USA:n maaliero viidestä pelistä on 38-4. Keskiarvoisesti siis USA:n peli on päättynyt 8-1. Puolivälierässä kaatui Tsekki vaatimattomasti 8-0. Parhaiten jenkkien käsittelyssä on "pärjännyt" Sveitsi joka hävisi vain 4-0.
Vuodesta 2009 USA on voittanut jokaisen U18 MM-kullan vuotta 2013 lukuun ottamatta, jolloin se taipui finaalissa Kanadalle 3-2. Dominointi on tietysti ihan ymmärrettävää kun periaatteessa kaksi vuotta joka päivä yhdessä harjoitellut, pelannut ja asunut joukkue tulee huipentamaan projektinsa turnaukseen, jossa muut joukkueet ovat normaaleja seurajoukkuepelaajista kerättyjä maajoukkueita. Tänä vuonna toki pari avainpelaajista (Brown ja Yamamoto) tuli poikkeuksellisesti mukaan Kanadan juniorisarjoista. Tällä vuosikymmenellä juuri muita ei sitten ole kehitysohjelman ulkopuolelta mukaan tullutkaan parin viime turnauksen ykkösmaalivahteja lukuun ottamatta.
Alkaahan tämä jo saada aika humoristisiakin piirteitä jos ja kun USA jälleen mestaruuteen marssii. Mahdollisuushan vastustajilla toki yksittäisissä otteluissa aina on varsinkin jos maalivahdille sattuu pöljä päivä, kuten Vehviläiselle viime vuonna. Hieno näyte tämä turnaus on vuodesta toiseen USA:n kehitysohjelman tuloksista. Mutta toisaalta vuodesta toiseen päävastustajilta puuttuu parhaita pelaajia, koska he pelaavat pudotuspelejä joko Kanadassa tai Euroopassa. Lisäksi kun maan parhaista koottu "seurajoukkue" kohtaa muiden maiden maajoukkueet, on peli ymmärrettävästi hieman erilaisessa iskussa heti turnauksen alusta lähtien. Joten näkisin, että turnauksessa neljän joukkoon pääseminen, sekä ottelut Ruotsia, Kanadaa, Tsekkiä ja Venäjää vastaan ovat parhaita mittareita Suomen pelistä U18-MM-turnauksessa. USA:ta vastaan sitten taistellaan ja pärjätään jos pärjätään. Ja tämä ei koske pelkästään Suomea vaan kaikkia muitakin kärkimaita.