Pulputtaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Wolf
Aleksin iltasatu Mummorullasta:
Valavuori: Unelmien jenkkimatka päätyi putkaan ja karkotukseen
Oli kyllä yksi elämäni erikoisimmista kokemuksista viettää 24 tuntia pidätettynä Los Angelesin putkassa. Seuranani mulla oli noin 10 meksikolaista, pari kiinalaista ja muutama prostituoitu. Säilössä oli meille kaikille yhteensä tilaa apaut 30 neliö, ruoaksi oli tarjolla puuroa ja persikoita. Sänkyjä ei ollut, eikä tyynyjäkään, muutama kusenpolttamatta viltti oli jaossa ja lamput niin täysillä ettei nukkua voinut. Painetta annettiin kuten talon tapoihin kuuluu.
Miten sitten päädyin säilöön? Ihan normaalin ESTA-kyselyn kautta. Vastailin poliiseille kuten pitää ja puhuin totta. Ei tullut mieleenkään että Suomessa yli 2 vuotta sitten saatu verotuomio vaikuttaisi maahanpääsyyn kun se ei ole sitä tehnyt muidenkaan kohdalla, mutta nyt kävi näin ja ei voi mitään. ESTAn sijaan olisi pitänyt anoa toisenlaista viisumia, jos nyt oikein ymmärsin kun suurin osa poliiseista puhui erittäin huonoa meksikon englantia.
Kuulustelun ja vaatteiden riisumisen jälkeen sain soittaa yhden puhelun kertoakseni missä olen, sitäkin valvottiin ja se piti hoitaa englanniksi. Jokaista liikettä valvottiin, jos et heti totellut meni poliisin käsi pampulle aika nopeasti. Kun kaksi poliisia tutki minua he naureskelivat samaan aikaan kuinka joku meksiloinen oli hetki sitten laskenut samassa paikassa alleen heidän kovistelujen edessä. Samalla he kysyivät olenko minä kova jätkä? Vastasin heille, että kuvailkaa mulle kovuus, jotta osaan vastata tarkemmin. Eivät kuvanneet, joten ei tarvinnut vastata. Samalla purin hammasta koko ajan, luonto meinasi ottaa vallan kahta näsäviisastelevaa pihatonttua kohtaan mutta samalla ymmärsin ettei tässä poliisivaltiossa kannata pelleillä yhtään, on vain hopeaa jaossa, joskus jopa henki kyseessä.
Poliisit jatkoivat inttämistä jonkun Googlesta tulostetun paskapaperin kanssa, että olen ollut vankilassa. Vastasin etten ole ja kerroin tuomiosta, joka on verrannollinen monen Amerikassa vierailleen ja muualla verotuomion saaneen kanssa. Luettelin julkisuudesta tuttuja nimiä perään ja pyysin että voinko näyttää mistä on kyse. Eivät ymmärtäneet, ihan sama miten päin asian kerroin. Sanoivat vaan, but it says prison.
Noh, ei muuta kuin takaisin säilöön uusien ystävien kanssa. Kysyin vielä vartijalta, että onko tässä mitään salia lähellä, jossa voisin treenata ettei aika käy pitkäksi. No ei nyt tietenkään ollut, joten vedin oman kuntopiirini ja varjonyrkkeilyt saadakseni vitutukseni edes hieman laantumaan ja ehkä myös muita vähemmän kiinnostuneiksi tulemaan lähelleni.
Minulla oli paikka välittömään karkotukseen jo heti sunnuntaina muutama tunti koneen laskeuduttua, nimittäin sama Finnairin kone jolla tulin oli lähdössä takaisin. Yritin tästä pari kertaa mainita, mutta hassusti myöhästyivät määräajasta sen noin 15 minuuttia. Tämä tarkoitti sitä että pääsen seuraavalla saman lentoyhtiön lennolla kotiin, joka olisi vasta keskiviikkona.
Pääsin kuitenkin vielä kerran neuvottelupöytään. Pyysin heitä katsomaan mitä lentoja olisi jo maanantaille, ihan mihin päin Eurooppaa vain. Lopulta he suostuivat tutkimaan asiaa mutta vasta seuraavana aamuna. Ja kappas, ystävällinen Lufthansa suostui viemään minut pois ja takaisin Eurooppaan, eli karkottaa pois Amerikasta. Maksua vastaan tietenkin, hieman normia isompaa, kunhan pääsen pois. Lopulta ma-ip tuli tieto, että saisin ostaa lipun.
