Omissa papereissani Kanada, Ruotsi, Venäjä ja USA nelikosta kuka tahansa voi viedä sen mestaruuden. Riippuu täysin siitä miten kukin nippu saa itsestään irti niissä kohtalon otteluissa. Niitä edellytyksiä useampiin huippuotteluihin, mitä mestaruuteen vaaditaan, löytyy jokaisesta joukkueesta. Suomi, Tshekki ja Sveitsi voivat hyvänä päivänään sekä ennakkoon kovemman vastustajan heikompana kaataa kenet vain ja mikäli nämä osuvat sopivasti puolivälieräpeliin, ovat mitalipeleissä, mutta useampaan täysosumaan peräkkäisissä peleissä en jaksa uskoa, joten mestaruussaumoja en näillä näe. Slovakialle, Saksalle ja Norjalle en vuorostaan tarjoa mitään mahdollisuuksia.
On se vain hienoa olla väärässä, rautaisella asiantuntemuksella ;)
Suomesta täällä on varmaankin kaikki olennainen sanottu. Olihan tuo aivan käsittämättömän upea JOUKKUE ja todellakin kasvoivat turnauksen edetessä. Upeaa. Niin ja ero siihen viime vuoden sekamelskaan oli, no aika massiivinen. Kaikki kunnia Raipelle, suomikiekon legendalle, mutta olihan valmennuksissa snadisti eroa…
Kivi kun jatkaa puikoissa, niin uskaltanee odottaa ensi vuodeltakin ihan säntillistä toimintaa. Pakisto muuttuu paljon ja hyökkäyksestäkin putoavat suurimmat syömähampaat pois, joten haasteita riittää, mutta nehän on tehty voitettaviksi…
Vaikka mestaruus olikin ensikädessä joukkueen, hengen ja pelitavan voitto materiasta, niin onhan suomalaisessa pelaajatuotannossa otettu viime vuosina paljon positiivisia askelia, jotka alkavat pikku hiljaa näkymään. Ikäluokista on alkanut löytymään kärkiosaamista ja myös tärkeää leveyttä, jotta tuollainen menestysjoukkue olisi mahdollista koota. Eivät Kivi&co olisi johdattaneet niitä 80-luvun lopun hukattuja ikäluokkia mestareiksi, mutta näillä nykyisillä se oli mahdollista vaikka hivenen tuhkimotarinalta muistuttaakin.
Saku Mäenalanen on kyllä hieno tyyppi. Harvassapa ovat olleet Suomessa nämä isot maalintekijät hyvällä liikkeellä. Joni Nikko on myös kiinnostava tapaus, vaikka maalipaikkoja vähän liikaa hukkasikin. Pieniä ja taitavia pelaajia on löytynyt jo useampi 90-luvun ikäluokka putkeen, mutta -94 on oikeastaan ensimmäinen joissa näihin ominaisuuksiin yhdistyy edes osalla sitä kokoakin ja lisää olisi tulossa.
Suuntaus on ollut jo pidempään nähtävissä, mutta Suomen U20-pakkien kiekollisuus, liikkuvuus ja koko ovat nykyisellään jo ihan erisfääreissä, mitä niissä 80-luvun lopun ikäluokissa, joista ei jäänyt oikein mitään muisteltavaa. Näistä kavereista voi jo useammalle povailla mahdollisuuksia NHL:ään tai vähintään Euroopan kentillä loistamista, joita myöskin tarvitaan maajoukkuemateriaalin syvyyttä ajatellen.
Eihän pelaajatuotannossa tarvitse vaikkapa Ruotsille tai Kanadalle röyhistellä, mutta katseleehan tätä tilannetta paljon mieluummin kun sitä pitkää mustaa ajanjaksoa, jolloin Suomi-kiekon osalta näytti todella heikolta.
--------------
Niistä muista…
Ruotsi oli kova kuten pitikin, mutta olihan se ihanaa, että valmiit juhlat jäivät saamatta. Joukkueen heikoin lenkki löytyi lopulta "turnauksen parhaasta veskarista" eikä sinänsä tasaisesta ja laadukkaasta pakistotakaan noussut selvää liideriä vrt. ratkaisumatsien Ristolainen. Maan vahva U20 suorittaminen sai kuitenkin jatkoa, eikä putken katkeaminen ole ihan heti näkyvissä.
