kilonkingi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS
Enpä tiedä paremmista. Väitän, että vanhempi Granlund on kaiken muun lisäksi myös joukkueen paras av-pelaaja. Tietenkään hänen ei pitäisi joutua kantamaan suurinta vastuuta alivoimapelistä, mutta minkäs teet. Kyllähän Matikainen tällä kaudella ja Kari Jalonen viime kausina on käyttänyt todella paljon Granlundia alivoimassa. Suomi tarvitsee näissä kisoissa toimivaa alivoimaa ja jos se vaatii sen, että Granlundia peluutetaan, niin sitten se vaatii. Nuoremman Granlundin soveltuvuudesta alivoimapeliin en olekaan niin varma.
Granlundien av-pelaamista tuli ihmeteltyä jo Kanada-harjoituspelin yhteydessä ja täytyy sitä ihmetellä edelleen. Raipen roolituksessa on mennyt kyllä jotain pahasti pieleen, kun Markus Granlund pääsee pelaamaan (ykkös)alivoimaa, jota hän ei ole pelannut HIFK:ssa ollenkaan.
Mikael Granlund on toki käyttökelpoinen pelaaja myös alivoimallakin, mutta se on sitten aina pois hyökkäyspelaamisesta, josta hänen suurimmat vahvuudet kuitenkin löytyvät. Miksi ihmeessä siis peluuttaa ykköstähti puhki alivoimalla?
Edelleen roolituksen pitäisi olla sellainen, että alemmista ketjuissa on av-spesialisteja, jotka ovat valmiita vaikka syömään sen kiekon. Ilmeisesti nyt näitä pelaajia ei joukkueesta löydy, mutta itsepähän Raipe on joukkueensa valinnut.
Kukaan ei ole vielä tainnut asiaa täällä nostaa esille, mutta Kanadan tekemä 4-1 yv-maali menee kyllä täysin Miken piikkiin . Mikke kääntää tilanteessa selkänsä kiekolle ja päästää Huberdaun laukomaan täysin vapaasti kiekon reppuun.
---
Kanada-pelistä vielä joitain huomioita:
- Puolustus osoittautui juuri niin heikoksi, kun tuli ennen kisoja pelättyä. Kanada alussa antama paine oli yksinkertaisesti puolustukselle liikaa. Pari takaiskua heti alkuun ja Määttä vielä taklattiin kylmäksi, eikä sen jälkeen puolustuksesta ollut kuin rauniot jäljellä.
- Maalivahtipeliin ei kaaduttu, mutta vaaditulla huipputasolla se ei ollut. Gibson otti alussa muutaman tärkeän torjunnan, mutta lopulta 8 maalista olisi ainakin pari ollut torjuttavissa. Nyt Gibsonin itseluottamus ei ole varmasti korkealla, joten Aittokallio pelannee lopputurnauksen, jos vain säästyy samanlaiselta höykytykseltä USA-pelissä. Onhan siellä sitten vielä Ullberg, jos taas tulee selkäsauna...
- Hyökkäyspelistä puuttui edelleen suoraviivaisuus. Maalipaikoissa pitäisi ampua kanukkityyliin suoraan syötöstä eikä leipoa tai vielä syöttää takatolpalle, johon esimerkiksi kapteeni Granlund syyllistyi useammankin kerran. Ilman vetoa ei voi myöskään tulla maalia.
USA-peliin tulee toivottavasti sellainen ketjumuutos, että Donskoi pelaa ykkösketjussa Mikael Granlundin ja Pulkkisen vierellä. Vastaavasti Markus Granlund ottaa paikan kakkosketjusta Salomäen ja Armian keskeltä. Näillä tutuilla ketjuilla on menty jo oman ikäluokan junnumaajoukkueissa ja tulosta on tullut. Valitettavasti vain epäilen, että Raipe jatkaa jääräpäisesti samoilla ketjuilla.
USA:ta vastaan olisi tärkeä saada uskottavuus omaan tekemiseen takaisin. Juurikaan paskemmin ei ole mahdollista edes pelata, mutta yhtä surkeasti pelaamalla USA leipoo taululle kyllä samanlaiset murskalukemat.
Siitä tilanteesta keltanokka valmentaja ja nuori joukkue tuskin enää nousisivat. Kurssi on yksinkertaisesti saatava nyt käännettyä..
Viimeksi muokattu: