Ammattikoulu vai lukio?

[Haapamies]

Amiksen kävin ----> Äänekoskella ja papron (eli siis paperiprosessin hoitajan) halusin sinne ja pääsin

Edit: kirjoitus härö

 

[Erik Loka]

Miksei ole vaihtoehtoa "Lukion, en päässyt amikseen" ?

 

[#28]

Miksei ole vaihtoehtoa "Lukion, en päässyt amikseen" ?

Veikkaisin että 95% tälläisistä "en päässyt"-tapauksista on mennyt toisinpäin. Eikai sitä nyt jokaiselle marginaaliryhmälle omaa vaihtoehtoa tarvitse olla.

 

[Ted Raikas]

Eikai sitä nyt jokaiselle marginaaliryhmälle omaa vaihtoehtoa tarvitse olla.

Kyllä varmasti tuollaisia: "menin lukioon, koska en päässyt amikseen" tapauksia voi olla moniakin.

Meinaan, ei amikseen menijöistä kaikki todellakaan ole mitään koulussa huonostimenestyviä tapauksia, mikä useasti tuntuu olevan vallalla monien käsityksissä. Eikös tietyille linjoille, kuten sähkötekniikka, vaadita ihan kohtuullisia numeroita mm. fysiikasta ja matematiikasta? Eli lukioon kelvollisilla keskiarvoillakin varmasti moni menee amikseen. Hyvinkin voi olla, että joku joka ei sille suosikkilinjalleen pääse, niin valitsee jonkun muun (heikomman) linjan sijasta sen lukion, koska näkee saavuttavansa määränpäänsä sitä kautta paremmin.

Luultavasti tälläisiä tapauksia vähemmissä määrin, mutta silti varmasti ihan täysin mahdollinen vaihtoehto.

 

[Wilzu]

Missä vaihtoehto molemmat?

Tätä minäkin olisin kaivannut. Tutkintona merkonomi-ylioppilas, tosin kolmessa vuodessa. Lukion päästotodistusta itselläni ei siis ole. Yo-lakilla ei ole kyllä ollut hitonkaan käyttöä, mutta tulipahan nyt sukulaisten mieliksi moinen lätsä hankittua..

Vastasin siis "Amiksen, halusin sinne". Lukio olisi ollut osaltani turhaa ajanhukkaa, kun tiesin mille alalle aikoo suuntautua. Muutenkaan en ymmärrä tätä lukion pakkosyöttämistä, sillä monelle ammatillinen koulutus olisi paljon parempi valinta. Tuttavapiiristäkin löytyy useampi amikseen halunnut, mutta lukioon pakotettu tapaus. Kas kummaa, että sittemmin samat tyypit ovat olleet lukion ja armeijan jälkeen täysin harhateillä, kun sitä omaa alaa ei enää löydykään.

 

[Kummeli]

Olen menossa n. 1,5 vuoden päästä amikseen.. Sori nyt vaan kaikki lukiolaiset, mutta mielestäni sillä kirjaviisaudella ei tee juuri mitään.

 

[Jooqeri]

Lukioon menen, koska amiksessa mikään ei oikeastaan kiinnosta ja saa vielä miettiä miksikä sitä ryhtisi sitten "isona". 7,8 on raja tuohon lukioon mihin aion. Se ei näillä näkymin tuota vaikeuksia, koska KA on nyt muistaakseni 8.3 Vuoden päästä siis lukioon.

 

[Grainger]

mutta mielestäni sillä kirjaviisaudella ei tee juuri mitään.

Tekee sillä, jos osaa käyttää oikein.

Eli siis lukio. Ihan hienoa aikaa ja saihan sillä enemmän vaihtoehtoja kuin mitä olisi saanut ammattikoulusta. Itselläni ei ollut koskaan edes vaihtoehtoja.

 

[Grome]

Lukioon menen, koska amiksessa mikään ei oikeastaan kiinnosta ja saa vielä miettiä miksikä sitä ryhtisi sitten "isona".

Kuulostaa tutulta. Varaudu siihen, että et tiedä sitä vielä lukion tai intin jälkeenkään. Kyllähän perus duunia aina löytyy ja ihan kiva tienata rahaa ja hyvinhän sitä kertyy, jos sattuisi vaikka vielä asumaan vanhempien luona.