Kanada oli kyllä tänne sen sijaan valtava pettymys.
Brett Sutterin valmentamalta joukkueelta ei voinut odottaa mitään modernia kiekonhallintapeliä, mutta sen sijaan ilme, millä suorittivat läpi turnauksen tuli täydellisenä yllätyksenä. Sutterin joukkueet ovat tulleet tunnetuiksi, niin junioreissa kuin NHL:ssä, työteliäästä duunarikiekosta ja kovasta taistelustaan, mutta eipä noita nähty missään vaiheessa. Ajattelin, ettei siitä viime vuoden joukkueen tekemistä tai tekemättömyyttä voi alittaa, mutta näemmä se oli mahdollista. Ei ymmärrä, ei.
17-vuotiaalle Aaron Ekbladille pitää antaa credittiä, ehdottomasti joukkueen tasapainoisin puolustaja, koko kenttä huomioiden. Pouliotilta sujui hyökkäyspelaaminen, mutta puolustuspäässä oli lapanen muiden mukana. Vanhempi Reinhart istui turnauksen alun katsomossa, eikä noussut ratkaisupeleissä sellaiseksi liideriksi ja esimerkin näyttäjäksi, mitä Kanada olisi tarvinnut. Matt Dumbasta ei tarvinne puhuakaan, oli aivan yössä alusta saakka.
Hyökkäyksessä Drouin-Mantha takoivat kivat tehot, mutta olivat aika hiljaisia ratkaisupeleissä huidelleen milloin missäkin. Tuossa tuli aika hyvin ne Mathan kaksi puolta. Kun osuu, niin on dominoiva voimavara, mutta ilman tehoja täysin hyödytön. Ehkäpä se toinen draft eligible eli Sam Reinhart oli lopulta se hyökkäyksen positiivisin ja tasapainoisin suorittaja. Kertoo paljon joukkueesta, jos nämä nuoret, joilta ei mahdottomia voinut odottaa olivat ne parhaat. Laughton, Horvat, Lazar, Petan jne. ei oikein keneltäkään mainittavia tekoja. Tasapaksua. McDavid pyöri mukana, muttei kai tältä mitään suuria vielä odotettukaan?
Saapa nähdä millä paletilla lähtevät ensi vuoden kotikisoihinsa? Kanadalle voisi olla hyväksi löytää tuohon pestiin pidemmällä sopimuksella nuori ja uutta ajattelutapaa mukaan tuova urallaan vasta nousua tekevä kaveri, joka toimisi päätoimisena U20-päävalmentajana. Näiden vuodesta toiseen vaihtuvien seurajoukkuepesteissään kiinni olevien dinojen sijaan. Ruotsi on hyvä esimerkki tässä. Tai no aivan sama, ei kiinnosta juuri nyt.
Venäjä veti ok turnauksen häviten juuri finalisteille. Ruotsin kaataminen ei vain onnistunut, toisellakaan yrittämällä, vaikka pelasivat vahvan ottelun. Parjaamani Grigorenkokin paransi turnauksen edetessä. Jännä nähdä, mitä tapahtuu ensi vuonna kun Vasilevski ei ole enää käytettävissä?
USA:lla oli se oma tuttu sapluunansa, joka tällä kertaa kaatui tehottomuuteen ja kurittomuuteen. Joukkueessa ei ollut, varsinkaan pakiston osalta, samaa kärkiosaamista, mitä vuosi takaperin, mutta tuo tekeminen on kuitenkin hyvällä mallilla. Vuodesta toiseen kilpailukykyisiä, työteliäitä ja hyvin liikkuvia nippuja, joita onnistuu se kiekollinenkin suorittaminen.
Tshekeillä on tulossa nuoremmissa ikäluokissa yllättävänkin pitkän kuivan jakson jälkeen useampia lahjakkaita hyökkääjiä, jotka ovat edustuskelpoisia jatkossakin, mutta tiedä sitten mahdollistaako tasapaksumpi pakkimateriaali näiden hyödyntämisen? Joukkueelle voisi kuitenkin povata näin vuotta etuperin parempia kisoja Kanadassa.