Mitä tästä jäi sitten mieleen? No aika raffi kokemus sen enempää yksityiskohtiin menemättä. Jäi myös mieleen mitä tarkoittaa poliisivaltio, kohtelu oli välillä hyvinkin kovaa ja osin varmasti ihan syystä, ei siellä mitään karkkivarkaita pyörinyt. Uhka oli läsnä koko ajan.
Olen aina kunnioittanut poliisia, etenkin Suomessa, jossa poliisi on ainakin oman kokemukseni mukaan toiminut aina asiallisen järkevästi ja voimakkaasti. Mielestäni poliisilla tulee olla isot oikeudet, aina, heillä on oma henki kyseessä meidän muiden puolesta. Siksi ymmärrän jenkkien kovistelun ja ylilyönnitkin ainakin jotenkin, USA on täynnä vaarallisia rikollisia, usein vielä aseet käsissä. Poliisi ei voi lähestyä tai käskyttää heitä koulun kevätjuhlaliikkeillä.
Vaikka koenkin tulleeni aika huonosti kohdelluksi ymmärrän mistä tuulee. Vaikka minulle etukäteen kerrottiin pelkän ESTAn riittävän, ei se riittänyt. Olisi pitänyt tupla- ja triplatsekata. Ymmärrän myös USA:n poliisia, rikollisuus ja laittomat maahanmuuttajat ovat todellinen uhka joka päivä, uhka myös poliiseille. Siinä kakussa ei paljon yksi Valavuori paina. Itse asiassa juuri tämän takia toivon ettei kukaan edes ajattele vähentävänsä Suomen poliisin määrärahoja tai toimintavaltuuksia, se olisi katastrofi.
Terveisin karkotettu Valavuori jostain Atlantin yltä. Ai niin, jos olen jossain vaiheessa pitänyt veropetokseni ja oman hölmöilyni rangaistusta kohtuuttomana, sekin tunne pieneni tämän kokemuksen jälkeen. Yritän edelleen ja yhä voimakkaammin maksaa joka euron takaisin, oli se korko kuinka suuri tahansa. Helppoa se ei ole, mutta kaikkeni lupaan yrittää.
Valavuori: Unelmien jenkkimatka päätyi putkaan ja karkotukseen
Oli kyllä yksi elämäni erikoisimmista kokemuksista viettää 24 tuntia pidätettynä Los Angelesin putkassa. Seuranani mulla oli noin 10 meksikolaista, pari kiinalaista ja muutama prostituoitu. Säilössä oli meille kaikille yhteensä tilaa apaut 30 neliö, ruoaksi oli tarjolla puuroa ja persikoita. Sänkyjä ei ollut, eikä tyynyjäkään, muutama kusenpolttamatta viltti oli jaossa ja lamput niin täysillä ettei nukkua voinut. Painetta annettiin kuten talon tapoihin kuuluu.
Miten sitten päädyin säilöön? Ihan normaalin ESTA-kyselyn kautta. Vastailin poliiseille kuten pitää ja puhuin totta. Ei tullut mieleenkään että Suomessa yli 2 vuotta sitten saatu verotuomio vaikuttaisi maahanpääsyyn kun se ei ole sitä tehnyt muidenkaan kohdalla, mutta nyt kävi näin ja ei voi mitään. ESTAn sijaan olisi pitänyt anoa toisenlaista viisumia, jos nyt oikein ymmärsin kun suurin osa poliiseista puhui erittäin huonoa meksikon englantia.
Kuulustelun ja vaatteiden riisumisen jälkeen sain soittaa yhden puhelun kertoakseni missä olen, sitäkin valvottiin ja se piti hoitaa englanniksi. Jokaista liikettä valvottiin, jos et heti totellut meni poliisin käsi pampulle aika nopeasti. Kun kaksi poliisia tutki minua he naureskelivat samaan aikaan kuinka joku meksiloinen oli hetki sitten laskenut samassa paikassa alleen heidän kovistelujen edessä. Samalla he kysyivät olenko minä kova jätkä? Vastasin heille, että kuvailkaa mulle kovuus, jotta osaan vastata tarkemmin. Eivät kuvanneet, joten ei tarvinnut vastata. Samalla purin hammasta koko ajan, luonto meinasi ottaa vallan kahta näsäviisastelevaa pihatonttua kohtaan mutta samalla ymmärsin ettei tässä poliisivaltiossa kannata pelleillä yhtään, on vain hopeaa jaossa, joskus jopa henki kyseessä.
