Hyvää iltaa kaikille jatkoaikalaisille! Olen pienen hiljaiselon jälkeen päättänyt avautua mukaan tähän minulle hyvin mielekkääseen aiheeseen, Suomen juniorikiekkoon. Olen seurannut vierestä tämän ketjun keskustelua ja nyt päätin kaivaa äänioikeuteni esiin, jonka Jatkoaika minulle on joskus myöntänyt.
Kieltämättä henkilökohtaisesti yllätyin Ikosen heivaamisesta, tiedostan hyvin Juuson osaamisen ja vahvuudet. Oli syy, mikä tahansa, niin Suomi ei kaadu tähän pudotukseen. En perustele Ikosen pudotusta mitenkään, en ennen kuin olen kuullut faktat, miksi hänet pudotettiin. Sitten voin antaa oman näkemyksen asiasta. Oman
arvauksen esittäminen tässä ketjussa, kun on näyttänyt aiheuttavan melkoisen sodan.
Toivottavasti tämä taistelu Jokeri- ja IFK-fanien välillä loppuu, jotta tästä ketjusta saadaan laadukkaampi. Alkoi suorastaan v****taa lukea sivu tolkulla samaa paskaa. Sama pätee muihinkin taistelupareihin, joiden "keskustelu" on alkanut hölskyä. Ymmärrän ja pidän hyvin harjoitettua, rakentavaa väittelyä hyvänä asiana, jossa argumentit on tuotu esille hyvin ja perustellusti. Parhaimmillaan tämä voisi olla sellaista, välillä hyvin kaukaista haaveilua.
Ja sitten tämä jokavuotinen vaiva; ykköskoutsimme on usean mielestä paskonut housuun jo ennen turnausta ja pelejä. Uskon vahvasti siihen, että heillä jos jollain on tietoa pelaajista ja siksi he myös tekevät ratkaisut. Puolustelen ratkaisuja vain sillä, että jos oikeasti mukana on vaikka Hännikäisen kanssa samasta roolista kilpailevia kavereita, jotka ovat samantasoisisa kaikin puolin, niin en usko, että esimerkiksi Valtosen saappaissa kovinkaan moni miettisi valintaa, ei ainakaan kovin pitkään. Mitä tutumpi pelaaja on valmentajalle ja sitä kautta mahdollinen hyvä luottamus-suhde, niin sitä helpompi on ottaa joukkueeseen se tuttu ja turvallinen, tämähän on ihan jo psykologinen fakta :)
Sitten yritän vielä itse avata mielipiteitäni tähän ketjuun kaiken tämän ulisemisen keskeltä.
Suomella on mielestäni:
1. Erittäin laadukas hyökkäys, hyvällä roolittamisella ja ajattelemisella saamme oikeasti kolme todella kovaa ketjua kisoihin, joissa on ratkaisuvoimaa, sekä yhden ketjun, joka tekee vastustajan pelistä vaikeaa ja antaa omalla energisyydellään muillekin virtaa - samalla myös ratkaisupelaajille välillä vähän happea. Toivonkin, että ketjut kasattaisiin tietysti kemian mukaan, eikä heitetä niitä kaikkia munia samaan koriin. Tai mikkihiiriä.
"ykkönen":
Salomäki - Granlund - Armia
-perustelut: toisilleen tutut pelaajat, kovasti töitä tekevä voimahyökkääjä, pelintekijä ja kohtuu kylmähermoinen viimeistelijä. Tätä tuskin tarvitsee enemmän perustella, pelasivat loistavasti Kanukkeja vastaan harjoitusmatsissa.
"kakkonen":
Teräväinen - Barkov - Lehkonen
- Vaikka tämä ketju vaikuttaa hyvin hyökkäysorientoituneelta, niin mielestäni kovinkaan suurta riskiä ei tässä ole. Jokainen ketjun pelaaja osaa ja ennen kaikkea
pelaa monipuolisesti, myös kohti omaa päätä. Teräväinen ja Barkov sentteri-pelaajina tuntevat varmasti velvollisuutensa puolustustehtäviin. Tämä olisi ketju, jossa jokainen olisi tavallaan maalin- ja pelintekijä, kaikille se on luonnollista. Ja ehdottomasti, melkein vaadin, että Teräväinen pidetään laiturina. Niin hyvän tatsin hän on nyt touhuun siltä tontilta löytänyt. Ja mielestäni aiemmat näytöt junnujen harjoituspeleistä Barkovin kanssa ovat niin kovia, että haluaisin ehdottomasti nähdä kyseisen kaksikon edes kokeilu mielessä yhdessä.
"kolmonen":
Haapala - Aaltonen - Hännikäinen
- Tasapainoinen koostumus, jossa kova työmoraali. Ketju, joka pystyy myös ratkaisuihin. Maalienkin muodossa. Minullakin on Haapalasta kuva tuollaisesta all'around-pelaajasta (kuten joku mainitsi) ja tämän vuoksi Barkovin kanssa pelaaminen ei ole mitenkään pakollinen toimenpide hänen kohdallaan.
