinnon suorittaneista 100% oli tervejärkisiä, 9/10 oli siellä koska tiesivät alan jolle halusivat eikä sen vuoksi että jäi ulos 3-vuoden yleissivistävästä lukiosta. Tämän jälkeen osa jatkoi jatko-opintoihin ja osa meistä suoraan kelpo työuralle.

Oli meilläkin ne pakolliset hylkiöt, joista yksikin hippi siirtyi muutaman sieni-aterian jälkeen yläkertaan jatkamaan kokeilujaan. Mutta eiköhän näitä riitä aika moneen paikkaan ja ne karsitaan pois jo ensimmäisenä vuonna.


Huomatkaa ylioppilastutkinnon yhdistäminen, jos valkolakki joillekin on elintärkeä.

Mun vinkki on miettiä eri mahdollisuuksia jo peruskoulun jälkeen.

Itse en näe syytä hukata 3-vuotta yleissivistykseen jonka voi hankkia muualtakin, olen enemmän työtätekevää-tyyppiä kuin lukijatyyppiä.

 

[Sateentekijä]

Ensi viikonloppu on taas se viikonloppu kun 'yhteiskuntamme nuorison parhaimmisto painaa valkolakin päähänsä'. Hehheh. Ylioppilaaksi pääsee nykyisin niin helposti että sinänsä se ei kerro ihmisen älystä tai yleissivistyksestä juuri mitään. Arvostan monia, monia käden taitoja ja amiksen kautta elintärkeisiin ammatteihin menneiden ihmisten koulutusta (kassaneidit, timpurit, bussikuskit jne.) paljon enemmän kuin omaa ylioppilastodistustani. Ammattikoulun käyneille pitäisi järjestää kunnon pirskeet valmistumispäivänä. Meille lukion käyneille sitten kun valmistumme ammattiin. Ylioppilasjuhlat ovat hyvin monesti vanhempien ylpeilyjuhlat. Itseäni ei kyllä kiinnostanut pätkääkään koko juhla, varsinkaan kun moni samana päivänä ammattiin valmistunut kaveri kävi vieraana.

Aivan kuin omaa tekstiäni.

Lukiota hehkutetaan liikaa. Toki, sieltä saa hyviä tietoja elämää varten, mutta eivät ne loppupeleissä nousee suureen arvoon. Arvostan suuresti heitä, jotka ovat käyneet tai käyvät parhaillaan 'amista'. Siis niitä, jotka valmistautuvat johonkin duuniin ja saavat siitä leipänsä. Sanoisin, että jos omaa edes jonkinlaiset käsityötaidot, niin ysiltä vain suoraan amikseen. Käden taidot ovat muutenkin hyödyllisiä monissa elämän askareissa.

Kun olin itse ysillä, päätökseni oli helppo: menin lukioon, sillä käden taitoni eivät päätä huimaa. Juuri nyt paahdan toista vuotta lukiossa ja vuoden päästä on tarkoitus saada lakki päähän. Intin jälkeen tähtään liikunnalliselle alalle.

Lakin saamisessa ei ole juuri mitään juhlittavaa, ellei taskusta löydy jokerikorttia, kuten esim. pitkä matikka hyvin suoritettuna.

 

[Tanskanen]

Ite en peruskoulun jälkeen lähtenyt opiskelemaan. Valinta oli oikeestaan hyvin selvä jo hyvissä ajoin ennen peruskoulun loppumista.

Eli ensimmäisenä maanantaina peruskoulun jälkeen lähdin töihin. Nyt on ikää 21-vuotta ja työkokemusta takana 6-vuotta.
Hyvä tuurihan mulla oli, että faija sattuu olemaan kirvesmies ja tekee työnsä aina urakalla. Siihen sitten pääsin onnekseni mukaan. Eli YIT Tolosella alotin rakennusmiehenä, kolmen hengen porukalla eka työmää oli 16 reilu sataneliöstä pienomakotitaloa. Aina ollu urakat vastaavanlaisia. Perustuksista asuntojen luovuttamseen.

