Maajoukkueen täyttä iskukykyä ei varmaan vielä ole nähty syksyn turnauksissa. Mutta kovin kummoinen ennakoija ei tarvitse olla, jos toteaa, että marssijärjestys MM-kisoissa on selvä. Ensin tulevat neljä suurta, sitten Suomi ja muut kakkoskategorian maat.
Kiinnostavin kysymys ajatellen maajoukkuevalintoja on minulle maalivahtikysymys. Puolustajat ja hyökkääjät on suhteellisen helppoa poimia joukosta eikä suuria erimielisyyksiä harrastajien ja valmentajienkaan välille tule. Maalivahtien valinta on sen sijaan aika kimurantti, koska maalivahdit eivät ole alkusyksynä tehneet mitään erityisen mainittavaa.
Maalivahtitilastot näyttävät seuraavanlaisilta (pelatut ottelut ja torjunta%):
Turnaus:U20 mo /U19 mo /SM-liiga /Mestis /Nuorten SM-liiga
Korpisalo 4. 96.2 #### #### 10. 89.7 7. 94.7
Ullberg R 4. 78.1 #### 3. 86.6 2. 83.9 1. 90.0
JuvonenJ 3. 87.8 2. 98.3 1.86.7 9. 89.5 5. 91.0
Perhonen 2. 83.3 1.96.0 #### 7. 91.2 1.94.9
Jos verrataan maalivahtien torjuntaprosentteja kaikissa vertailukelpoissa matseissa, siis U20, Mestiksen ja Nuorten SM-liigan peleissä, tulos on seuraava:
1) Korpisalo 91.1
2) Perhonen 90.0
3) Juvonen 88.5
4) Ullberg 82.0
Tulokset yllättivät ainakin minut. Koko 93-syntyneiden trio jää Korpisalon taakse! Tätä ei vielä keväällä olisi uskonut. Vaikka painotettaisiin U20- pelejä, tulos ei mitenkään muuttuisi.
Maalivahtianalyysi:
Jos etsitään kauden suurinta pettymystä, se on ilman epäilystä Ullberg. Mitä on tapahtunut ennakkoon ykkösvahdiksi veikatulle kaverille? Kokemusta on tullut lisää, mutta koppi ei ole tarttunut odotetusti oikeastaan millään sarjatasolla.
Mutta paljon paremmin ei ole mennyt Juvosellakaan. Play offsien sankarivahti on pelannut varsin ailahtevan syksyn. SM-liigassa peliaikaa ei ole heltinyt ja nuorten matseissakin on mennyt varsin keskinkertaisesti.
Perhoselta ei enää odotettu paljoakaan viime kauden jälkeen. Siihen nähden hän on pelannut hyvin ja varmasti pelaa aikanaan SM-liigassa. Mutta tuleviin MM-kisoihin hänestä ei ole maalinsuun tukkeeksi.
Kauden yllättäjä on siis Korpisalo. Hän on loistanut nuorten peleissä. Mutta SM-liigapelejä tarvittaisiin kuitenkin kipeästi, jotta kokemus myös kovista peleistä karttuisi. Näillä näkymin ykkösvahti kisoissa.
Jos mietin valmennusjohdon tulevia valintoja, olisin tässä vaiheessä turvautumassa myös jokeriin, joka on HIFK:n Husso. Ilman riskiä ei voi MM-kisoissa saavuttaa mitalia ja maalivahtitilanne on nyt niin kiperä, että Korpisalolle kaivataan kovan potentiaalin omaavaa tuuraajaa. Hussoa kannattaisi ainakin kokeilla kisojen alla yhdessä harjoitusmatsissa.
Tilastollinen vertailu ei tietenkään kerro kaikkea. Varmaan prof. Eppes saisi paljon enemmän irti numeroista. Mutta toisaalta on kovin vaikea innostua reippaastikin alle 90 menevistä torjuntaprosenteista. Huippuvahdeilla kun se on turnauksesta ja sarjasta toiseen 92-94%. Jotakin tarttis tehdä ja aikaa ei ole paljon. Ihmeitäkin voi toki tapahtua: ehkä Ullberg saa alle hyvän matsin ja pelaa loppusyksyn hurmiossa kuten kisoissakin. Eipä Aittokalliollekaan olisi voinut viime syksyn perusteella kovin kummoista esitystä odotella itse kisoissa. Silti itse mietin, että onko kyseessä muutamalla kaverilla tyypillinen suomalaisen yksilöurheilijan tilanne: kun tullaan puskan takaa, kaikki sujuu hyvin, mutta sen jälkeen odotusten noustessa pää ei vain kestä.
