Kokonaisuudessaan naiset jättivät miehet kakkoseksi tällä viikolla.
Ihan täysin eri mieltä! Vaikka miestenkään taso ei ihan mikään huikea ollut niin kyllä he naisia pisti päihin ihan kunnolla.
80-luku ja American Idolin naislaulajat osoittautui juuri sellaiseksi "Whitney screamfestiksi" kuin voi pelätä. Mukana oli peräti kaksi keskinkertaisesti laulettua Whitneyn biisiä. Ehkä juuri siksi
Brooke White tuntui jälleen kerran niin ylivoimaiselta, hänen tyylinsä kun on juuri täydellinen vastakohta noille wannabe-Houstoneille. Todella hyvä biisivalinta, tai oikeastaan sovitus, jälleen kerran. Alkuperäinen Pat Benatarin sovitus ei olisi Brooken äänelle sopinutkaan mutta tämä akustinen, "riisuttu versio" toimi kyllä helvetin hyvin. Tämä tyttö ei ole porukan paras laulaja mutta osoittaa että tekninen taituruus, tai sen puute, ei merkitse paskaakaan silloin kun muut asiat on kunnossa.
Amanda Overmeyer ei tälläkään kertaa oikein iskenyt. Olihan tuo toki todella paljon parempi esitys kuin se viime viikon katastrofi mutta edelleen hän kuulostaa koko ajan jotenkin monotoniselta. Koelauluissa vielä tykkäsin mutta ei enää oikein iske. Mutta edelleen pisteitä erilaisuudelle.
Carly Smithson oli Brooken jälkeen toiseksi paras. Äänivaroja tuolla tytöllä riittää ja biisivalintakin oli ihan OK.
Muut tytöt olikin sitten joko tylsiä, huonoja tai tylsiä ja huonoja. Asia'h ja Syesha oli halpoja Whitney-kopioita, Kristy esitti epäonnistuneen ja keskinkertaisesti lauletun kantriversion Journey-klassikosta, en edes muista enää mitä Ramiele lauloi ja Kady Malloy oli edelleen lavalla kuin eloton robotti. Mitä tapahtui sille "kaikkien aikojen lahjakkaimmalle Top 24:lle"?
Mutta olihan noloa taas että nuo Paulan lässytykset kestivät niin kauan että tuomareilla ei ollut lopussa enää aikaa antaa kunnon palautetta Syeshalle. On tuo kyllä ihme muija!
