Kun juoppo ryyppää, hän voi sitten selitellä asiaa itselleen: sairauteni oireilee. Näin ryyppäämisestä tehdään jotenkin hyväksyttävää. Mutta jos juopolle sattuu avautumaan se tosiasia, että tämä onkin huono tapa, jota ei oikein voi perustella (muuten kuin sairautena, mikä on pois tästä filosofiasta), hän voi pyrkiä huonosta tavasta eroon. Sairaudelle kun ei mitään mahda. Se on jotakin ulkopuolista.
Sattuneesta syystä olen tavannut satoja alkoholisteja. Alkoholisti on eri asia kuin alkoholin suurkuluttaja (josta toki saattaa ahkeralla harjoittelulla vuosien mittaan kehkeytyä myös alkoholisti). Suurkuluttaja kykenee vähentämään ja jopa hallitsemaan alkoholinkäyttöään, alkoholisti joko juo loppuelämänsä tai lopettaa kokonaan.
Ne, jotka kykenevät lopettamaan, ovat saaneet apua siitä tiedosta että ovat sairaita: ei olekaan pakko jatkaa juomista, vaan voi hakeutua hoitoon. Alkoholistin pakkomielle on juoda, vaikka oma järki, läheiset tai työympäristö sanoisivat mitä. Pakkomielteestä irti pääsemiseen auttaa käsitys sairaudesta.
Sairautta voi hoitaa. Ei se ole mikään vapaalippu ryyppäämiseen.
Alkoholin käyttö vaikuttaa kaikkein eniten aivoihin, maksa ja muut sisäelimet tulevat sitten perässä. Aivot antavat koko ajan viestiä, että käyttöä pitää jatkaa, solut suorastaan huutavat lisää, jos muutaman päivän onnistuukin olemaan ilman :) Jos ihminen on tietoinen sairautensa laadusta, eli siitä, että se addiktio siellä huutelee, tätä pakkomiellettä
ehkä pystyy vastustamaan. Sanon ehkä, koska alkoholismin hoidossa ei pomminvarmaa kerrasta-poikki-parannuskeinoa ole. Minnesota-malli (Myllyhoito) on maailmanlaajuisesti tarjonnut parhaita tuloksia.
Läheskään kaikki
eivät kuitenkaan halua hoitaa itseään, koska ymmärtävät itsekin sen, että alkoholin käyttö on tuhoisaa ja se pitää lopettaa. Lopettamiseen liittyy käsittämätön määrä epämääräisiä pelkoja: ei voi koskaan enää olla hauskaa, kaikki kaverit hylkäävät, koko identiteetti on rakentunut juomisen varaan. Nämä pelot ajavat ohi sellaisistakin asioista kuin lapset, perhe, parisuhde ja työ.
Uusimmassa SARA-lehdessä on mielenkiintoinen juttu kahdesta naisalkoholistista. Kannattaa lukea, jos aihe kiinnostaa!