Ollaan siis kirjoilla jossakin firmassa. Sitten suunnitteilla oleviin työmaihin laitetaan urakkatarjous ja sitten vaan aletaan rakentamaan. Vielä ei ole ollu työmaata, jota ei oltas saatu. Onhan se firmalle taloudellisesti kannattavampaa rakennuttaa kolmella suuremmalla liksalla, kuin kahdeksalla tuntityöläisellä, joilla vielä myöhstyy valmistuminen aikataulusta, kun on niin kova kiire jauhaa paskaa ja vältellä työntekoa. En nyt väitä et tuntityö automaattisesti tota tarkottas, mutta omien kokemusten perusteella vaan sanoin. Joskus välikeikkana laitettu jonnekin esim. väliseinät ja onhan se aikalailla laiskottelun maksimoimisen näköstä puuhaa. Etenkin jos on isompi työmaa, ja enemmän porukkaa. Nyt alko kyl menee "hieman" ohi aiheen.


Nyt siis pari vuotta kokemusta rakennusmiehenä ja neljä kirvesmiehenä. Nautin työstäni samalla kun osa kavereista ei ole vielä edes hajulla, mitä haluais tehdä. Toki olin onnekas, kun sain näin valita, mutta valinta se siitä huolimatta oli.

 

[karate Mauri]

Ei pystynyt vastaamaan, olenhan toki käynyt molemmat, joka onkin ollut näin jälkikäteen katsottuna vallan hyvä vaihtoehto.

 

[pongo]

En ole vähääkään lahjakas ja läpäisin lukion tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Kotona ei tullu reppua juuri avattua koko kolmen vuoden aikana, kirjoituksiin luin yhden historian kirjan eikä siitäkään ollut mitään hyötyä.

Pakko lainata passengerin viestiä tuolta sekalaisten kysymysten ketjusta, meillä on näköjään ollut hyvin pitkälti samanlainen lukioura. Yksi historiankirja tuli kirjoituksiin minullakin luettua, muuten ei mitään. Kaikki mitä opin, opin tunneilla kuuntelemalla ja harrastamalla muutoin itseni sivistämistä. Suurin työ niinä vuosina tehtiin kavereiden kanssa siinä, että saatiin kaikilta tunneilta poissaolot täyteen. Noh, nythän se harmittaa. YO-todistustani voisi käyttää paskapaperina.

Viimeistään siinä vaiheessa kun perinteinen reaalikoe vaihtui nykyisenlaiseksi ainereaaliksi, koko homma karkasi täysin käsittämättömäksi pelleilyksi. Mikä funktio on sillä, että vaikka esimerkiksi englannin kielen taito riittää lukiossa hädin tuskin A:han, todennäköisesti I:hin, voi tämän kiertää kompensaatiopisteillä joita saa kirjoittamalla useita ainereaaleja käsittämättömän määrän. Seinä nousee joka tapauksessa joskus vastaan.

Itselläni tuo kompensaatiopistepelleily vei viimeisenkin motivaation englannin opiskelusta. Tärkeintä oli päästäi kurssit jotenkuten läpi jotta pääsin kirjoittamaan lähinnä nimeni englannin YO-koepaperiin. Muistaakseni I- pätkähti englannista, sen korvaamiseen vaadittiin varmaan n. 15 kompensaatiopistettä. Olin laskenut varman päälle, että vaikka saisin arvosanaksi I--, riittäisivät kompensaatiopisteeni korvaamaan tämän typerän motivaationpuutteen. Sain 21 kompensaatiopistettä, eli minulla jäi niitä vielä ylikin. Enkä ole ainoa joka näin toimii. Ainereaaleista tuli C:tä ja M:ää niin naurettavan helpolla paskanjauhamisella ja asioiden pyörittämisellä (kirjoitustekniikalla), että jos olisi ollut vähänkin viitseliäisyyttä lukea olisin saanut E:tä ja L:ää.

Sama koskee lukion reaaliaineita ylipäätään. Kokeessa ei tarvitse paljoakaan tietää saadakseen niistä muutamista esseetehtävistä ne tarvittavat 3-4 pistettä joilla takaa itselleen koe/kurssinumeroksi 8 tai 9. Psykologiassa ja filosofiassa riitti kun jauhoi ummet ja lammet ja yritti vaikuttaa viisaalta. Kielet ja matemaattiset aineet olivat toki asia erikseen, mutta kun laiskottelukulttuuri jäi päälle niin eipä sitä tullut niihinkään panostettua.

