Aku Ankka

[pernaveikko]

Ulkomaalaiset ihmettelevät mikä suomalaisissa kiehtoo Aku Ankassa ja miksi enemmän tai vähemmän kaikki sitä lukevat. Kotonakin on muutamia kansioita ja mökillä sitten loput.

En nyt tähän hätään kysy Google Godilta, missä kaikissa maissa Ankkoja julkaistaan, mutta ei niitä ainakaan Pohjoismaiden ulkopuolella juurikaan lueta, oli se lista miten pitkä hyvänsä.

Niin, mikä siinä kiehtoo? En minä tiedä, mutta vanhat tarinat ovat aivan loistavia ja kyse ei ole pelkästään mistään nostalgiasta.

Viitisen vuotta sitten olin taas vähän aikaa tilaajana ja taso oli selkeästi laskussa. Tai enemmänkin kyse oli siitä, että ne olivat vain liian moderneja. Lopetin tilaamisen kaiketi noin vuoden jälkeen.

Ei siitä nyt vain tule oikein mitään, että Roope tarkastaa pörssikursseja netistä ja Lupu soittelee kännykkällä mummolaan. No, Mummolla on toivottavasti edes lankapuhelin vielä.

Nyt olen taas saanut käsiini (onneksi ilmaiseksi) useita tämän vuoden numeroita. Jotenkin tuntuu, että meininki on mennyt jopa vain typerämmäksi, hahmoinakin on ties mitä turhuuksia. Äsken aloittamani lukusessio oli tarkoitettu kolmen lehden mittaiseksi (eli ne mitkä tässä sattuu nyt olemaan), mutta se loppui jo kahdeksanteen ruutuun.

Aku ajoi penkkaan ja auto levisi. "Nyt minun pitää kaivaa puhelin esiin ja hälyttää apua." Vilkaisin vielä seuraavaa ruutua ja Aku on hädissään, kun puhelinta ei olekaan mukana.

Mitä helvettiä? Kyllä tuosta olisi aivan nauraen selvitty ennenkin, miksei siis nyt? Tarvitseeko ajattomien sarjakuvasankareidenkin ryhtyä uusavuttomiksi?

Se täytyy tosin sanoa, että kieli siinä on edelleen erittäin hyvää ja Aku Ankkojen pitäisikin kuulua peruskoulun äidinkielen oppimäärään, jos ei jo kuulu.

 

[Hartiapankki]

Viitisen vuotta sitten olin taas vähän aikaa tilaajana ja taso oli selkeästi laskussa. Tai enemmänkin kyse oli siitä, että ne olivat vain liian moderneja. Lopetin tilaamisen kaiketi noin vuoden jälkeen.

Ei siitä nyt vain tule oikein mitään, että Roope tarkastaa pörssikursseja netistä ja Lupu soittelee kännykkällä mummolaan. No, Mummolla on toivottavasti edes lankapuhelin vielä.

Samaa mieltä. Ankkalinnan elintason ja kehityksen linjaukset olkoon edelleen riippuvaisia Pelle Pelottoman keksinnöistä.

Sattumalta sain hiljattain eräällä mökillä käsiini Aku Ankan numeron, en hoksannut katsoa kuinka tuore se oli mutta olettaisin että joko tältä tai viime vuodelta. Yllätyin positiivisesti. Kyllästyin aikoinani sekä itse lehteen että taskukirjoihin juuri tuon modernisoinnin takia, eikä uusien piirtäjien jälki miellyttänyt yhtään. Samaten käsikirjoituksissa alkoi olla liikaa nykypäivää ja sen saavutuksia/ongelmia. Käteeni saamassani numerossa oli kuitenkin vanhan hyvän ajan Aku hotellin piccolona, kurmoottamassa veljenpoikia ja vanha kunnon Mikkikin seikkaili jatkosarjassa.

Lehdessä on aina naurattanut nuo sananmuunnokset, nytkin Akun työpaikka oli Hotelli Peurahuoneella. Mieleen muistuu myös esimerkiksi kuuluisat oopperalaulajat Marita Kattila ja Lusiano Lavarotta.
Oikeasti hauskaa, ja mukavan viatonta huumoria on varsinkin vanhemmissa Akkareissa, mutta näköjään parempaan suuntaan on lehti taas menossa notkahduksen jälkeen.

 

[Roku]

Hauskoja nimiväännöksiä ovat myös...

- elokuvaohjaaja Ladvin Eine
- säveltäjä Janne Sipuli
- sensaationhakuinen toimittaja Kerkko Kurppa
- viihdeohjelma Uutiskuonan kapteenit Jyri Terva ja Tommi Dobermann
- yksityisetsivä Herkule Päärynä

...ja mitä niitä kaikkia muita onkaan.

Eipä nämä uudet Akut oikein jaksa innostaa enää, vaikka tuleehan tuota vieläkin selattua paskalla istuessa.