Mutta jossain vaiheessa tulee se tilanne, että elämässä täytyy päästä eteenpäin ja silloin ei haluaisi kolikolla heittää, että mihin lähtisi opiskelemaan.

 

[pikkukatti]

Ammattikoulu tuli käytyä. Koska opiskelu ei niin hirveästi kiinnosta. Vaikka lukupäätä ja älliä olisikin, ainakin matematiikassa ym. Sitä olisi vaan pitänyt käydä jotain muutakin koulua lukion jälkeen. Ei siellä mihinkään ammattiin valmistu. Ja niille aloille missä voisin työskennellä ei ole juurikaan hyötyä lukiosta. Ei vaan innosta joku toimistotyö pätkän vertaa. Sitä on jollain tavalla levoton sielu, ja kyllästyisi samassa paikassa tekemään samaa työtä joka päivä. Ja kuitenkin tiesi mille aloille on kiinnostusta, niin ei se valinta vaikeaa ollut. Meillä ainakin oli autopuolelle suht hankala päästä, tosin minä sain sukupuolen perusteella pari lisäpistettä. Metallille taas oli helpointa. Lukio on täysin yliarvostettua. Kun ei sieltä tosiaan mihinkään ammattiin valmistu. Ammattikoulun papereilla taas on mahdollisuus päästä suoraankin hyville palkoille. Esim. paperitehtaalle. Eikä tietyissä kuljetusalan hommissakaan kovin huonot liksat ole...

 

[Favor]

Lukioon päätin mennä lähinnä siksi, että ei ollut mitään hajua mille alalle haluaisin. Ei tosin ole vieläkään mutta yo-kirjoitusten lähestyessä alkaa jo nousta tiettyjä vaihtoehtoja esiin. Kun on valinnut aineet mitkä aikoo kirjoittaa niin alkaa jo vähän hahmottumaan nuo mahdolliset ammatinvalinnat. Olen tyytyväinen, että valitsin lukion. En tiedä kuinka hyvin ja mitä yleissivistävää amiksessa opetetaan mutta kyllä se on hyvä tietää kaikenlaista vaikkapa Suomen historiasta. Tekee fiksun vaikutuksen ihmisiin jos osaa heittää faktoja pöytään joissakin keskusteluissa. Eikä lukio mielestäni sen kummempaa ole vaikeudeltaan. Toimii ihan hyvin meikäläisellä ainakin tämä nykyinen taktiikka eli lomailen jaksot tekemättä juuri mitään ja koeviikolla sitten alan lukemaan.

Lukioon meneville vielä muistutan pohtimaan tarkkaan pitkän ja lyhyen matematiikan välillä. Itselläni oli matematiikan keskiarvo perskoulussa jotain lähemmäs 7 ja valitstin ilman sen suurempaa miettimistä lyhyen matikan. No, ensimmäisen jakson kävin "palikkamatematiikassa" jonka jälkeen heräsi halu vaihtaa pitkään. Koska en saanut pitkän matikan ensimmäistä kurssia mahdutettua kurssitarjottimeeni niin jouduin tenttimään sen. Numeroksi tuli 10 ja nykyään matikan keskiarvo on 9,20 eli selkeästi vahvin aineeni keskiarvolla mitattuna. Lähellä oli etten ehtinyt sitä vaihtaa.

 

[Lukkoseppä]

Sähköamis + jatkurssi

Amiksen sähköpuoli tuli käytyä peruskoulun jälkeen, siitä armeijaan ja sitten AMK:hon. Itseasissa AMK oli aika itsestäänselvyys jo amisaikana. AMK:n jälkeen tuli sitten tehtyä kolme vuotta ns. alan hommia kunnes hyppäsin täysin koulutustani vastaamattomaan hommaan mukaan, metalliteollisuuden projektihommia ympäri maailmaa. Päivääkään en ole katunut amista tai sähköjuttujen unohtamista, niinhän se on että työ tekijäänsä opettaa ja jos tyyppi on sopiva niin kaikki voi oppia... ja oikeasti, eihän siellä koulussa työntekoa opi, teoriaa ehkä mutta ei käytäntöä. Se hyvä puoli tässä kuviossa on että osaa päivä päivän jälkeen myöntää oman heikkoutensa ja kysellä enemmän osaavilta tai joskus jopa asiakkailta. Olen nähnyt niitäkin erittäin korkeasti koulutettuja jotka eivät koskaan pysty myöntämään omaa tietämättömyyttään, joka on kuitenkin oikeasti ensimmäinen askel oppimiseen.

