Alkoholi – yleisesti

[siffa]

Uskalsin esittää filosofiani pitkälti siksi, että olen kehittänyt omaa mielipidettäni pitkällisen ja usein tuskallisen kokemuksen pohjalta.

Tämä selventää kannanottoasi. Sinun kokemuksesi ovat arvokkainta, mihin voit tukeutua omalta osaltasi. Välttämättä se ei kuitenkaan sovellu filosofiaksi kenenkään muun kohdalla. Sama koskee myös minua, en voi omista kokemuksistani lähtien yleistää niitä muihin ihmisiin, vaikka ne ovat todellisinta totta itselleni.

Sairauteen toki kuuluu kategorisesti sen hoidettavuus. Sikäli tämän ajatuksen sisäistäminen voi joitakuita auttaa. Oma pointtini oli siinä, että se on samalla sievistelyä. AA-jeesustelulla tarkoitin täsmälleen asiaa sinänsä: jeesustelua eli AA:n hengellisyyteen nojaavaa aspektia. Se näytti yleistykseltä. En minä yleisesti AA:ta murjonut. AA:sta on kiistatta suurimmalle osalle - ehkä jopa kaikille - ainakin hetkellistä hyötyä. Kenties voin asiasta kirjoittaa, koska olen siellä itsekin istunut.

Tunnen myös AA:n filosofiaa. Sen hengellisyydellä ei ole mitään tekemistä jeesustelulla, jonka koen sinulle vastenmieliseksi asiaksi ja käytät sitä pilkkakirveenä AA:ta kohtaan. AA:n hengellisyys on sitä, että alkoholisti alkaa tekemään, tuntemaan ja uskomaan sellaista, mihin hän ei ennen AA:ta omin voimin pystynyt. AA:ssa alkoholisti myöntää voimattomuutensa alkoholiin nähden ja että hänen elämänsä oli muodostunut sellaiseksi, että hän ei omin voimin kyennyt selviytymään. AA:sta on apua vain osalle alkoholisteista, mutta niille, kenelle se sopii toipumushoidoksi, siitä voi olla apua loppuelämäksi. AA:ssa raitistuneita alkoholisteja on kaikista yhteiskuntaluokista olevia kansalaisia yli kaksi miljoonaa maailmalla. AA:n kokemus on se, että se toimii, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä lääketieteen, uskonnollisuuden eikä yhteiskunnallisuuden kanssa.

 

[Uleåborgir]

Tunnen myös AA:n filosofiaa. Sen hengellisyydellä ei ole mitään tekemistä jeesustelulla, jonka koen sinulle vastenmieliseksi asiaksi ja käytät sitä pilkkakirveenä AA:ta kohtaan.

En tarkoittanut pilkata AA:ta. Mutta olisin voinut miettiä jeesustelu-termin käyttöä kahdesti.

AA:n hengellisyys on sitä, että alkoholisti alkaa tekemään, tuntemaan ja uskomaan sellaista, mihin hän ei ennen AA:ta omin voimin pystynyt. AA:ssa alkoholisti myöntää voimattomuutensa alkoholiin nähden ja että hänen elämänsä oli muodostunut sellaiseksi, että hän ei omin voimin kyennyt selviytymään. AA:sta on apua vain osalle alkoholisteista, mutta niille, kenelle se sopii toipumushoidoksi, siitä voi olla apua loppuelämäksi. AA:ssa raitistuneita alkoholisteja on kaikista yhteiskuntaluokista olevia kansalaisia yli kaksi miljoonaa maailmalla. AA:n kokemus on se, että se toimii, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä lääketieteen, uskonnollisuuden eikä yhteiskunnallisuuden kanssa.

Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, on voimattomuuden myöntäminen myös ongelma. Tähän koko ajatukseni perustuu. Voiko todella "myöntää", että omin voimin ei voi selviytyä? Onko se valhetta? Minusta on. Juoppo luovuttaa pois oman tahtonsa vaikutuksen. Mikäpä sen ikävämpää, kuin oman kontrollin menettäminen? Oma tahto kun on syvintä minuutta itse kullakin. Jopa kristinuskossa ihmisellä on oma tahto Jumalan edellä. Keppihevosena sille, että ihmisen sielun voi tuikata tuleen, koska ihminenhän käyttää omaa tahtoa koko ajan väärin. Jumala ei olekaan kaikkivaltias. Eikä kaukaa viisaskaan näemmä.

Oma tahto on myös vastuuta siitä, mitä tekee. AA-hyminällä riisutaan vahingollisesti juopolta oma tahto ja vastuu pois. Ei se ole oikein. Se ei ole oikein sen takia, että sellainen vääristää todellisuutta. Se on suora valhe. Lopulta kuitenkin mielitekoa vastaan taistelee yksilönä. Juopolle voi olla hyvinkin haitallista hyristä hänen juoppoutensa tahdosta riippumattomaksi.

En minä AA:ta sinänsä pilkkaa, mutta jotkut sen filosofian kohdat eivät minun mielestäni ole järkeviä. Juoppouden kitkemiseksi - ei alkoholismi-sairauden hoitamiseksi - tulisi käyttää todellisuusperäistä metodiikkaa. Jeppe varmaan pysyy juoppona loppuikänsä, mutta raittiina juoppona. Eikö Jepestä olisi kivempaa, jos hänellä olisi oma tahto?