 

[Filosofem]

Mulle ei ole tullut Aku Ankkaa 80-luvun jälkeen, jolloin siirryin pelkästään taskukirjoihin, mutta 2000-luvulla lopetin niidenkin ostamisen. Taskareiden taso on laskenut 10 vuoden aikana tuskastuttavan pahasti, ei niitä pysty edes keräilymielessä hankkimaan. Itse lehdissä taso on selvästi noussut sen jälkeen kun tilauksen lopetin, mutta sitä en osaa sanoa ovatko nyt parin vuoden aikana tulleet lehdet selkeästi huonompia kuin 90-luvun läpyskät, ehkä ovat. Kuitenkin 60- ja 70-luvun lehdistä en pitänyt juuri yhtään paitsi Carl Barksin klassikoista.

Viitisen vuotta sitten olin taas vähän aikaa tilaajana ja taso oli selkeästi laskussa. Tai enemmänkin kyse oli siitä, että ne olivat vain liian moderneja. Lopetin tilaamisen kaiketi noin vuoden jälkeen.

Ainahan Aku Ankka -sarjis on heijastanut nykymaailmaa. Vaikka monet puristit mieltävät 50- ja 60-luvun Ankkalinnan ainoaksi oikeaksi tapahtumapaikaksi, niin samoin se Carl Barks seurasi tuolloin kehittyvää maailmaa ja reagoi tarinoissaan jatkuvasti mm. teknologian muutoksiin ja saavutuksiin. Älä käsitä väärin, pidän suunnattomasti siitä, että esim. Don Rosa jatkaa tarinoitaan siitä mihin Barks ne jätti. Kuitenkin tuo ettei voi sietää Akkareissa kännyköitä, internettejä tms. on nostalgiahöyryissä elämistä. Taso voi olla laskussa, mutta ei ne tarinat ole kulisseista kiinni, vaan piirtäjästä ja ennen kaikkea tarinoitsijasta.

 

[sampio]

Joskus 90-luvun alkupuolella muistan lukeneeni, että Suomessa oli AA:n tilaajia/lukijoita toiseksi eniten Italian jälkeen ja eniten väkilukuun suhtetutettuna. Topolino lienee suosittu jannu edelleen Italiassa.

Itselleni 80-luvun jälkipuoliskon ja 90-luvun alun Akut ovat ykkösiä. Joskus ala-asteaikoihin mulla oli kohtalainen kokoelma taskareita sekä jättikirjoja, mutta nykyään en juuri lue Ankkoja kuin satunnaisesti Rosan tuotantoa, hänen kirjojaan olen muutaman ostanut jopa itselleni. Rosa on kyllä ehdoton ykkönen nykypiirtäjistä.

 

[Lawless]

Joskus 90-luvun alkupuolella muistan lukeneeni, että Suomessa oli AA:n tilaajia/lukijoita toiseksi eniten Italian jälkeen ja eniten väkilukuun suhtetutettuna. Topolino lienee suosittu jannu edelleen Italiassa.

Siis puhutko nyt Aku Ankasta vai Mikki Hiirestä? Mikki Hiiri nimittäin tunnetaan Topolino-nimellä Italiassa ja onpa sen niminen lehtikin.

Niin, Suomessa kai käsittääkseni on pidetty enemmän Aku Ankasta hahmona kuin Mikki Hiirestä, vaikka monessa maassa on toisin päin. Kertooko tämä kenties jotain meistä suomalaisista?

 

[#31]

...ja mitä niitä kaikkia muita onkaan.

Onhan noille tullu naureskeltua... mm. Formulakuski JJ Lähtö, futispelaaja ruperto pakki ja legendaarisin on ehkä tavaratalo tukkimies... :)

Itselle tuli myös vielä muutama vuosi sitten kyseinen lehti ja yhdyn muihin kommentteihin; juonet eikä piirtäjät kiinnostaneet enää joten lopetin lehden..
Nykyään kyllä tulee taas lueskeltua jonkin verran anoppilassa käydessä, kun muijan veljelle lehti tulee..
Don rosa on YLIVOIMAISESTI paras piirtäjä.

 

[Deke]

Joo taso on kyllä laskenu hurjasti tällä vuosituhannella. Tilaan kyllä Aku Ankkaa mutta taitaa jäädä tän vuosikerran jälkeen tilaus uusimatta. Onko täälä muuten ketään joka tykkää edes vähän Van Hornin tarinoista? On meinaan sellasta kuraa, että huh huh.

 

[Kourujärven Ponnistus]

80-luvun alusta asti on meitin perheeseen lehti tullut ja totta on, että mitä varhaisempia Ankkoja lukee, sen parempia ne myös ovat. Pois lukien Don Rosan piirrustukset, joissa jokaisessa ruudussa tuntuu olevan oma tarinansa ja piirrosjälki on aivan tajuttoman kaunista. Yksityiskohdat ne yksityiskohdat <3

Yks hauska hahmo Ankasta oli (muistaakseni kirjaukauppias) Antti K Variaatti (Antikvariaatti) :D

 

[sampio]

Siis puhutko nyt Aku Ankasta vai Mikki Hiirestä? Mikki Hiiri nimittäin tunnetaan Topolino-nimellä Italiassa ja onpa sen niminen lehtikin.