"nelonen":
Lamberg - Salminen - Leino
- Ihmiskuula, laadukasta työtä tekevä sentteri ja moniosaaja. Lamberg + Salminen -kaksikko, itseoikeutetusti nelosketjun raatajina, jotka oikeasti antavat paukkua melkoisella voimalla, se jos mikä alkaa jossain vaiheessa jumittaa vastustajien pannua. Leinon haluaisin pelaavaan hyökkääjistöön vain siksi, että hän omaa vielä sellaisen peliälyn ja pelitaidon, että mahdollisessa loukkaantumistilanteessa voitaisiin hänet nostaa pykälää pelaavampaan rooliin.
"13. hookki":
Nykopp
Putoaja:
Järveläinen
- Fyysinen hyökkääjä, joka voitaisiin heittää milloin vain meidän duunariosastolle esimerkiksi Leinon tilalle, mikäli hän nousee loukkaantumistilanteissa ylemmäs tai sitten peli ei muuten vain kulje.
- En oikein näe kovinkaan suurta roolia Järveläiselle juuri missään, sen mitä kaverista tiedän ja olen nähnyt, niin taitava pienikokoinen väkkärä, mutta silloin, kun joukkueessa on mukana tosipeleissä kaikki meidän puolustajat, niin en näe mitään järkeä pistää Järveläistä heidän edelleen esimerkiksi ylivoimalla.
Minun ketjulotossa ei hän kolmeen ensimmäiseen ketjuun mahdu, joten minun puolesta kiitos ja näkemiin. (Toki taas salaa toivon, että olen väärässä ja Järveläinen tulee ja rankaisee pienellä varrellaan vastustajaa oikein huolella, mikäli tulee valituksi lopulliseen rosteriin.)
EDIT: Nämä ketjut siis vain omaan mieleeni tällä hetkellä käyvimmät, varmasti useita variaatioita ketjuihin löytyy. Tässä siis vain oma mielipiteeni ketjuista, pienillä muutoksilla esimerkiksi huomisen pelin ketjuihin.
2. Vastaavasti, pitkästä aikaa myös tasaisesti laadukas puolustus.
"Ykköspari":
Määttä - Ristolainen
- Joukkueen yksi pelillinen liideri ja toinen tärkeä pelaaja hyökkäyspeliimme. Ei muuta.
"Kakkospari":
Lindbohm - Pokka
- Tässä Pokalla pelillinen vastuu, Lindbohm oman pään "isähahmo".
"Kolmospari":
Riikola - Vainio
- Hyvä, perus kolmospari, jolla valmiuksia kiekolliseenkin peliin.
"7. pakki":
Auvinen
Putoaja:
Lindell
-Lindell on ollut vain niin huono kaikissa näkemissäni otteluissa, (mm. kahta lukuunottamatta kaikki Jokereiden matsit) että en millään jaksa uskoa tason nousevan edes hyökkäyspäässä, saati omissa. Auvinen saa sitten tässä olla se varamies. Saa Lindell esittää melkoista taikuutta, jos vielä meinaa kisoihin luikerrella.
Maalivahtien peluutus on minulle tällä hetkellä melko pimennossa, valmennus tehkään ratkaisut, kuka on kuuma milloinkin. Itse en lähde edes arvailemaan.
3. Johtajuus.
-Mielestäni Suomella on nyt ensinnäkin paljon kokeneita pelaajia jo näistä karkeloista, mutta myös suuri määrä kokemusta kovista paikoista. Toivottavasti kokemus konkretisoituu positiivisena asiana ja henkisenä vahvuutena tiukoissa paikoissa. Kokemus on asia, joka kasvattaa pelaajia. Johtajuus tulee esille myös siinä sivussa, johtajuutta on pelaajistossa, mutta mielestäni ehdottomasti myös valmennuksessa. Esimerkiksi Tomek Valtonen. Todella agressiivinen valmentaja, tekee asiat selviksi omalla auktoriteetillä, mutta osaa hyvällä tavalla myös koulia pelaajia tekemään asiat oikein. Ruoskii pelaajia oikealla tavalla, tai siltä se ainakin vaikuttaa ulospäin. Sen suurempaa kokemusta en siitä asiasta omista. (Odotan, milloin joku heittää tapauksen 1.9. vastaukseksi tähän kappaleeseeni..)
Ei perkele, lähdin kirjoittamaan kohtuullisen lyhyttä ja salaperäistä novellia, sainkin aikaan vain melko suoran romaanin. Varmasti tekstini sisälsi myös paljon yksinkertaista asiaa ja hieman toistoa aikaisemmilta kirjoituksilta, siitä olen pahoillani. Toivottavasti turhautuneimmat skippasivat tekstini :)
mutta elän uskossa, että Pohjois-Amerikassa jo edustus tuossa iässä nähdään merkittävänä plussana.
Luonnollisesti kaikki positiivinen asia junnuja kohtaan on hyvästä. Alkuperäinen viesti case Ikosen draftiin oli laatua: "haista vittu Rindell, siinä meni mahdollisuus varaukseen!" Tähän tietenkin useat takertuivat ja toivat esille tapauksen: Teräväinen.