 

[siffa]

Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, on voimattomuuden myöntäminen myös ongelma. Tähän koko ajatukseni perustuu. Voiko todella "myöntää", että omin voimin ei voi selviytyä? Onko se valhetta? Minusta on. Juoppo luovuttaa pois oman tahtonsa vaikutuksen. Mikäpä sen ikävämpää, kuin oman kontrollin menettäminen? Oma tahto kun on syvintä minuutta itse kullakin. Jopa kristinuskossa ihmisellä on oma tahto Jumalan edellä. Keppihevosena sille, että ihmisen sielun voi tuikata tuleen, koska ihminenhän käyttää omaa tahtoa koko ajan väärin. Jumala ei olekaan kaikkivaltias. Eikä kaukaa viisaskaan näemmä.

Kokemukseni mukaan vain osa alkoholisteista myöntää voimattomuutensa alkoholiin nähden ja että elämä on muodostunut sellaiseksi, että omin voimin ei selviä. Ylpeys estää sen hyvin useilta. Itsekeskeiset pelot ovat niin suuria, että ylpeys estää voimattomuuden myöntämisen. Olen tavannut ja nähnyt näitä pelokkaita ( eli ylpeitä) ihmisiä paljon elämäni varrella. Omavoimaisuus on vienyt monet täydelliseen haaksirikkoon ja tuhoon. Joillekin oman tilanteen toivottomuuden myöntäminen alkoholin liiallisen käytön vuoksi on ollut pelastus lopulliselta tuholta.

Oma tahto on myös vastuuta siitä, mitä tekee. AA-hyminällä riisutaan vahingollisesti juopolta oma tahto ja vastuu pois. Ei se ole oikein. Se ei ole oikein sen takia, että sellainen vääristää todellisuutta. Se on suora valhe. Lopulta kuitenkin mielitekoa vastaan taistelee yksilönä. Juopolle voi olla hyvinkin haitallista hyristä hänen juoppoutensa tahdosta riippumattomaksi.

Nyt kirjoitat sitten pilkalliseen sävyyn AA-hyminästä, jolla juopolta riisutaan oma tahto ja vastuu pois. Alkuun päästäkseen on todettava se, että omin voimin ei selviä vaan, että tarvitsee apua. AA:n suosittelema apu lähtee siitä, että käärii hihat ylös ja ottaa täyden vastuun omasta elämästään. AA:sta puuttuvat ammattilaiset eli terapeutit, siellä alkoholisti oppii auttamaan itseään, kun alkaa toteuttaa AA-ohjelmaa. AA-ohjelma on tekemisen ohjelma, joka avautuu jatkuvasti uudella tavalla, kun siihen perehtyy ja toteuttaa sitä kukin omilla kyvyillään. Juopolle selviää, että alkuun päästyään vain hän itse oman halunsa mukaan voi päästä eteenpäin.

En minä AA:ta sinänsä pilkkaa, mutta jotkut sen filosofian kohdat eivät minun mielestäni ole järkeviä. Juoppouden kitkemiseksi - ei alkoholismi-sairauden hoitamiseksi - tulisi käyttää todellisuusperäistä metodiikkaa. Jeppe varmaan pysyy juoppona loppuikänsä, mutta raittiina juoppona. Eikö Jepestä olisi kivempaa, jos hänellä olisi oma tahto?

Lääketiede on tutkinut alkoholismia jo satoja vuosia. Se ei ole keksinyt alkoholiongelmaan ratkaisua, ei mitään "todellisuusperäistä" metodiikkaa. Olen tavannut satoja Jeppejä, jotka AA:han päästyään ja raitistuttuaan ovat löytäneet uuden elämän, joka monen kertomuksen mukaan olisi omin voimin yrittäen päättynyt katastrofaalisesti jo aikoja sitten. Siksi vertaustuki AA:ssa on ollut monen pelastus.

Niinkuin kirjoitin, sinun kokemuksesi ovat todellisia ja aitoja sinulle. Toisilla on toisenlaisia kokemuksia. Itse halusin kirjoittaa omista kokemuksistani. Eletään ja annetaan toistenkin elää kukin tavallaan.

 

[Uleåborgir]

Kokemukseni mukaan vain osa alkoholisteista myöntää voimattomuutensa alkoholiin nähden ja että elämä on muodostunut sellaiseksi, että omin voimin ei selviä. Ylpeys estää sen hyvin useilta. Itsekeskeiset pelot ovat niin suuria, että ylpeys estää voimattomuuden myöntämisen. Olen tavannut ja nähnyt näitä pelokkaita ( eli ylpeitä) ihmisiä paljon elämäni varrella. Omavoimaisuus on vienyt monet täydelliseen haaksirikkoon ja tuhoon. Joillekin oman tilanteen toivottomuuden myöntäminen alkoholin liiallisen käytön vuoksi on ollut pelastus lopulliselta tuholta.

Jos on voimaton ja tilannekin toivoton ei silloin ole edes mahdollisuutta korjata ongelmaansa. Nimenomaan ongelmaansa. Kyllä minä sen hyväksyn, että ongelman myöntäminen on mainio ensimmäinen askel lopettaa viinanjuonti. Voimattomaksi ja toivottamassa tilanteessa olevaksi tunnustautuminen on eri juttu. Jos aletaan rypeä semantiikassa, voidaankin katsoa, että toivottomuus ja irrottautuneisuus omasta tahdosta on ympäristö, josta ei enää ole paluuta. Ajatuksen muotohan estää sen.