Tyhmäähän se oli itseltäni, sen myönnän. Ja nyt tietenkin harmittaa. Mutta ei sitä aina niin viisaasti siinä vaiheessa toimi kun käy koulua josta ei valmistu miksikään. Onneksi silloin oli hauskaa kavereiden kanssa. Nyt on saanut tehdä ihan tarpeeksi hesenkassaa yms. hommia, ja koulupaikka pitäisi saada. Monet kaverit kävivät ammattikoulun, armeijan, kävivät pari-kolme vuotta rehellisessä työssä ja mitä he nyt tekevät? Lukevat pääsykokeisiin, osittain samoihin paikkoihin kuin itsekin.

Ai niin, onhan minulla yksi suuri meriitti heitä enemmän: Olen kerran saanut painaa sen valkoisen lakin päähäni, Gaudeamus Igiturin tahdissa. Olen ylioppilas.

Jos minulla on joskus lapsia, aion suositella heille lämpimästi ammattikoulua. En aio opettaa ainakaan niin kuin monessa tuttavaperheessä opetetaan, että lukio on ainoa vaihtoehto jos aikoo vielä naamaansa kotona tai suvun edessä näyttää. Lukioon kannattaa mennä, jos on oikeasti motivaatiota opiskella ne ällät todistukseen. Muuten kannattaa harkita tarkkaan.

 

[Hirmumyrsky]

Kävin vuoden lukiota ja totesin turhaksi. Yleistä paskaa tietysti oppii jauhamaan, ihan käsittämättömiä määriä. Ja saa kivan lakin mitä vai vappuna pitää päässä. Tai sitten motivaatio katosi etenemisesteisiin kohdissa ruotsi ja äidinkieli ;)

Menin amikseen, kasvatin viiksia pari vuotta, sain sieltä helvetin hyvät paperit, menin töihin vuodeksi ja sitten armeijaan 9kk ja pois. Töistä jäi hyvät säästöt.
Tyhmänä lähdin sen jälkeen opiskelemaan insinööriksi joka sitten vaihtuikin liiketalouden opintoihin kun ei toi derivointi maistunut kahta vuotta putkeen.
Liiketalouden opintojen ekana vuonna todettiin lukihäiriö. Nykyisin lukiossa oikein huomioidaankin noitakin juttuja? jollain helpotuksilla tai vastaavilla? Siis jos ne on todettu?

Viime vuonna sain selville että hyvillä amiksen papereilla oli helpompaa päästä sisälle ammattikorkeisiin kuin keskiverto arvosanoilla lukiosta. Tai siis... Lukiosta olisin saanut maks. keskiverto paperit vs. amiksesta sai huomattavasti helpommalle hyvät paperit jos hiukkakaan päässä liikkuu jotain. Ja edes vähän jaksoi jotain tehdä.

Huvittavaahan tässä on se että lukioon pääsi huonommilla papereilla mitä tonne ammattikoulun linjalle vaadittiin... Siis todella paljon huonommilla.

 

[Pavlikovsky]

Lukiopa hyvinkin ja aika vasurilla se kahlattiin päätyyn asti, mutta yllättävän hyvin on jatkokoulutusta löytynyt senkin jälkeen.

 

[cottonmouth]

Huvittavaahan tässä on se että lukioon pääsi huonommilla papereilla mitä tonne ammattikoulun linjalle vaadittiin... Siis todella paljon huonommilla.

Huvittavaa ja huvittavaa.. Riippuu aikalailla suoraan sisäänottomääristä. Ainakin isommissa kaupungeissa, toki muuallakin, lukioon pääsee heikoimillaan sillä ~7.0 keskiarvolla, koska esim. Helsingissä lukioden vuosi"luokat" ovat pienimmilläänkin kolmisarjaisia eli puhutaan vähintään noin sadasta opiskelijasta per vuosi. Noilla amiksen linjoilla oppilasmäärät huitelevat aikalailla pienemmissä sfääreissä oppilaitosta kohti. Tilanne olisi toki toinen, jos koko ammattikoulun sisäänpääsykeskiarvoa alettaisiin laskemaan.

