Otan pienissä kaljoissa toisen kulman ja pomputtelen olisiko tässä mitään järkeä:
Aleksin tapaisia ihmisiä maailma on pullollaan. Han on ainutlaatuinen, kuten meistä tietysti kaikki. Kaikissa meissä on ripaus ehdottomuutta, anarkismia ja ylipäätään viettiä selvitä ja pyrkiä olee olemassa. Eikä vähätellä ideologismia.
Aleksi kuuluu niin sanottuihin alfa-ihmisiin fyysisen kykeneväisyytensä että sosiaalisten taitojensa perusteella, jotka loppujen lopuksi tätä sukua tulevat jatkamaan ja joiden jälkeläiset toimivat tulevaisuudessa about samoin jos saavat vain syntyä. Tässä ei ole nähdäkseni minun, Vantaan Peran tai Charles Darwininkaan puolesta mitään epäselvää eikä mukisemista.
Siitä en ole tietoinen ollenkaan miten ketjun päähenkilö kokee vaikka tämän ketjun, missä on erittäinkin rankkaa ja jopa ala-arvoista matskua sekä läpällä että kännissä.
Tulen nyt vihdoin viimein siihen mikä oli mielelläni mun:
Oletetaan hypoteettisesti, että otsikon kaveri hiljenisi muutamaksi vuodeksi. Tämä ketju hiljenisi myös... Joku kyselisi silloin tällöin että missä mennään? Onkohan siellä kaikki hyvin tai jotain..?
Sitten näkisimme Maarit Tastulan punainenlankaohjelmassa vieraana jonkun sänkikaljun, hieman varautuneen hahmon istuvan vastapäätä sohvalla. Suitsukkeet ja kaikki, himmeät valot ja Maaritin empaattinen ääni.
- Kerro kuka olet
- Joo, mä oon sellane ku Aleksi Valavuori
- Jännää. Jatka ihmeessä
- Koin olevani menneisyyteni vanki ja toistin aina uudestaan samoja oppimiani kaavoja. Toistin niitä aina uudestaan kun huomasin, että niillä pääsen kuitenkin eteenpäin vaikka sisimmäsi jotenkin tajusin ettei tämä voi olla oi... tai siis ei voi jatkua loputtomiin.
- Mitä sitten teit?
- Mun hyvä ystävä auttoi mut pois siitä kierteestä... Se sai mut tajuamaan, että mun on pakko hava.. siis herätä ja hakea jonkinlaista apua. Tiiät varmaan kuin vaikeeta se on alfoille.
- Hait sitten apua loppujen lopuksi.
- Joo. Mä esitin sitä kovaa jäbää vielä ehkä puol vuotta ja tuuttasin someen kaikkee paskaa.. siis tietsä ihan seuraajien takii. Sitten mä suljin someni, juttelut minusta esimerkiksi Jatkoajassa loppui - en siis itse sitä tiennyt kun en enää seurannut, mutta frendit sano.
- Miten sinulla nyt menee? Olit kuitenkin aikoinasi yksi Suomen seuratuimmista somevaikuttajista.
- Mulla menee nykyisin paremmin kuin koskaan elämässäni. Mulla on uusi perhe, meillä on kaks skidiä ja päivät täyttyy arjen rutiineista kun haetaan lapsia tarhasta ja vanhempaa kärrätään harrastuksiin. Siis sellaista normaalia elämää tiiäthän.