Vetoaminen todellisuuteen ja siihen, että ongelman kanssa voi elää raittiinakin on mielestäni parempi perusajatus kuin sairausajattelu ja voimattomuuden kritiikitön korostaminen.

Nyt kirjoitat sitten pilkalliseen sävyyn AA-hyminästä, jolla juopolta riisutaan oma tahto ja vastuu pois. Alkuun päästäkseen on todettava se, että omin voimin ei selviä vaan, että tarvitsee apua. AA:n suosittelema apu lähtee siitä, että käärii hihat ylös ja ottaa täyden vastuun omasta elämästään. AA:sta puuttuvat ammattilaiset eli terapeutit, siellä alkoholisti oppii auttamaan itseään, kun alkaa toteuttaa AA-ohjelmaa. AA-ohjelma on tekemisen ohjelma, joka avautuu jatkuvasti uudella tavalla, kun siihen perehtyy ja toteuttaa sitä kukin omilla kyvyillään. Juopolle selviää, että alkuun päästyään vain hän itse oman halunsa mukaan voi päästä eteenpäin.

Kyllä, suhtaudun hyvin kriittisesti SIIHEN hyminään, jossa oma tahto riisutaan pois ja juoppo voi imeä tätä ajatuspeukaloa. Se on haihattelua ja hyminää siksi että se ei pohjaudu todellisuuteen. Todellisuudelle rakentaessa vedottaisiin omaan tahtoon ja vastuuseen. Ja AA:ssa keskustelu on voittopuolisesti asiaa. Vertaistuen myönteinen vaikutus on ilmiselvä ja kiistaton. Vertaistuen todellisuuteen pohjaavat selviämistarinat - todellakin - ovat hyviä työkaluja ongelman kanssa elämistä varten. Nämä tarinat ovat sikäli todellisuuteen pohjautuvaa, että niissä todellinen ihminen on oppinut elämään ongelmansa kanssa, moni jopa ilman uskontoa. Ja tämä henkilö voidaan nähdä ja kuulla. Monesti myös haistaa. En minä sitäkään tuomitse, että jonkun pehmenneet aivot antavat käskyn uskoa yliluonnolliseen. Jos sillä tavalla pääsee huonosta tavastaan, niin ok.

Ja kuten sinäkin kirjoitit, vastuu itsestään on alku ja loppu.

Lääketiede on tutkinut alkoholismia jo satoja vuosia. Se ei ole keksinyt alkoholiongelmaan ratkaisua, ei mitään "todellisuusperäistä" metodiikkaa. Olen tavannut satoja Jeppejä, jotka AA:han päästyään ja raitistuttuaan ovat löytäneet uuden elämän, joka monen kertomuksen mukaan olisi omin voimin yrittäen päättynyt katastrofaalisesti jo aikoja sitten. Siksi vertaustuki AA:ssa on ollut monen pelastus.

Omat ajatukseni eivät siis missään tapauksessa sulje pois vertaistuen hyödyllisyyttä. Mutta omat voimat ne lopulta sinne ensimmäiselle AA-istunnollekin kantelevat.

Niinkuin kirjoitin, sinun kokemuksesi ovat todellisia ja aitoja sinulle. Toisilla on toisenlaisia kokemuksia. Itse halusin kirjoittaa omista kokemuksistani. Eletään ja annetaan toistenkin elää kukin tavallaan.

Kyllä, en voisi olla enempää samaa mieltä.

 

[siffa]

Vetoaminen todellisuuteen ja siihen, että ongelman kanssa voi elää raittiinakin on mielestäni parempi perusajatus kuin sairausajattelu ja voimattomuuden kritiikitön korostaminen.

Jos luet kirjoituksiani tarkemmin, en kirjoita sairausajattelusta yhtään mitään. Lääketiede ja alkoholistien hoitolaitokset lähtevät siitä, että kyse on alkoholismin kohdalla sairaudesta. Lääkärit ja hoitolaitosten hoitohenkilöstö korostavat sitä, että alkoholismi on sairaus ja auttavat alkoholistia parantumaan sairaudestaan. Minusta se on hyvin luonnollinen lähestymistapa silloin, kun ammattitaitoinen hoitohenkilöstö hoitaa hoitoon hakeutunutta alkoholistia. AA:lla ei ole mitään tekemistä lääketieteen eikä näin ollen myöskään minkään hoitolaitoksen kanssa. AA:lla ei ole mitään kannanottoa näihin. AA-ohjelma ja muiden alkoholistien kokemukset auttavat alkoholistia auttamaan itseään ilman mitään hoitohenkilökuntaa. AA ei ole sidoksissa mihinkään lääketieteelliseen, uskonnolliseen tai yhteiskunnalliseen yhteisöön. AA:ssa sinne toivottomassa tilassa omasta halusta hakeutuneelle alkoholistille herää toivo siitä, että alkoholiongelman kanssa voi elää raittiina. Voimattomuuden myöntämisestä saa alkoholisti AA:ssa voiman jatkaa elämäänsä raittiina, kun hän tapaa kaltaisiaan alkoholisteja, jotka ovat AA:n avulla olleet juomatta kuka minkäkin ajan. AA:ssa ovat saaneet apua alkoholiongelmaansa kaikista yhteiskuntaluokista ja ammateista tulleet alkoholistit. Jokaiselle on yhteistä se, että AA:han tullessaan myöntää voimattomuutensa alkoholiin nähden ja, että elämä on muodostunut sellaiseksi, että ei omin voimin kykene siitä selviämään.