Sattuneesta syystä nämä asiat ovat lähellä sydäntä ja siksi onkin hienoa huomata, että ammatillinenkoulutus on nostanut arvostustaan vaihtoehtona. Molemmille oppilaitoksille on hyötyä, että oikea oppilasaines ohjautuu oikeaan opinahjoon. Erityisesti näissä heikomman keskiarvon lukiossa ollaan ihan rehellisesti ongelmissa näiden lukiota pelkän statuksen takia suorittavien kanssa ja neljä vuotta alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus monessakin lukiossa. Tänään oli HS:ssa hyvä kirjoitus siitä miten ei-akateemisten vanhempien lapsilla on paljon enemmän "mahdollisuuksia" perusopetuksen jälkeen, koska lukio ei ole suora vaihtoehto, vaan ainoastaan vaihtoehto muiden joukossa. Sitten on toisaalta näitä insinörtti+humanisti vanhempien jälkikasvua, jotka painostetaan lukioon huolimatta oppilaan vahvuuksista tai heikkouksista.

 

[Schwalbe]

Itse lähdin peruskoulun jälkeen ammattikouluun, vaikka päättötodistukseni keskiarvo olisi riittänyt helposti sisäänpääsyyn laadukkaaseen helsinkiläislukioon. Pidän tätä yhtenä elämäni suurimmista virheistä edelleen.

Sattumoisin kun olen kotoisin niin hiton köyhistä oloista, että olen "joutunut" tekemään paskaduuneja (mm. mainosten jakamista) kymmenvuotiaasta alkaen, niin meininki oli peruskoulun jälkeen lähinnä se, että nyt äkkiä ammatti ja duuniin, jotta saa kurjuuden loppumaan. Ja loppuihan se, koko ysiluokan ajan kävin viitenä päivänä viikossa iltaisin siivoamassa toimistoja, ja kolmevuotisen ammattikouluajan tein lähes täydet työtunnit päivittäistavarakaupassa. Ei se silloin ollut edes kovin rankkaa, kyllä nuorena jaksaa.

Valmistuin sitten palvelualan matalapalkkaduuniin ja pääsin lamasta huolimatta alan duuneihin, kävin intin siinä välissä ja puskin yhteensä kymmenen vuotta tuolla alalla, jatkuvasti oli mielessä se, että mitähän töitä sitä haluaisi loppuelämänsä tehdä; en tiedä sitä vieläkään. Sen tiedän, että YO-papereilla olisi itselleni auennut fiksumpia duuneja. Nyt tällä hetkellä näyttää siltä, että erinäköisiä hanttihommia tullaan tekemään koko työura, ikää ja perhettä on sen verran, että opiskelemaan lähteminen olisi mahdollista max. kahdeksi vuodeksi, ja tuolloinkin tuleva ammatti tulisi olla mielessä kristallinkirkkaana. Noh, nyt on kuitenkin isohko velaton kämppä länsi-Helsingissä, joten asetelmat on siinä suhteessa kunnossa, ja kokee sitä jotain ansainneensakin tässä vuosien saatossa, ylitöillä ja tekemällä duunia samaan aikaan useammille työnantajille.

Omat poikani menevät toivottavasti tulevaisuudessa lukioon. Lisäksi aion vahvasti painottaa terveiden elämäntapojen, urheiluharrastusten ja kunnolla suoritetun asepalveluksen merkitystä tulevaisuuden työnsaannissa. Omat unelma-ammattini, kuten vaikkapa pintapelastaja, ovat avautuneet itselleni vasta sitten kun on ollut liian myöhäistä.

 

[Ruutiveijari]

Sen tiedän, että YO-papereilla olisi itselleni auennut fiksumpia duuneja.

Uskallan väittää, että pelkillä YO-papereilla et sen kummempia duuneja olisi saanut. Tuskin nykyistäkään, jos se missään määrin vastaa ammattikoulutustasi. Eri asia jos olisit lähtenyt jatko-opintoihin, mutta niitä olisit voinut suorittaa myös keskiasteen tutkinnollasi.

Reilussa kahdessa vuodessa muuten opiskelee esimerkiksi vaikka oikeustieteen maisteriksi. Hieman rennommin panostamalla kolmessa vuodessa ja siinä voi sivussa tehdä duuniakin. Kahdessa tai kolmessa vuodessa voi opiskelulla kääntää elämänsä suunnan täysin.

 

[Schwalbe]

Uskallan väittää...

