Tämä logiikka voisi toimia jos kuva ja lausunnot olisi annettu (eli jengiin olisi liitytty) sen jälkeen jengi paljastuu ”rikollisjengiksi” - eli sodan aloittamisen jälkeen.Tämä on mielenkiintoinen näkökanta. Mitä jos mietittäisiin asiaa niin, että miksi kuva on alun perin laitettu? Onkohan sillä haluttu ilmaista tukea diktaattorille? Olisikos sitä kuvan laittamista ja lausuntojen "Putin on minun presidentti" antamista kannattanut miettiä silloin aikanaan. Vähän samoilla argumenteilla voisi rikollisjengin jäsen kertoa että eihän hän nyt enää voi erota kun siitä on seurauksia. Ehkä näitä kuuluu miettiä jo silloin kun liigaan liittyy.
Toinen relevantti aspekti on kulttuuri- ja näkemyserot. On selvää, että länsimaalaiset ja venäläiset näkevät Naton laajentumisen motiivit ja esimerkiksi Ukrainan tapahtumat eri tavalla. Me saamme uutisemme eri lähteistä. Ukraina on ollut kulttuurisesti voimakkaasti jakautunut itään ja länteen, ja venäläiset kokivat esimerkiksi Maidanin tapahtumat lännen aloittamana kulttuurisotana, jossa venäläismieliset johtajat syrjäytettiin länsimielisillä johtajilla, joka ajoi ahdinkoon itä-ukrainalaisen ”veljeskansan”. En mene nyt siihen mikä on totta ja mikä ei (tämä ei ole oikea ketju sille), mutta tämä on se narratiivi jota syötetään Venäjän kansalle, puhumattakaan siitä, että Natoa rummutetaan jatkuvasti uhkana. Asiat voidaan oikeasti nähdä useammalla eri tavalla riippuen omasta kulttuurisesta näkökulmasta. Jos me koetaan täällä uhkaavaksi sen, että Venäjä pullistelee joukoillaan tuossa meidän rajan takana, niin ei ole vaikea ajatella Venäjään suunnattujen ohjuspatterien ja Naton jatkuvan laajentumisen lähemmäs Venäjän rajaa tuntuvan ahdistavalta normi venäläiselle. Vahva johtaja luo turvallisuuden tuntua, ja ajatteli Putinista mitä tahansa, niin venäläiset ajattelevat hänen olevan vahva johtaja, joka pitää Venäjän turvassa. Se mitä yritän tässä hakea takaa on se, että useimmalle venäläiselle Putin ei ole rikollinen vaan johtaja, joka yrittää pitää rajat turvassa ja suojella venäläistä kulttuuria. Ja ainakin itse luulen Ovechkinin ilmaisseen tukeaan vahvana pitämälleen johtajalle, ei sotarikolliselle, vaikka me nähdään se täällä toisin. Palaan tässä siihen, että Ovechkin kuitenkin eli lapsuutensa Jeltsinin ajan kaoottisessa talouskurimuksessa, josta Putin toimillaan venäläiset silloin nosti ylös. Eri ikäpolvet näkevät Putinin varmasti eri silmin. Toisille hän toi taloudellista vakautta. Nuoremmat ikäpolvet ei taas tunne näitä aikoja. Eli jos halutaan tuomita Ovechkinin moraalia, se tulisi tuomita venäläisen moraalin näkökulmasta - sen kautta miten he (ja hänen ikäpolvensa) ovat tottuneet asioita näkemään. Tai sitten tuomitaan venäläinen moraali (jota toisissa ketjuissa on tehtykin).
Jos moraalierot tuntuvat vaikeilta, niin me voimme kysyä länsimaalaisina itseltämme, kuinka moni meistä pitää George W. Bushia oikeasti rikollisena Irakin tapahtumien takia, vai ainoastaan johtajana joka teki virheen? Itse en pitänyt rikollisena. Muissa kulttuureissa George W. nähtiin kovin erilaisin silmin kuin mitä nähtiin - etenkin näiden tapahtumien ollessa tuoreita. Esitän tämän rinnastuksen (whattaboutismin) vain siksi, meidänkin moraaliarvot voivat sokaistua jos luulemme taustalla olevan jotain minkä me koemme oikeaksi. Meidänkin media maalaa uutiset meidän arvojemme kautta. ”I support the troops” ei ole jenkeissä osoitus rikollisuudelle, vaan nationalismille, vaikka ne joukot tekevät operaatioitaan ties missä päin maailmaa, ties mistä syystä.
Jos siis pitäisi veikata sitä mitä Ovechkin tuumaa Putinista parhaillaan, niin luulen hänen pitävän Putinia johtajana joka teki virheen (mutta ei uskalla muiden tavoin sanoa sitä ääneen, koska Putin ottaa kritiikin todella ”hyvin”), ihan siinä missä länsimaalaiset ajattelivat George W. aikanaan tehneen virheen, mutta ehkäpä hän silti ajattelee Putinin olevan se paras tarjolla oleva mahdollisuus Venäjälle, sillä ei nuo muutkaan valtaa tavoittelevat tahot kovin hyvältä näytä. En tiedä. Tämä on täyttä spekulaatiota.