Poliisit jatkoivat inttämistä jonkun Googlesta tulostetun paskapaperin kanssa, että olen ollut vankilassa. Vastasin etten ole ja kerroin tuomiosta, joka on verrannollinen monen Amerikassa vierailleen ja muualla verotuomion saaneen kanssa. Luettelin julkisuudesta tuttuja nimiä perään ja pyysin että voinko näyttää mistä on kyse. Eivät ymmärtäneet, ihan sama miten päin asian kerroin. Sanoivat vaan, but it says prison.
Noh, ei muuta kuin takaisin säilöön uusien ystävien kanssa. Kysyin vielä vartijalta, että onko tässä mitään salia lähellä, jossa voisin treenata ettei aika käy pitkäksi. No ei nyt tietenkään ollut, joten vedin oman kuntopiirini ja varjonyrkkeilyt saadakseni vitutukseni edes hieman laantumaan ja ehkä myös muita vähemmän kiinnostuneiksi tulemaan lähelleni.
Minulla oli paikka välittömään karkotukseen jo heti sunnuntaina muutama tunti koneen laskeuduttua, nimittäin sama Finnairin kone jolla tulin oli lähdössä takaisin. Yritin tästä pari kertaa mainita, mutta hassusti myöhästyivät määräajasta sen noin 15 minuuttia. Tämä tarkoitti sitä että pääsen seuraavalla saman lentoyhtiön lennolla kotiin, joka olisi vasta keskiviikkona.
Pääsin kuitenkin vielä kerran neuvottelupöytään. Pyysin heitä katsomaan mitä lentoja olisi jo maanantaille, ihan mihin päin Eurooppaa vain. Lopulta he suostuivat tutkimaan asiaa mutta vasta seuraavana aamuna. Ja kappas, ystävällinen Lufthansa suostui viemään minut pois ja takaisin Eurooppaan, eli karkottaa pois Amerikasta. Maksua vastaan tietenkin, hieman normia isompaa, kunhan pääsen pois. Lopulta ma-ip tuli tieto, että saisin ostaa lipun.
Mitä tästä jäi sitten mieleen? No aika raffi kokemus sen enempää yksityiskohtiin menemättä. Jäi myös mieleen mitä tarkoittaa poliisivaltio, kohtelu oli välillä hyvinkin kovaa ja osin varmasti ihan syystä, ei siellä mitään karkkivarkaita pyörinyt. Uhka oli läsnä koko ajan.
Olen aina kunnioittanut poliisia, etenkin Suomessa, jossa poliisi on ainakin oman kokemukseni mukaan toiminut aina asiallisen järkevästi ja voimakkaasti. Mielestäni poliisilla tulee olla isot oikeudet, aina, heillä on oma henki kyseessä meidän muiden puolesta. Siksi ymmärrän jenkkien kovistelun ja ylilyönnitkin ainakin jotenkin, USA on täynnä vaarallisia rikollisia, usein vielä aseet käsissä. Poliisi ei voi lähestyä tai käskyttää heitä koulun kevätjuhlaliikkeillä.
Vaikka koenkin tulleeni aika huonosti kohdelluksi ymmärrän mistä tuulee. Vaikka minulle etukäteen kerrottiin pelkän ESTAn riittävän, ei se riittänyt. Olisi pitänyt tupla- ja triplatsekata. Ymmärrän myös USA:n poliisia, rikollisuus ja laittomat maahanmuuttajat ovat todellinen uhka joka päivä, uhka myös poliiseille. Siinä kakussa ei paljon yksi Valavuori paina. Itse asiassa juuri tämän takia toivon ettei kukaan edes ajattele vähentävänsä Suomen poliisin määrärahoja tai toimintavaltuuksia, se olisi katastrofi.
Terveisin karkotettu Valavuori jostain Atlantin yltä. Ai niin, jos olen jossain vaiheessa pitänyt veropetokseni ja oman hölmöilyni rangaistusta kohtuuttomana, sekin tunne pieneni tämän kokemuksen jälkeen. Yritän edelleen ja yhä voimakkaammin maksaa joka euron takaisin, oli se korko kuinka suuri tahansa. Helppoa se ei ole, mutta kaikkeni lupaan yrittää.