 

[metsänpeikko]

Ammattikouluhan sitä tuli aikoinaan käytyä. Lukio ei ollut oikeastaan edes vaihtoehtona, kun 15-vuotiaan uhmalla opiskeluvalintojani tein. Omalle alalleni pääsi 500 hakijasta reilut 30, ja tästähän olin pirun ylpeä. Toki äitini sydän itki verta, kun tytär lähti lähes ysin keskiarvolla kouluun, josta saatu ammatti vaihtui takaisin harrastukseksi heti valmistumisen jälkeen. No, onhan siitä ammattitaidosta hyötyä harrastaessakin, ja on aina mukava kuulua alan "piireihin", joihin ammattikoulun kautta pääsin. Ja elämäähän siellä sisäoppilaitosmaisen koulun soluasunnoissa oppi. Tuli myös todettua, minkälainen työnteko minua ei kiinnosta.

Kolme vuotta tein välillä töitä, jotka eivät mitään koulutusta vaatineet, ja nyt opiskelen suurella ylpeydellä ammattikorkeassa, alalla, josta minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä alunperin, niin paljon kuin se minua kiinnostikin. Suurin osa luokkakavereistani on "yleissivistyneitä", mutta enpä ole ainakaan vielä huomannut olevani yhtään heitä tyhmempi. Pikemminkin päinvastoin, eiväthän ne höntit osaa edes kirjoittaa. Ja hymiö.

Lukion kautta olisin varmaan päässyt helpompaa tietä ammattikorkeaan, mutta kävihän se näinkin. Joskus olen valintaani harmitellut juuri jatkokoulutukseen hakemisen vaikeuden takia, mutta ehkä kuitenkin sain elämältä enemmän tuolla maailmalla opiskellessani, ja olen sen takia enimmäkseen tyytyväinen ratkaisuihini.

 

[pettter]

Lukion kautta olisin varmaan päässyt helpompaa tietä ammattikorkeaan, mutta kävihän se näinkin.

Joihinkin ammattikorkeisiin tai joillekkin linjoille pääsee helpommin sisään jos on käynyt ammattikoulun. Esimerkiksi itse kun hain vuonna 2001 Helsingin ammattikorkeakouluun tietotekniikkaa opiskelemaan, ammattikoulun käyneet pääsivät sisään kunhan saivat pisteitä yli 32/100. Siis kun muistaakseni koulutodistus vaikutti 40%, pääsykokoe 40% ja työkokemus 20%. Itselläni koulutodistus oli varmaankin noin keskitasoa, pääsykoe meni oikeastaan tosi huonosti (pisteitä 13/40), ja työkokemusta ei ollut ollenkaan (paitsi intti). Siltikin pääsin selvällä erolla kouluun, siis verrattuna alinpaan hyväksyttyyn pistemäärään.. Nykyään opiskelen jo toisessa koulussa.

 

[tutzba]

Lukion voi luistella läpi lukematta yhteenkään kokeeseen.

Eräs lukiossa opettanut henkilö kävi vetämässä muutamia tunteja ammattikoulussa. Kun hän palasi lukioon, oli toteamus seuraava: "Kyllä lukiossa on mukavaa, he sentään ymmärtävät, mitä lukevat". Tietenkään ei saa ketään yleistää, mutta kyseisen luokan oppilaat eivät ihan oikeasti osanneet ymmärtää lukemaansa. Kyseessä ei ole mikään erityisluokka.

Ja tietysti lukion voi luistella läpi lukematta yhteenkään kokeeseen, niinhän ammattikoulunkin voi. Oikeastaan ihan minkä tahansa koulun voi. Minun käsitykseni on kuitenkin se, että ne yläasteen häiriköt menevät ammattikouluun ja ne hiukan fiksummat sitten lukioon. Toki ammattikouluun menee myös niitä, jotka tietävät jo mitä haluavat tehdä, ja lukioon niitä, jotka eivät tiedä mitä haluavat tehdä.