Sveitsin nipussa oli jo totutusti samoja elementtejä, mitä Suomessakin eli joukkueena haastoivat ennakkoluulottomasti suosikkeja, mutta ne johtavat yksilöt uupuivat, varsinkin hyökkäyksestä. Pakiston CHL-komikko Müller, Rathgeb ja Baltisberger toi puolustukseen sitä selkärankaa. Slovakiasta vähän samaa, joskin kaatuivat vuorostaan tasapaksuun pakistoonsa, siinä missä hyökkäyksestä löytyi sitä yksilövoimaa. Näistä kahdesta kun olisi voinut kasata yhden joukkueen…
Saksa ja Norja olivat ne kaksi selvästi heikointa. Etenkin Saksan tekeminen jätti ihmettelemään, juurikin joukkueena. Muutaman yksilön johdolla + Suomen tyylisellä koko joukkueen aktiivisella liikkeellä ja sitoutumisella olisivat voineet yllättää jonkun suuremmista, mutta tuolla neppailulla olivat lähellä pudota. Norjan tilalle nousevalta Tanskalta löytyy myös muutamia ihan pelimiehiä, joten ainakin ennakkoon joukkuetta voi pitää Norjaa kiinnostavampana.
En ajatellut kaivaa tähän mitään Taivaisen haistattelu/marttyyrimentaliteettia, mutta olisihan tuohon tuomaritoimintaan mukava saada ryhtiä. Ei tarvinne kaivaa kristallipalloa sanoakseen, että ensi vuonna suositaan vuorostaan Kanadaa… Nyt Kal€, saatana koulutat niitä.
--------------
Ruotsi oli siis ehdottomasti turnauksen kovin pähkinä, mutta niin vain tuo JOUKKUE hoiti itseensä uskoen homman kotiin. Eihän se kauniilta näyttänyt, mutta tulos tai ulos ja tällä kertaa tuli ensimmäinen ;) On taas ihan turha vetää mitään perussuomalaista "kun mikään ei ole koskaan hyvin" naamaria nuppiin ja jossitella, miten Ruotsi hallitsi ja Suomi vain rimpuili mukana, Suuri ja mahtava Kanada alisuoritti, Venäjältä puuttuivat tähdet jne. It’s pure gold. Den glider in…! ja kaadan vielä toisenkin Lagavulinin, kiitos huomisen vapaapäivän. Ny naatitaan!!! Rilliä en jaksa kaivella esiin, tai no katellaan...
PRO KARRI KIVI!
PS. Joko sitä patsasta pystytetään?
edit.
Eli Phillyn varaus toisella kierroksella viime kesänä. Pelaa nyt MODO:ssa surkeilla tilastoilla. Eipä näistä nuuskamuikkusista sittenkään taida miehiä tulla kuin pienestä osasta?
Nämä pitäisi varmaan ohittaa naurahdelleen, mutta juuri nyt on sen verta hyvä fiilis ja jefussakin taukoa, notta mikä ettei...
Tuo yksittäinen tilanne oli toki aika brutaali, mutta katselitko muuten sitä peliä turnauksesta puhumattakaan? Voin olla toki puolueelinen, mutta mielestäni Hägg oli finaalissa Ruotsin parhaita pakkeja kunnostautuen etenkin fyysisessä pelissä. Muutenkin, kaikki Ruotsin matsit seuranneena, ihan ehjä ja tasapainoinen turnaus. Ei loistoa, mutta hyvää ja luotettavaa peliä ja -95:na on edustuskelponen vielä vuodenkin kuluttua. MODO:n paidassa otteet ovat hieman ailahdelleet, myös jonkun matsi nähneenä, mutta niinhän ne nuorilla pelaajilla usein tekevät. Mukaan on mahtunut hyviä, että vähän heikompia matseja. Tilastojen perusteella kaveria nyt on turha analysoida, kun rooli on ollut sellainen varma peruspakki, johtavan YV-aikaa keräävän kiekollisen puolustajan sijaan, johon MODO:lla on hitusen kokeneempaa kaartia tarjolla mm. Kyle Cumiskey'ssa. Eikä saanut YV-minuutteja tässäkään turnauksessa, mikä on pakilla helposti niistä "kaiken kertovista" tehoista pois. Muutenkin näille tilastoanalyyseille ehdotonta peukkua, aina ja ikuisesti. Juuri nyt uskon, että Häggistä kuullaan vielä NHL:ssäkin, ideaaliroolin ollessa kakkosparin yleishöylänä tai tasapaksummalla kehityksellä kolmosparin syvyyspakkina.