 

[Evil]

Selvinpäin kun on, etanolin juonti alkaa näyttämään todella absurdilta. Ihmettelee että mihinkä sitä on tarvinnut tuotakin.

No, humalassa olo on todella hyvä ja asiat tuntuvat sujuvan.

Suomi on osa samaa vodkavyöhykettä kuin Venäjä. Ns. sivistyneempiä alkoholikulttuureja bongatakseen täytyy kävellä lämpimämmille maille.

Muinoin päätin yhdistää suomalaisen ja eteläeurooppalaisen alkoholikulttuurin. Kuten espanjalaiset, joisin joka päivä. Kuten suomalaiset, joisin aina juodessani perseet olalle. Jonkun aikaa sitä jaksoin.

Henkeen ja aineettomaan tahtoon uskovat ovat sitten eri asia. Heillä on perusteet kuvitella, että ihminen pystyy vaikuttamaan käytökseensä omilla valinnoillaan.

Kyllä se on niin että ihminen pystyy. Vai onko kaikki kirjoitettu tähtiin?

Vietin lähes koko 90-luvun kännissä. Join aina kun voin. Tein välillä töitä ja olin selvin päin jos ei ollut rahaa, mutta join usein ja paljon. Suvussani on paljon juoppoja (vältän sanaa alkoholismi, koska en usko siihen - kuten useat muistanevat). Olin menossa samaan suuntaan, mutta enpä tarvinnut kuin hieman sisältöä elämään (tässä tapauksessa kyse ei ole AA:sta eikä Jeesuksesta; perhe ja opiskelupaikka riitti), niin hupsista: rapajuoposta ei tullut raitista vaan kohtuukäyttäjä. Nykyisin käyn töissä ja hoidan perheeni, ja ajoittain vedän perseen olalle. Sen jälkeen ei tuota tippaakaan vaikeuksia selvitä ja hoitaa taas asiallisia hommia.

Tähän olen vaikuttanut ihan itse ja omilla valinnoilla. Potentiaalinen ennen 30-vuotispäiväänsä viinaan kuolija ei kuollutkaan, vaikka ei hurahtanut edes uskoon. Mistä on kyse? Tahdonvoimasta, vain ja ainoastaan.

 

[Hemingway]

Tähän olen vaikuttanut ihan itse ja omilla valinnoilla.

Minäkin olen nyt jostain syystä helvetin motivoitunut opiskelemaan. En ole kuitenkaan tehnyt valintaani itse niin kuin en muitakaan valintojani. Jostain syystä satuin vain motivoitumaan.

Ei pidä sekoittaa kokemusta valintoihin. Minullakin on kokemus, että tahdoin alkaa opiskella, mutta kuitenkaan minulla ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa tahtooni. Tahto tekee mitä tekee, minä selitän jälkeenpäin asian kuin se olisi omassa hallinnassani.

Ihan tuuliajolla me täällä olemme materian pakottaessa. Emme ole subjekteja vaan objekteja.

 

[julle-jr]

Minäkin olen nyt jostain syystä helvetin motivoitunut opiskelemaan. En ole kuitenkaan tehnyt valintaani itse niin kuin en muitakaan valintojani. Jostain syystä satuin vain motivoitumaan.

Ei pidä sekoittaa kokemusta valintoihin. Minullakin on kokemus, että tahdoin alkaa opiskella, mutta kuitenkaan minulla ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa tahtooni. Tahto tekee mitä tekee, minä selitän jälkeenpäin asian kuin se olisi omassa hallinnassani.

Hyvä pointti, mutta onko elämässä pakko tehdä vain sitä, mitä tahtoo ja mihin on motivoitunut? Jos nyt pidetään esimerkkinä opiskelua, niin minulla ei ollut motivaatiota opiskella diplomi-insinööriksi, mutta opiskelin silti. Viisi vuotta se opiskelu vitutti ja kuristi kurkkua säännöllisesti, mutta mitä sitten. Eihän vitutuskaan ole muuta kuin sähkökemiallinen tila aivoissa. Serotoniinia on silloin vähemmän liikkeellä kuin ei-vitutuksen aikana. Miksi lähtökohtaisesti joku tietty serotoniinimäärä aivoissa olisi toista määrää parempi? Opiskeluanalogian mukaisesti, voihan viinaakin juoda kohtuullisesti, vaikka tahtoisi jotain muuta ja vaikka kohtuukäyttöön ei olisikaan motivaatiota?

Minusta pitää ajatella ennemminkin niin, että asettaa tavoitteen ja kulkee sitä kohti vaikka sitten kuolisi pahaan oloon ja vitutukseen. Jos taas asettaa tavoitteekseen ryypätä kuolemaan saakka, niin fine. Siis ensin tavoite ja sitten strategia tavoitteeseen pääsemiseksi, siitä on hyvä lähteä. Joskus strategia voi tietenkin olla vääräkin, mutta kyllä virheitäkin ihmiset saavat tehdä.