 

[Jupe]

Toki ammattikouluun menee myös niitä, jotka tietävät jo mitä haluavat tehdä, ja lukioon niitä, jotka eivät tiedä mitä haluavat tehdä.

Juurikin näin, itse myös lähdin 9. luokan jälkeen muutaman frendin kanssa "amikseen" ja sieltä melkein suoraan työputkeen ja IT-alalla ollaan edelleen, eikä voi juurikaan valittaa.
Nopealla mietinnällä hyvissä duuneissa on jokainen frendi joka saman linjan kävi, lukioon menijöillä oli taas nimenomaan suuria ongelmia tietää mitä tekevät "isona" ja opiskelut jatkuivat ties kuinka monta vuotta lukion jälkeen ja voisi todeta että en juurikaan ole huomannut että olisivat hyötyneet suuresti pitkästä opiskeluputkesta, ainakaan taloudellisesti.

Tämä ihan faktapohjaisena vastaheittona etteivät kaikki usko "amiksen" urbaanilegendoihin.

Summaisin asian juuri niin että erittäin hyvä vaihtoehto JOS tiedät mille alalle haluat 9. luokan jäkeen, ei saa myöskään unohtaa mahdollisia jatko-opinto mahdollisuuksia jotka ovat käytännössä yksi yhteen jos on riittävän lahjakas opiskelija.


J

 

[Delter]

Summaisin asian juuri niin että erittäin hyvä vaihtoehto JOS tiedät mille alalle haluat 9. luokan jäkeen, ei saa myöskään unohtaa mahdollisia jatko-opinto mahdollisuuksia jotka ovat käytännössä yksi yhteen jos on riittävän lahjakas opiskelija.

Enpä ole kuullut, että amispohjalta olisi mahdollista hankkia ylempää korkeakoulututkintoa (yliopisto, kauppakorkeakoulu, teknillinen korkeakoulu, lääkis, oikis), joten käytännön asteella ammattikoulu kyllä rajaa jatkokoulutusmahdollisuuksia tietyissä määrin. Lukio tarjoaa sentään mahdollisuuden mihin tahansa näistä, joskin mikään paremman elämän tae ei mikään yllä mainituista koulutusratkaisuista missään nimessä ole.

 

[kamik]

Enpä ole kuullut, että amispohjalta olisi mahdollista hankkia ylempää korkeakoulututkintoa (yliopisto, kauppakorkeakoulu, teknillinen korkeakoulu, lääkis, oikis), joten käytännön asteella ammattikoulu kyllä rajaa jatkokoulutusmahdollisuuksia tietyissä määrin. Lukio tarjoaa sentään mahdollisuuden mihin tahansa näistä, joskin mikään paremman elämän tae ei mikään yllä mainituista koulutusratkaisuista missään nimessä ole.

Yliopistoon sisäänpääsy vaatii onnistumista pääsykokeissa. Pääsykokeisiin pääsevät sekä ylioppilaat että kolmivuotisen ammattitutkinnon suorittaneet, jotka kutsutaan pääsykokeisiin. En osaa varmaksi sanoa sitä, että onko mainittu käytäntö käytössä kaikissa yliopistoissa ja tiedekunnissa. Mutta periaatteena on, että koulutusväylä on aina avoin eteenpäin, lähti peruskoulusta sitten lukioon tai ammattikouluun. Toisin sanoin ammattikoulu ei sulje pois mahdollisuutta opiskella ylempi korkeakoulututkinto.

 

[Baarimikko]

Enpä ole kuullut, että amispohjalta olisi mahdollista hankkia ylempää korkeakoulututkintoa (yliopisto, kauppakorkeakoulu, teknillinen korkeakoulu, lääkis, oikis), joten käytännön asteella ammattikoulu kyllä rajaa jatkokoulutusmahdollisuuksia tietyissä määrin. Lukio tarjoaa sentään mahdollisuuden mihin tahansa näistä, joskin mikään paremman elämän tae ei mikään yllä mainituista koulutusratkaisuista missään nimessä ole.

