Hyvä pointti ja olet oikeassa tässä. Olin tässä keskutelussa kokonaan unohtanut tuon peliyhtiöiden mannekiinina olemisen. Siellä oli muitakin julkisuudesta tuttuja hahmoja hehkuttamassa, mutta ehkä Valavuori oli kirsikka kakun päällä, koska aina muistutti omista isoista voitoistaan ja yllytti betsaamaan enemmän kuin muut.
Toisaalta taas jokainen ihminen tekee sijoituspäätökset itse. Harvoin kukaan ase ohimolla painostaa tekemään päätöksiä.
Hän tai (han) haistoi ansaitsemismahdollisuuden, jota isot pelitalot ruokkivat. Pitää kuitenkin muistaa, että noissa touhuissa sai myös itsensä kuseen.
Eli mun mielestä ei pahuuden perikuva, vaan siinä tilanteessa omien viettiensä ja halujen toteuttaja.
Valavuori ei saanut itseään kuseen affitoiminnalla, kuseen hän joutui kun jätti verot tuloistaan maksamatta. Esimerkiksi Jaajo ja Esko Seppänen toimivat samoissa hommissa, sillä erotuksella, että he maksoivat veronsa.
Valavuori on tietoisesti houkutellut vedonlyöjiä pelaamaan häviävää peliä, hän sai rahaa jokaisesta hävitystä vedosta. Kyse oli suunnitelmallisesta toiminnasta, ei vieteistä tai haluista.
Pahuuden määrittelee jossain määrin jokainen tykönään. Minusta ihmisten järjestelmällinen huijaaminen on pahuutta, ei ehkä pahuuden perikuvana olemista, maailmassa on tietysti paljon pahempaakin, mutta pahuutta kuitenkin.
Erikoista, että vielä näiden vuosien jälkeen löytyy Valavuorelle puolustajia, jotka yrittävät pestä hänen kilpeään vetoamalla ADHD diagnoosiin tai vietteihin ja haluihin.
Olen törmännyt työssäni lukemattomiin ADHD lapsiin/ nuoriin, joiden toiminta ei ole suunnitelmallisesti pahaa. He saavat kaiken näköistä aikaan, mutta ovat yleensä oikeasti pahoillaan aiheuttamastaan hässäkkästä. Valavuoren toimintaa leimaa tunteettomuus toista osapuolta kohtaan. Hän tekee itsestään uhria, peittääkseen omat kusetuksensa ja hänen toimintansa perusteella tulee mieleen ihan joku muu diagnoosi kuin ADHD.
yle.fi