 

[Kummeli]

Tulenpas tähän ketjuun ihmettelemään, että mikä siinä kalsarikännäämisessä viehättää?
Juhannuksena jäi kotiinkin pari kaljaa ja päätin vetästä ne pois pyörimästä vielä illalla. Minulle tulee jo tuosta määrästä pieni nousuhumala, mutta ei tullut mieleenkään, että tekisi mieli juoda vielä lisää, ainakaan kotona. Baariin olisin voinutkin lähteä, mutta sekin jäi sitten tekemättä.
Pointtini on siis se, että mielestäni alkoholi on ennen kaikkea seurustelujuoma, jonka avulla saadaan kaveriporukalla jossain pubin nurkkapöydässä juttu luistamaan paremmin ja salaisuuksien arkut auki. Minä en näe mitään järkeä siinä, että istutaan kotona koneella koko ilta juoden kaappi tyhjäksi jaa aamulla herätään siitä samalta paikalta krapulassa. Mielestäni tuossa on vähintäänkin lieviä alkoholismin oireita, tai sitten olen vain totaalisen kassalla.

Kertokaahan te muutkin ja varsinkin kalsarikännääjät omia näkemyksiänne.

EDIT: Lisätään nyt vielä, että ei ole mitenkään tarkoitus moralisoida tai vittuilla, vaan ihan oikeasti kiinnostuin tästä asiasta.

 

[Worrell]

Kertokaahan te muutkin ja varsinkin kalsarikännääjät omia näkemyksiänne.

Minä ainakin näen kalsarikännäyksen hyvänä vaihtoehtona baari-illalle. Jos takana on ollut raskas viikko tai muuten vain haluan rentotua, niin teen sen mielummin kotosalla leffojen/tietokoneen/konsolin äärellä kera alkoholin kuin, että lähtisin baariin temmeltämään. Lisäksi tuo kalsarikännääminen tuppaa tulemaan huomattavasti halvemmaksi kuin, että lähtisin baariin vetämään perseet olalle. Toki en pois sulje baariinkaan menemistä, mutta jos oikeasti haluan rentoutua ja kuunnella vaikka hyvää musiikkia ja juoda samalla alkoholia, niin parhaiten se onnistuu kotona. Joskus saatan myös kutsua pari kaveria kyläilemään ja tulee siinä istuttua iltaa ja puitua maailman murheet ja otettua vaikka pari änärimatsia siinä ohessa.

Sittemmin on kyllä juominen omalta osaltani huomattavasti vähentynyt. Joskus on kiva vetää perseet olalle ja ns. nollata tilanne, mutta nykyään tällaista tulee harrastettua huomattavasti vähemmän kuin esim. vuosi sitten.

Itse en kyllä lainkaan allekirjoita Kummelin väitettä siitä, että kalsarikännääminen olisi alkoholismin piilevä oire. Voihan sitä viinaa yksinkin juoda ja ei se kenestäkään juoppoa tee. Jos rupeat päivittäin (lue: useasti viikossa) kittaamaan alkoholia, niin se voipi jo sitten ollakkin alkoholismia. Silloin tällöin jos vetää kalsarikännit, niin ei se kyllä minusta mikään alkoholismin oire ole. Itse en viihdy juurikaan baareissa, joten miksi se tekisi minusta (tai muista vastaavista henkilöistä) alkoholistin, jos silloin tällöin juo kalsarikännit rauhassa kotona?

 

[Imagined]

Tulenpas tähän ketjuun ihmettelemään, että mikä siinä kalsarikännäämisessä viehättää?

Varmaan pohjimmiltaan ihan sama viehätys, kuin porukalla juomisessakin. Pitää päästä rentoutuun ja tarpeeksi kauas todellisuudesta. Pää sekasin, ettei tarvitse pakonomaisesti ajatella jatkuvasti työkiireitä, asuntolainoja sekä yleistä huonoa oloa..

Juodaan koska on pakko juoda, yksin tai porukalla.

 

[Girardi #5]

Varmaan pohjimmiltaan ihan sama viehätys, kuin porukalla juomisessakin. Pitää päästä rentoutuun ja tarpeeksi kauas todellisuudesta. Pää sekasin, ettei tarvitse pakonomaisesti ajatella jatkuvasti työkiireitä, asuntolainoja sekä yleistä huonoa oloa..

Juodaan koska on pakko juoda, yksin tai porukalla.

En mainosta juomista mutta kyllä sen taas huomasi kuinka se työstressi häviää kun juo 3pv putkeen, kiitos juhannuksen! ;) Monesti se nollaus onnistuu just parhaiten kun saa ottaa maljaa ja valittaa kavereille kuinka rankkaa töissä on.

 

[Sistis]

Tulenpas tähän ketjuun ihmettelemään, että mikä siinä kalsarikännäämisessä viehättää?

Samaa olen ihmetellyt itsekin. Tarkennetaan nyt kuitenkin, että ihmettelen nimenomaan sitä tuntuvaa humalaa, joka saavutetaan usealla oluella tai vaikka jollain väkevämmällä. Ja juodaan nimenomaan yksin.

Kalsarikännäämiseksi en laske sitä, että juo vaikkapa toisinaan saunaoluen (tai kaksi) yksinään. Tai sitä, että ottaa joskus ruoan kanssa viiniä lasillisen (tai pari). Mutta sellainen, että jääkaappiin ostetaan käytännössä jatkuvasti olutta varastoon ja kitataan sitä sieltä välillä enemmän, välillä vähemmän.

