Kiitos Sörsselille linkittämästään jutusta.
Vaikka SM-liiga onkin "kasvattajaliiga", on se myös ammattilaisliiga. Esimerkiksi Saarelan tapauksessa minusta kiinnitettin liikaa huomiota Dufvaan ja Lukon tapaan harjoitella. En tiedä, minkälainen järjestelmä Lukolla tai Kärpillä on, mutta ei Kärppien läpimurrot tehneet junnut ole Marjamäen (tai aikaisempien päävalmentajia) ansiota, niin kui ei Saarelan lähtö Ässiin ole Dufvan "syy".
Dufva palkattiin Raumalle tuomaan joukkueelle menestystä, ihan niin kuin Marjamäki Ouluun. Tuskin heidän työskentelyssään on isompia eroja, ja siksi odotinkin että IS:n jutussa olisi huomiota kiinnitetty seuran muuhun valmennukseen. Se, että Dufva näkee seuran päävalmentaja parhaaksi itsenäisen kesäharjoittelun, ei saisi viedä valmentajien huomiota pois lahjakkaista junioreista. Niin kuin Marjamäki jutussa toteaa, "Meidän pitää saada vastuullisia huippu-urheilijoita ja luottaa heihin. Mutta kyllä he ovat jonkun vastuulla koko ajan." Kuka on tuo "joku", jonka vastuulla pelaaja on? Ei se ainakaan voi olla päävalmentaja, jonka tehtävä on johtaa joukkue menestykseen. Kukaan juniori ei saa koskaan olla tärkeämpi kuin joukkue, ei Käroissä, ei Lukossa, eikä Ässissä – aivan niin kuin MustatKortin kirjoitti.
Saarelan siirryttyä Ässiin, ollaan mediassa (eikä vähiten Saarelan itsensä takia) puhuttu Rautakalliosta, mutta onhan Ässissä nyt muitakin valmentajia. Ässien kannattajat ovat kehuneet kovasti joukkueen kakkosvalmentajaa, jolla on pitkä historia juniorivalmennuksen parissa. Kärppien Mikko Manner on oli viime keväänä paljon mediassa puhumassa joukkueen edustajana. Kaikkihan tietävät, että seurassa on muitakin valmentajia kuin päävalmentaja, mutta miksi sellaisen vastuulle pitää laittaa yhden pelaajan onnistuminen tai epäonnistuminen. Entä millainen linkki juniori- ja edustusjoukkueiden välillä on.
Tässä taisi nyt tulla turhanpäiväistä lätinää, mutta päätin kuitenkin käyttää tilaisuuteni hyväksi ja tulkita Saarelan tilannetta. Toivottavasti poika kuitenkin osuu ponnahduslaudalle ja lentää pitkälle, ettei jää pelkäksi esimerkiksi nuoremmalle veljelleen.