Samaa mieltä. On olemassa niitä selkeitä ykköskorin timantteja, jotka tekee myös ympärillään olevista pelaajista huippuja, eivätkä välttämättä edes tarvitse muita lahjakkuuksia rinnalleen ollakseen tällaisia. Mielestäni Suomella ole koskaan aiemmin ollut sellaista dominaattoria - ainakaan niin selkeää kuin Barkov. Kurri ja Selänne olivat huippupelaajia, mutta tarvitsivat lahjakkuutta vierelleen ruokkimaan heitä. Rantanen tulee murtamaan tilastoja, mutta hän lienee vasta kolmas Coloradon sisäisessä arvostuksessa. Viime vuoden jellona-turnauksessa nähtiin vähän viitteitä siitä, että Rantanen tarvitsee MacKinnonia ja Makaria ollakseen paras versio itsestään. Lehtinen huipputärkeä pelaaja joukkueelleen, mutta se pelillinen ykköstähti oli Modano. Koivut oli hyviä sisukkaita senttereitä - seuralegendoja, mutta eivät kuitenkaan taitotasoltaan niin vaarallisia, että heitä tarvitsisi erityisesti vartioida tuolla kentällä. Barkov on se kaveri, jota vastustajan täytyy pitää silmällä, ja jonka vierellä muut kaverit puhkeaa kukkaan (ja vaipuu lopulta ison palkankorotuksen kera jonnekin Galgaryn harmaaseen massaan).
Vielä huomio Bergeronista joka oli useimpien mielestä se herra ”selke”. Loistava puolustava hyökkääjä, mutta verrattuna Barkoviin, kuinka paljon hän hyötyi noina vuosinaan siitä, että hänellä oli laidoillaan Marchandin ja Krejkin kaltaisia yksilöitä, ja pelisysteemi joka oli rakennettu puolustus edellä? Jos Floridalla olisi varaa laittaa Tkatchuk (joka monella tapaa muistuttaa Marchandia) Barkovin vierelle jakamaan pommeja ja viemään huomiota itseensä, Barkov tuskin kalpenisi Bergeronin rinnalla. Omasta mielestäni jopa toisin päin, koska Barkov on vaarallisempi yksilötaitojensa kautta kuin Bergeron. Mutta ymmärrän kyllä miksei Florida näin tee. Jokainen hyvä joukkue tarvitsee kaksi toimivaa tuloskenttää, ja niin kauan kun Barkovin vierelle syntyy tähtiä, niin mikäs siinä.