Juurikin tuosta syystä siitä juomisesta tulee joillain tapa. Juominen on tavallaan osa arkea. Kaljaa on jatkuvasti kaapissa, joten "se pitää juoda sieltä pois, jotta jääkaappiin voi ostaa lisää kaljaa". Kalsarikännäys ei ole minusta alkoholismin merkki, mutta minusta se on salakavalan helppo tie ainakin suurkuluttajaksi. Ja mahdollisesti myös alkoholismiin. Tuon huomaa varmasti kuka tahansa, joka seuraa esimerkiksi Jatkoajan kalsarikänniketjua.

Minua ihmetyttää myös se, että jos haluaa rentoutua kotona rankan työviikon lopuksi, niin miksi se alkoholi on pakko olla siinä mukana? Eikö sitä musiikkia voi kuunnella selvänä? Jos on oikeasti puhki raskaasta työviikosta, niin täysin selvinpäin vietetty viikonloppu rentouttaa huomattavasti paremmin.

Minäkään en moralisoi, koska olen siihen alkoholiasioissa täysin väärä henkilö. Juhannusaattona tuli kitattua emännän ja parin ystäväpariskunnan kanssa viiniä mökillä ja hankittua krapula. Kalsarikännit menevät kuitenkin minulla sinne voimakkaan ihmettelyn puolelle. Ja olen erittäin tyytyväinen, etten ole mennyt tähän tapatissuttelun tai tapakalsarikännien harrastajien joukkoon mukaan.

 

[Palstalegenda]

Tulenpas tähän ketjuun ihmettelemään, että mikä siinä kalsarikännäämisessä viehättää?

Minulla saattaisi olla tähän kysymykseen yksi vastaus, siis omani.

Rentoutuminen ilman menemisiä on energiasäästöisempi ratkaisu kuin meneminen.

Oulussa minua ei periaatteessa kiinnosta yksikään baari. Sitä paitsi oululaiset ovat väkivaltaisempia kuin jossain muualla ihmiset keskimäärin ovat. Ei hirveän usein huvita lähteä kämpiltään, varsinkaan jos ei ole kesä. Lisäksi plussina nuo jutut, ettei kulu rahaa, ei tartte jonottaa, ei tartte nähdä oululaisia, ei tartte mennä yhtään minnekään ja kuitenkin on sosiaalinen media, jossa voi sanasia vaihdella ihan riittävästi. Sopiva rentoutuminen, eikä minulla krapulaa yhden illan mäyräkoirasta tule, joten krapulakorttia on turha tähän kohtaan heittää.

Oli minullakin tuossa parisen viikkoa sitten viikon verran kaksi olutta kaapissani. Sitten join ne enkä enempää juonut, eikä huvittanutkaan sen suuremmin ja aamulla oli menoakin.

Toista se oli Joensuussa vuosina 2000-2007. En tainnut kertaakaan juoda kalsarikännejä enkä joisi juuri nykyisinkään paitsi ehkä kovimmilla pakkasilla en enää jaksaisi kämpiltäni liikuskella. Siellä on hyvä ravintola, oikeita ja hyviä ihmisiä eikä niin suuri väkivallankaan vaara ole tunnelmaa sohimassa.

Näin minulla. Juu, pitäisi muuttaa muualle täältä perslävestä.

 

[Rontti]

Siellä on hyvä ravintola, oikeita ja hyviä ihmisiä eikä niin suuri väkivallankaan vaara ole tunnelmaa sohimassa.

Itse olen istunut päiviä, iltoja ja öitä hyvinkin monissa kotimaisissa anniskelupaikoissa parinkymmenen vuoden aikajanalla ja en nyt muista tähän hätään vielä yhtään tilannetta, jossa olisin joutunut johonkin väkivaltaiseen konfliktiin niin, että olisin kokenut väkivaltaa tai edes vakavaa sellaisen uhkaa. Tästä teenkin sellaisen pitävän päätelmän, että sellaisiin tilanteisiin joutuvat pääsääntöisesti samat henkilöt paikkakunnasta riippumatta.

 

[Palstalegenda]

Tästä teenkin sellaisen pitävän päätelmän, että sellaisiin tilanteisiin joutuvat pääsääntöisesti samat henkilöt paikkakunnasta riippumatta.

Tulihan sieltä se arvattava ja väsynyt Jatkoaika-vittuilu, joka meni arvioinnissaan täysin päin vittua.

Juu, en ole joutunut tappeluihin Oulussakaan, enkä itse asiassa missään koko aikuisikäni aikana. Sen sijaan tämä Kalevassa uutisoitu kusipää esimerkiksi tuli pari päivää ennen uutisessa olevaa tapahtumaa baarin pihalla tönimään ilman että sanoin hänelle yhtään mitään, sen kuin seisoskelin vain ulkona. Lähin meneen, seuraava - myöskin koskaan aikuisiällään tappelematon - saikin sitten tuolta täysin ilman mitään merkkiä nyrkistä päähän ja puukosta melkein, joku ehti viime sekunnilla väliin, puukko oli jo ylhäällä. Ihmetellä sopii, että kyseinen tyyppi sai sitten 2-3 päivää tuon jälkeen olla vapaana ja lähes puukotti kaksi hengiltä, vaikka oli hakannut yhden tyypin pään turvoksiin ja kertoi molempien tapausten kuulusteluissa, että halusi vain tappaa. Kyseinen tyyppi pitäisi sulkea eliniäksi mielisairaalaan, se on täysin paatunut hullu ja kertoo sen tavallaan itsekin, koska sanoo ettei ole muuta syytä kuin halu tappaa. Rapia pari vuotta ja se on taas vapaana, mahtavaa, se on saletisti vähintään yksi kuolonuhri noin alkuunsa. Semmoista täällä Oulussa, ei ollut ainoa kerta kun tuonlaista näkee läheltä Oulun yöelämässä. Joensuussa en muuten nähnyt koskaan, paitsi kerran Peter Franzen skitsoili nyrkit valmiina kaverilleni, luullen kaverini olevan Seiskan toimittaja! (heh)

