Kauden toiseksi tärkeimmät MM-kisat alkamassa. Valitettavasti mr. Murphy ehti ottamaan joukkueen kohteekseen ennen avauskiekon putoamista. Muuten kisafiilikset olisivatkin jo todella katossa tässä vaiheessa.
Joukkueesta on poissa kokonainen liigakentällinen, Saarela, Barkov ja Rantanen tärkeimmät mainitakseni. Tämä ei voi olla näkymättä lopputuloksissa, jotka ovat kuitenkin silkkaa matematiikkaa. Barkov olisi yksistään tehnyt pari pistettä per matsi: hänen myötä menetimme vähintään 1 pisteen/ ottelu, jos kuitenkin uskomme, että muut pelaajat olisivat puolestaan tehneet enemmän pisteitä lisääntyneen peliajan myötä. Mutta kun Rantanen ja Saarelakin ovat poissa, menetys maaleissa on vähintään 1/ottelu ja pisteissä ainakin 10 korvaajista huolimatta.
Miten tällaisesta suoneniskusta voisi selviytyä? Ei mitenkään. Suomella ei liene niin kovaa materiaalia, että kaikki poisjääneitten pisteet voitaisiin korvata tiimityönä. Toisaalta, helmikuun turnauksessa joukkueesta puuttuivat juuri nämä pelaajat ja siltikin Suomi kykeni tasapäiseen peliin huippumaiden kanssa. Ja bonuksena joukkueeseen tuli Tanus, josta toivotaan todellista yllätystekijää.
Suomen resepti menestykseen on kuitenkin se vanha tuttu ja tylsä: tiivis viisikkopelaaminen ja loistava maalivahtityöskentely. Ja jos kiekko sattuisi sopivasti pomppimaan meille, mahdollisuuksia mitaliin kumminkin on. Jos nimittäin tarkastellaan U18 lähihistoriaa, mitaleita on tullut enemmän kuin U20-kisoissa. Ykkösveskarilta vaaditaan nyt todella kovia näyttöjä, mutta sekin on aivan mahdollista kauden pelien valossa. Ykkösmaalivahtien torjuntaprosentit näyttävät seuraavilta v. 2003-12:
2003 Kilpeläinen 6 ottelua/ 154 torjuntaa/ 88,5/ Joukkueen sijoitus 7.
2004 Rask 5/ 102/ 92,7 /7.
2005 Rask 5/ 141/ 91.0 /7.
2006 Helenius 6/ 171 /94.0 /2.
2007 Metsola 4 / 79 / 91.9 /7.
2008 Rinne 4/ 82 / 86.3 /6.
2009 Ortio 5/ 138 / 90.2 /3.
2010 Iilahti 6/ 142/ 89.3 /3.
2011 Perhonen 4/ 99/ 87.6 /5.
2012 Korpisalo 6/ 169 / 90.4 /4.
Tilastot hieman yllättivät minut, sillä vain kerran Suomella on ollut loistavaa maalivahtipeliä, v. 2006, jolloin Helenius melkeinpä yksin vei varsin heikon ikäluokan hopealle asti. Toisaalta, Raskin oli hyvä kisoissaan, mutta Suomen joukkue oli siitä huolimatta hyvinkin heikko. Ja kun vielä todetaan, että Iilahden varsin keskinkertainen maalivahtityöskentely johdatti Suomen pronssille, mitaliin ei aina vaadita edes loistavaa maalivahtia. Mutta finaaliin pääsyyn sitä vaaditaan. Ainakin itse uskon, että kaikki Suomen maalivahdit kykenevät ihan riittävään torjuntatyöskentelyyn. Suomen on korvattava puuttuvat maalintekijät puolustuksen tehostamisella, mutta kaikki eväät siihen ovat nähdäkseni olemassa.
EDIT. Joku kysyi Rantasen poissaolon syytä. Näkyy olleen mukana 17-vuotiaitten 4 maan turnauksessa, joten syy on: ei vain mahtunut joukkueeseen. Täytyy sitten kova jengi olla.