Ei todellakaan ole noin. Periaatteessa ammattikoulun käynyt on samalla viivalla, ainoan poikkeavuuden tekee se että lukiolainen osaa teorian ja ammattikoulussa oleva käytännön. Samoissa pääsykokeissa molemmat ovat. Kaikki on itsestä kiinni, siitä kuinka paljon haluat opiskelulle antaa. Lähtökohtaisesti huonon ylioppilastodistuksen voit pyyhkiä leppäoksaan, mutta hyvällä tulevaisuus on varmasti hiukan helpompi.

 

[dimmu]

Ammattikoulu, halusin sinne, koska tiesin jo valmiiksi, että en halua lukiossa istua, ja haluan olla valmis ammattiin heti kun valmistun. Päätöstä en ole katunut hetkeäkään.

 

[Marwin]

Peruskoulu on nyt loppusuoralla ja lukioon on haettu.

Tällä hetkellä on jo aika vahvasti mielessä, minkälaiseen duuniin haluan isona. Itse olen enemmänkin lukijatyyppiä, joten ammattillisen puolen hylkäsin jo aika aikaisessa vaiheessa. Kaupallinen puoli oli pitkään vaihtoehdoissa, mutta lopulta kallistuin lukioon. Tässä saa kuitenkin muutaman vuoden vielä miettimisaikaa, jos oikein radikaalisti mieli muuttuu. Ja yleissivistys oli toinen, joka houkutteli.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Lukion kävin. Kun asia oli itselleni ajankohtainen 80-luvulla, niin amikseen menivät ne joilla ei ollut lukupäätä. Lukioon valikoituivat ne joilla oli, tai kuvittelivat sitä olevan.

Oman lukioluokkani vahvuus oli 33 päätä ihan alussa jos en ihan väärin muista. Kaksi muutti matkan varrella muualle ja seitsemän jätti leikin kesken kahden ekan vuoden aikana. Kyseessä oli pienenpuoleisen paikkakunnan lukio johon pääsivät käytännössä kaikki opiskelemaan hakeneet. Joukossa oli monia joille kielet olivat ylivoimainen este, ja tästä keskeyttämisen syytkin yleensä johtuivat. En tiedä miten näin kävi, mutta ihmettelen sitäkin yhtä tapausta pari luokkaa ylempää joka päätti aloittaa lukion alle kuutosen keskiarvolla peruskoulusta. Kaveri siirtyi kuitenkin amikseen seuraavana vuonna, ja se osoittautui hänen kohdallaan erinomaiseksi päätökseksi.

Oman peruskouluni ikätovereista lukioon menneet ovat pärjänneet elämässään keskimääräisesti pykälän verran paremmin amislaisiin nähden. Tämä tietysti vain keskimäärin ottaen. Pari amiksen tai merkonomikoulun käynyttä jannua ovat perustaneet tahoillaan pikkufirmat ja pärjäävät suht kivasti, ok-talot ja muut menestyvän miehen releet löytyy. Yksi kaveri puolestaan tahkosi puolivaloilla varmaan 15 vuotta vuotta maisterinopintoja valmistumatta ja tekee tasoonsa nähden simppeleitä pätkähommia. Kyseinen jannu on tietääkseni hyvinkin tyytyväinen elämäänsä, joten siinä suhteessa hänkin on löytänyt paikkansa tästä maailmasta.

Lukioon on helppo mennä jos koulunkäynti on todistusten valossa yhtä leikkiä. Suosittelen kuitenkin jotakin muuta vaihtoehtoa niille, joille laudaturit ja kiitettävät arvosanat ovat etäistä utopiaa ja lukeminenkin tuntuu pakotetulta. Rimaa hipoen käyty lukio joillakin max. B:n papereilla ja seiskan keskiarvolla on sekin tietysti ylioppilaslakin arvoinen suoritus, mutta ei sillä kuuhun mennä oppilaitospaikkoja jaettaessa. Jos tuo skenaario on todennäköinen, niin kannattaa jo peruskoulun puolella keskittyä etsimään kiinnostavia suuntia ammatillisista oppilaitoksista, vaikka suvun odotukset olisivatkin lukion suunnassa.