Lisäksi Oulussa ei missään baarissa löydä hauskaa juttuseuraa pääosin, samaa väsynyttä tosikkoa paskalätinää, jota kukaan ei jaksa kuunnella. Jokainen yrittää puhua oman paskapuheensa loppuun ennen kuin toinen kyllästyy ja aloittaa vastaavan omansa. Sitten vielä ihmetellään jos haluaa kalsarikännätä mieluummin kuin menee baariin. Sen ihmettelyn pohjana ei ole kuin elämänkokemuksen puute.

LISÄYS: Niin, ja ainoa FBI:n määrittelemä suomalainen sarjamurhaaja on... tättärää... ette ikinä arvaa. Juu, Oulusta ja siis oululainen.

 

[Rontti]

Tulihan sieltä se arvattava ja väsynyt Jatkoaika-vittuilu, joka meni arvioinnissaan täysin päin vittua.

Se mikään vittuilu ollut, kunhan totesin ihan päivänselvän asian. Voihan tuollaista sattua omallekin kohdalle ja siksi kirjoitinkin "pääsääntöisesti samat tyypit", enkä esim. ainoastaan samat tyypit. Pirun väsynyttä tuo teikäläisen vittuilu-kammo tai mitä kummaa nyt lieneekään.

Nämä sinun sinänsä ilmeisen ahdistavat ja traumaattiset kokemukset eivät saa minua uskomaan Oulun olevan yhtään sen vaikeampi paikka kuin mikään muukaan paska kaapunni tässä valtakunnassa.

 

[Palstalegenda]

Nämä sinun sinänsä ilmeisen ahdistavat ja traumaattiset kokemukset eivät saa minua uskomaan Oulun olevan yhtään sen vaikeampi paikka kuin mikään muukaan paska kaapunni tässä valtakunnassa.

Eivät ne ole traumaattisia eivätkä varsinaisesti ahdistaviakaan, se vain on tylsää, kun tyypit jauhaa paskaa eikä huumori kuki ja sen lisäksi saa olla varuillaan, että mistä ne milloinkin kilahtavat tai pahastuvat nyt ainakin. Tai jos huumori kukkii, niin se on sellaista tylsempää ja vähemmän nerokasta.

Ei se ole minulta pois, kun joku rontti tai kuka tahansa muu ei tätä asiaa tiedä, että sikäli ihan vitun sama. Oulu väkivaltainen paikka, jossa hyvin pienestä ja ilman mitään syytä voi joutua helpommin tappeluihin, jos vertaa esimerkiksi Joensuuhun. Kummassakaan en ole tappeluihin joutunut, joten sikäli tässä ei ole mitään traumaa sen suhteen.

Vaan kaikkialla on samanlaista. Bagdadissa, Helsingissä ja Inarissa. Halataan kaikkia silmät ja korvat kiinni todellisuudelle. Noin.

Siinäpä selvitykseni, että miksi kalsarikännään Oulussa mutta en sitä Joensuussa tehnyt tai tekisi juuri koskaan, tämä oli asiani ydin ja taustat olivat tässä.

 

[Rontti]

Oulu väkivaltainen paikka, jossa hyvin pienestä ja ilman mitään syytä voi joutua helpommin tappeluihin, jos vertaa esimerkiksi Joensuuhun.

Niin, tässä on nyt vaan sellainen juttu, että tämä on vain ja ainoastaan sinun esittämä väite, eikä mikään fakta. Sitä en millään muotoa tohdi kiistää, etteikö asia olisi omalla kohdallasi juuri näin, kun kerran niin kerrot, mutta mitenkä sen edes tietäisit, kun et ole tappeluihin joutunut kummassakaan kaupungissa? Ei tuon väitteen tueksi nyt ole vielä edes kovin kummoista empiiristä tutkimusta taustalla.

Vaan kaikkialla on samanlaista. Bagdadissa, Helsingissä ja Inarissa. Halataan kaikkia silmät ja korvat kiinni todellisuudelle. Noin.

Sä tunnut olevan ihan sekaisin, en ole tuollaisia kirjoittanut, eikä kukaan muukaan. Pyyhi nyt vaahdot ainakin pois omista suupielistäsi ennenko alat taas uudestaan laittamaan sanoja meikäläisen suuhun.

 

[Palstalegenda]

en ole tuollaisia kirjoittanut

Kirjoitithan:

eivät saa minua uskomaan Oulun olevan yhtään sen vaikeampi paikka kuin mikään muukaan paska kaapunni tässä valtakunnassa.

Eli siis mielestäsi kaikki paikkakunnat ovat aivan samanlaisia ainakin tässä asiassa ja laitoin sitten oman esimerkkini siihen miten tuota lausettasi voidaan - ja suorastaan pitää - tulkita. Jos et ymmärrä mitä kirjoitat, niin voit miettiä itseksesi, että kuka se onkaan sekaisin.