Väittää ja tietää, siinä on vissi ero. Itse olen nähnyt useasti sen tilanteen, jossa valitaan kaikin puolin epäpätevämpi ylioppilas duuneihin tai koulutuksiin, joihin on hakenut huomattavasti kyvykkäämpiä alioppilaita. Enkä nyt välttämättä puhu itsestäni.

Mistään oikeustieteiden maistereista en taas tiedä yhtään mitään. Lapionvarresta lakimieheksikö, ei kuullosta kovin todennäköiseltä. Kiitos kuitenkin kannustuksesta, enää pitäisi tosiaan tietää, että mitä duunia sitä haluaisi seuraavat 30 vuotta tehdä työksensä.

Myös Puuvillasuulle hyvän kesän toivotukset. Kiitokset yksityisviestistäsi ihan näin julkisestikin!

 

[Ruutiveijari]

Väittää ja tietää, siinä on vissi ero. Itse olen nähnyt useasti sen tilanteen, jossa valitaan kaikin puolin epäpätevämpi ylioppilas duuneihin tai koulutuksiin, joihin on hakenut huomattavasti kyvykkäämpiä alioppilaita. Enkä nyt välttämättä puhu itsestäni.

Ok, olin väärässä. Pahoittelut oletuksesta.

Mistään oikeustieteiden maistereista en taas tiedä yhtään mitään. Lapionvarresta lakimieheksikö, ei kuullosta kovin todennäköiseltä.

Sanoin tämän vain esimerkkinä, ainoa jatkokoulutus josta itsellä on kokemusta. Ja kyllä sinne yli 200 aloittavan (Hki) joukkoon mahtui myös yksi juuri eläkkeelle siirtynyt sihteeri, yksi miespuolinen keski-ikäinen alanvaihtaja, aiemmin norkoillut myyntihommissa ja minä, tuolloin 27-vuotias palveluneuvoja teleoperaattorin aspasta, datanomi, en ylioppilas.
Istui siellä fuksien joukossa toistakymmentä muutakin yli 40-vuotiasta, mutta en ole heidän kanssaan juttusille sattunut.

Tarkoitan vain sanoa, että mahdollisia fyysisiä vaatimuksia lukuunottamatta, voit tehdä juuri mitä haluat. Opiskella juuri siksi miksi haluat ja tehdä sitä loppuelämäsi. Hyvä tapa etsiä sitä omaa alaansa, jos se yliopiston puolelta löytyisi, on avoimen puolella käydä kursseja suorittamassa eri tiedekuntien valikoimasta. Jos se oma juttu sitten löytyy, lasketaan nuo avoimen kurssit suoraan hyväksesi tutkintoon.

EDIT: Olettaen siis, että tuo suorittamasi ammattitutkinto oli keskiasteen tutkinto.

 

[Jupe]

Itse olen nähnyt useasti sen tilanteen, jossa valitaan kaikin puolin epäpätevämpi ylioppilas duuneihin tai koulutuksiin, joihin on hakenut huomattavasti kyvykkäämpiä alioppilaita. Enkä nyt välttämättä puhu itsestäni.

Olisi kiva kuulla tilanteista tai duuneista missä ylioppilas ohittaa ammattilaisen, edes alasta mistä on kyse. Mehän puhutaan puhtasti peruskoulun jälkeen 3. vuotta opiskelleista ja sen jälkeen suoraan duuniin hakevista, eikö? Jos tarkoitat pidempien opiskelujen jälkeen tilannetta missä yo ajaa ohi niin sitten ymmärsin tilanteen väärin.

Itselläni on todella monta tilannetta ihan lähipiiristä kun ammattikoulun jälkeen on kävelty suoraan haluamaan duuniin sisään, juuri sille alalle jota on luettu ja harjoiteltu edelliset 3. vuotta. Ei tietenkään suoraan johtoportaaseen, eikä edes välttämättä asiantuntijatehtäviin. Mutta niin sanotusti jalka oven väliin, sillä tiellä olen itsekin edelleen ja meitä on monia tässäkin yrityksessä. Puhumattakaan frendeistä jotka lähtivät samoista opinahjoista. Yhtäkään pelkkää yo:ta en tunne omalta alaltani, voi olla sattumaa, mutta ei ole tullut eteen. (saattaa olla vanhoja patuja, mutta yhtään alle 4-kymppistä en tiedä)


J