 

[Delter]

Pääsykokeisiin pääsevät sekä ylioppilaat että kolmivuotisen ammattitutkinnon suorittaneet, jotka kutsutaan pääsykokeisiin. En osaa varmaksi sanoa sitä, että onko mainittu käytäntö käytössä kaikissa yliopistoissa ja tiedekunnissa. Mutta periaatteena on, että koulutusväylä on aina avoin eteenpäin, lähti peruskoulusta sitten lukioon tai ammattikouluun. Toisin sanoin ammattikoulu ei sulje pois mahdollisuutta opiskella ylempi korkeakoulututkinto.

Tässä kohtaa täytyy myöntää virheelliset tietoni, sillä ammattikoululaisilla on tosiaan hakuoikeus myös vaikkapa yliopistoon. Tai näin ainakin yliopistohaku.fi -palvelu väittää:

Yliopistokoulutukseen on kelpoinen hakemaan henkilö, joka on suorittanut jonkin seuraavista tutkinnoista:

* ylioppilastutkinnon
* International Baccalaureate -tutkinnon (IB)
* Eurooppalaisen ylioppilastutkinnon/European Baccalaureate -tutkinnon (EB)
* Reifeprüfung-tutkinnon (RP)
* ammatillisen korkea-asteen, ammatillisen opistoasteen tai vähintään kolmivuotisen ammatillisen perustutkinnon
* ammattikorkeakoulututkinnon
* ulkomaisen koulutuksen, joka asianomaisessa maassa antaa kelpoisuuden vastaaviin korkeakouluopintoihin
* yliopiston edellyttämät avoimen yliopisto-opetuksen opinnot

Hip hei. Sellainen aukko korjattu sivistyksessä. Eli teoriassa kuka tahansa rööriroope tai uppopaistaja voi sille päälle sattuessaan suunnata opiskelunsa akateemiseen suuntaan. Tämä on tietenkin ihan hieno juttu, mutta taitaa käytännön tasolla olla melkoista utopiaa? Kuinka realistisena voidaan pitää ammattiopinnot suorittaneen nuoren mahdollisuuksia pärjätä ylioppilaiden kanssa, vaikka olisi millainen välkky? Tosin eiköhän näitäkin piileviä maisterinkykyjä jostain aina silloin tällöin putkahda esiin.

 

[Creed Bratton]

Itse kävin ammattikoulussa elektroniikka-asentajan linjan. Halusin kyseiselle linjalle hakiessani ja kuvittelinkin, että työskentelisin kyseisellä alalla.

Ja kuten tutzba ylempänä kirjoitti, niin ainakin omassa koulussani (Vantaan Ammatillinen Koulutuskeskus) osa oli ihan idioottia-porukkaa, juuri näitä "häiriköitä" jotka eivät muualle päässeet ja siellä amiksessakin tekivät muiden oppimisesta hankalampaa riehumalla.

Itse tajusin toisen vuoden loppupuolella ettei se ala taidakaan olla sopiva, mutta valmistuin kuitenkin 4,6 keskiarvolla tuostakin laitoksesta. Hyvät arvosanat takasivat sen, että sai täydet lähtöpisteet AMK-haussa ja pääsin sisään "International Business"-linjalle varsin helposti.

Sinällään omalla luokallani ammattikoulussa aloitti 25 oppilasta joista loppujen lopuksi samaan aikaan valmistui 11. Tietääkseni niistä kaksi on lisäkseni jatkaneet korkeakouluun, pari päässyt oman alan töihin ja loput tekee jotain hanttihommia tai dokaa jossain itä-vantaan kuppiloissa sossun rahoilla. Joten tässä tapauksessa ainakin suurin osa luokkalaisistani oli ns. "luuseri"-jengiä joita saadaan sitten verorahoilla ylläpitää loppuelämä.

 

[Ruutiveijari]

Kuinka realistisena voidaan pitää ammattiopinnot suorittaneen nuoren mahdollisuuksia pärjätä ylioppilaiden kanssa, vaikka olisi millainen välkky?

Varsin realistisena, kyllä meitä sen verran reilusti yliopistolla pyörii. Amispapereista on itseasiassa ollut jopa hyötyä, sillä työnantajat suhtautuvat amiksen käyneeseen kuin jo yhden tutkinnon suorittaneeseen ja katsovat tällä olevan jo valmiita taitoja.

(toivoo Ruutiveijari, oik.yo ja datanomi)