Minun tulkintani on oikea ja empiriani on tilastollisesti kvalidi. En kuitenkaan ole excel-taulukkoa näkemistäni tapahtumista tehnyt.

Eikä täällä ole vaahtoa ja verenpainetta, että ihan huoletta siellä voit vänkäillä sen puolesta. Minulle kyllä riittäisi tämän aihettaa liippaavan asian käsittely vaan katsotaan mitä provoilet seuraavaksi, että vastaillaanko lisää.

 

[Rontti]

Eli siis mielestäsi kaikki paikkakunnat ovat aivan samanlaisia ainakin tässä asiassa ja laitoin sitten oman esimerkkini siihen miten tuota lausettasi voidaan - ja suorastaan pitää - tulkita. Jos et ymmärrä mitä kirjoitat, niin voit miettiä itseksesi, että kuka se onkaan sekaisin.

Tulkintasi valtakunnan rajoista on vähintäänkin kyseenalainen, etten sanoisi jopa harhainen, mutta se nyt ei millään muotoa yllätä.

Kun kerrot Oulussa olevan suurempi mahdollisuus joutua summittaisen väkivallan uhriksi kuin Joensuussa, niin olisin tosiaan kaivannut siitä jotain hieman selkeämpää tilastollista faktaa. Ei tässä nyt ainakaan vielä olla nähty millään muotoa edes sitä empiiristä tutkimustulosta, vaan pelkkiä omia tuntemuksia. Eikä niitä ole kukaan edes yrittänyt kiistää.

Tulkintasi ja empiriasi on tässä asiassa suunnilleen yhtä kvalidi kuin hyppysellinen ohilentävän lokin paskaa. Kvalidia on sekin kyllä, jos mikä.

 

[Hemingway]

Hyvä pointti, mutta onko elämässä pakko tehdä vain sitä, mitä tahtoo ja mihin on motivoitunut?

On. Diplomi-insinööriksi voi opiskella, vaikka opiskelu tuntuisi siltä, että perseessä on kaktus, jos kokonaisuus motivoi. Tavoitteena saattaa esimerkiksi olla todennäköinen työllistyminen ja raha. Myös identiteetti ja persoonallisuus saattavat olla rakentuneita niin, että ne eivät anna tilaa luovuttamiselle. Näitä ominaisuuksia ei kuitenkaan voi valita. Jotkut sietävät piikit suolessaan, mutta toiset repivät tulpan irti ja kokeilevat jotain muuta tai lamaantuvat vallan.

Viinan väärinkäyttäjätkin tietävät, ettei hommassa ole mieltä. Tulee paha olo, ihmissuhdeongelmia, työpoissaoloja, unet heikkenevät, masennus kasvaa ja niin edespäin, mutta jostain syystä pullo nousee huulille. Juominen loppuu vasta siinä vaiheessa, kun erilaiset vaikutteet kasautuvat sopivasti ja rakentavat uudenlaisen näkökannan elämään ja juomiseen. Yksi mahdollisuus on uskoontulo.

 

[Palstalegenda]

Tulkintasi valtakunnan rajoista on vähintäänkin kyseenalainen, etten sanoisi jopa harhainen, mutta se nyt ei millään muotoa yllätä

Eiköhän se ole sama panna samaan läjään Helsinki, Inari ja saman tien Bagdadkin, kun kerran lähdit sille tielle, että joka paikassa on aivan samanlaista.

Jos ihminen liikkuu vuosia vaikkapa kahdella eri paikkakunalla, niin kyllä siinä havaitsee jos toinen on selkeästi erilainen kuin toinen paikkakunta, monessakin asiassa. Ei se ole mitään rakettitiedettä ja sen näkee kyllä.

Niin että toisenlaisilla paikkakunnilla ei sitten niin huvita käydä kaupungilla kännäämässä eli juhlimassa, johtuen edm. syistä.

 

[Ramchester]

Eli siis mielestäsi kaikki paikkakunnat ovat aivan samanlaisia ainakin tässä asiassa ja laitoin sitten oman esimerkkini siihen miten tuota lausettasi voidaan - ja suorastaan pitää - tulkita.

Oulussa nyt ei vaan tapahdu väkivaltarikoksia normaalia enempää. Oulu sijoittuu yli 50 000 hengen kaupunkien listalla noin puoleen väliin, kun katsotaan väkivaltarikosten määrää suhteutettuna asukaslukuun.

Eniten kyllä naurattaa tuo sinun kaipuusi Joensuun lintukotoon. Siis paikkakunnalle, jossa tehdään eniten väkivaltarikoksia asukaslukuun suhteutettuna Suomessa - Joensuu, Suomen Johannesburg.

 

[Rontti]

Eiköhän se ole sama panna samaan läjään Helsinki, Inari ja saman tien Bagdadkin, kun kerran lähdit sille tielle, että joka paikassa on aivan samanlaista.

Ei sellaiselle tielle ole kukaan lähtenyt, sinä tosin harhailet teillä tietymättömillä taas kerran. Harhakuvitelmasi ja sanojen suuhun laittaminen jatkuu varmasti vaikka maailman tappiin asti, mutta tuollaistakaan ei ole kukaan kirjoittanut. Sen verran lainaan kirjoittamaasi, että sanon tulkintasi olevan päin vittua. Se kun oli niin oivasti ilmaistu ja sopii tähänkin kuin nyrkki oululaisen simmukulmaan.