Muutama sata sanaa YLEn eilisestä tentistä:
Ensiksi on todettava, että suurin häviäjä on katsoja. Otsasuoni tykytti koko puolentoista tunnin mitan, kun toimittaja ja puheenjohtavat huusivat hyeenan lailla toistensa päälle. Silloinkin, kun puheenjohtaja oli jo jyvittänyt puheenvuoron, alkoi huutelu ja kommentointi. Eikö YLE nyt voisi vaikka joku kesähessu mennä ja ostaa sellaiset mikrofonit, jotka saa hallintapaneelista off-asentoon? Kyselin tätä jo vuonna 2019, mutta mitään edistystä asian suhteen ei ole tullut.
Sitten itse asiaan. Tuttuun tapaan kuultiin tietysti, että "ihminen pitää laittaa keskiöön" ja että omalääkäri-malli on nyt se terveydenhuollon kaivattu hopealuoti (vähän kuin eduskuntavaaleissa oppisopimusmalli). Kaikilla oli niitä oman elämän kokemuksia Pöytyältä tai Jalasjärveltä, joilla yritettiin osoittaa, että poliitikkokin on ihminen, joka kuuntelee ja välittää. Oikeisto muisti mainita, että raha on niukkuushyödyke. Vasemmisto taas toisti, että niin on, joten sitä on otettava jostain lisää. Minulle jäi vähän epäselväksi, miksi tätä valtakunnallista keskustelua edes käydään, kun sillä ei ole juuri mitään relevanssia aluevaalien kannalta. Toimittajalle tästä miinus.
Vahvimpia olivat mielestäni Marin ja Saarikko. Heillä oli paljon konkreettisia ideologisia mielipiteitä sekä hallitusaseman tuomaa "auktoriteettivaltaa". Tällä viittaan siihen, että ministerin on helppo näyttää toteen, miten mihinkin asiaan on panostettu. Marin ja Saarikko myös puhuvat napakasti ja tuovat esiin poliittisia erimielisyyksiä.
Orpo oli myös ihan ok, mutta ajoittain tuntui, että häneltä puuttuu se terävin argumentaatiovaihde. Orpon eduksi on mainittava, että hän peräänkuulutti talouden realiteeteissa pysymistä. Se on ikivanha oikeistopuolueen taktiikka, mutta sopi hyvin tilanteeseen, jossa Li ja kumppanit ikään kuin jakoivat rahaa, jota ei ole olemassa. Orpolla oli myös muutamia ytimekkäitä ja osuvia puheenvuoroja.
Omalla perustasollaan olivat Essayah, Henriksson ja Andersson. Ei heitä oikeastaan edes tarvittaisi tuolla. Kaikki tietävät, että RKP:n funktio näissä vaaleissa on puolustaa ruotsinkielisten palveluita. KD sen sijaan on tuollainen light-kokoomus, jolla ei ole juuri mitään omaa. Andersson on aina räväkkä keskustelija, mutta samalla tuo kärkevyys on hänen heikkoutensa. Ainakin itse ärsyynnyn kommenteista, jotka alkavat "ihmiset eivät ymmärrä"-muotoisesti. Erityisesti ärsyynnyn, jos sitä seuraa ideologinen kommentti talouspolitiikasta.
Harkimon voi ehkä myös laskea "ihan ok"-kategoriaan. Liike Nytillä on aika vähän merkitystä yhtään mihinkään, mutta näissä tenteissä Harkimo on välillä hyvä "deus ex machina", joka vähän härkkii tuota broilerihautomon retorista konsensusta. Harkimo näyttää ajoittain siltä kuin olisi joku tavan kansalainen heitetty keskelle poliittista vääntöä.
Selkeimmät epäonnistujat olivat Purra ja Suomela. Purra oli ottanut linjakseen, että rahaa on liian vähän ja että se on maahanmuuton syy. Vaikka tämä on sinällään poliittinen valinta, se ei liity aluevaaleihin. Purralla on myös sama ongelma kuin Anderssonilla, eli hän suuttuu siitä, että muut eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä. Suomela taas oli liian kovassa paikassa. Poliittinen jargoni oli hyvin omaksuttu, ja sen takia puheesta oli vaikea havaita konkreettisia avauksia. Lopun haasto kokoomuksen suuntaan oli ihan hyvä, mutta sekin jatkui ja jatkui aivan liian pitkään.
Poliittiset erimielisyydet onnistuttiin taitavasti pitämään piilossa. Sen sijaan, että tehtäisiin valintoja rahankäytön suhteen, haluttiin panostaa ihan kaikkeen. Eikä tietenkään rahaa, vaan sitä kuuluisaa tehostamista, jolla digipalvelut ja mielenterveys saadaan kuntoon. Todellisuudessa aluevaltuustot tulevat tekemään hyvin huomattavia allokaatiopäätöksiä, jotka juntataan läpi enemmistöpäätöksillä. Sen vuoksi vastaukset oli suunnattu niille äänestäjille, jotka empivät vielä. Heidän äänestyspäätös ratkaisee monet tehtävät päätökset.
Kaiken kaikkiaan tentti oli pieni pettymys. Itselle syntyi vaikutelma, että Suomessa ei muita olekaan kuin vanhuksia ja omaishoitajia. Puoluetoimistoilla on taas räknätty, että Signe ja Olavi käyvät uurnilla mutta Aki ja Jarkko eivät. Tämä on näin työikäisen näkökulmasta vähän surullinen juttu eikä luo kovin kaksista odotushorisonttia tulevaisuuteen.