Joo, oikaisin ajatuksiani näppiksellä näköjään. Topolino on Mikki Hiiri, tämä oli tiedossani. Tarkoitukseni oli sanoa, että Mikin nimeä kantava lehti on kai edelleen voimissaan Italiassa.

 

[Vintsukka]

Meidän perheeseen tilattiin Aku Ankka kun isoveljeni oppi lukemaan 70-luvun puolivälissä ja siitä lähtien lehteä tuli yhtäjaksoisesti reilu 20 vuotta, ensin veljieni ja myöhemmin minun nimelläni. 90-luvun lopulla lopetin tilauksen kun iski se sama väsymys kuin moneen muuhunkin täällä ja laatu alkoi selvästi tippua. Nykyään tulee ostettua irtonumeroina vain ne numerot joissa on Don Rosaa, eli se 3-4 lehteä vuodessa. Juuri tällä viikolla etsin käsiini viime vuonna ilmestyneet lehdet joissa oli mukana Rosan White Agony Creekin vanki-tarina, ja muuta niistä lehdistä ei tullutkaan luettua. Selailin lehdet läpi ja tarinat vaikuttivat niin typeriltä etten viitsinyt vaivautua.

Mutta onneksi Rosa on edelleen rautaa!

 

[Osmo Rapeli]

Täytyy mainita eräs yksityiskohta: Keltaiset vuosikansiot.

Huikeimpien ja jännittävimpien jatkosarjojen kanssa kun oli aika tuskallista jäädä kesken - mikäpä sitten sen jännittävämpää kuin viettää aikaa toisten sukulaislasten tai kaverien luona, siis sellaisessa perheessä jossa oli aiempienkin vuosikertojen lehdet keräilykansioissa, ei jääneet jatkokertomuksetkaan kesken.

Mutta mikähän oli se 80-luvun huikea 3- tai 4-osainen jatkotarina jossa Aku oli muistaakseni menneessä ajassa ritarismiehenä huikeissa pyörteissä? Onneksi muistan näinkin paljon, mutta tuo yksittäinen tarina oli ihan omaa luokkaansa jännittävyydessä. Ilmestyi joskus 80-luvun alkupuolella.

 

[Simba]

. Onko täälä muuten ketään joka tykkää edes vähän Van Hornin tarinoista? On meinaan sellasta kuraa, että huh huh.

Olen täysin samaa mieltä. Ei niitä Van Hornin tarinoita viitsi edes lukea, huonot piirrokset ja itse tarinakin useimmiten täyttä sontaa.

Hyvistä piirtäjistä täytyy mainita Vicar, ei ole parempaa. Onko muita "faneja"?

 

[mikse]

Mutta mikähän oli se 80-luvun huikea 3- tai 4-osainen jatkotarina jossa Aku oli muistaakseni menneessä ajassa ritarismiehenä huikeissa pyörteissä? Onneksi muistan näinkin paljon, mutta tuo yksittäinen tarina oli ihan omaa luokkaansa jännittävyydessä. Ilmestyi joskus 80-luvun alkupuolella.

Kyseessähän on Augustus Ankka ja Viikingit ja jotain sinnepäin. =)

Herra Rosakin taitaa tällä hetkellä pitää jonkinlaista luovaa taukoa piirtämisestä. Eipä hänen juttujaan juuri muutamaan vuoteen yhtä per vuosi enempää ole näkynyt.

Vicar on noista "peruspiirtäjistä" aivan ässä.

 

[HIFK]

Oon lukenu Aku Ankkoja siitä lähtien kun opin lukemaan. Vanhat, 80-luvun akkarit ovat mielestäni niitä parhaimpia. 90-luvulla oli myös paljon hyviä juttuja, mutta taso oli kuitenkin hieman erilainen. Näitä 2000-luvun lehtiä ei ole tullut hirveästi luettua, vanhempia kyllä sitäkin enemmän. Joskus kirpparilta tuli ostettua lehtiä jopa viidelläkymmenellä markalla (1 mk:n kpl).

Don Rosalla on minun makuuni hieman epätasainen tahti. Tarinat ovat hieman aikuismaisempia, jolloin vitsit saattavat olla akkarin parhaimmistoa. Välistä jutut ja historiikit ovat sitten enimmäkseen puuduttavaa luettavaa. Paras Don Rosa-juttu (ja parhaimpia ylipäätään Aku Ankan historiassa) on Täyttä Roskaa (olikohan tuon niminen). Tarinassa Roope antoi Akun viedä vanhoja tavaroita ulos, jolloin Karhukopla hankki ne takaisin. Aivan loistavia juttuja ja vielä 2000-luvun lehdessä. Donilla on myös loistavia yksityiskohtia kuvaruuduissaan (esim. hiiri syömässä kalenteria), mutta kaikissa ei minun harmikseni niitä ole.

Toinen hyvä Rosa juttu on kolmiosainen Unelmoiden Halki Elämän, sekin kyllä hakee vertaistaan.

Vicarin piirrosjälki on kyllä Aku Ankan paras, tietysti Rosalla enemmän mielikuvitusta ja yksityiskohtia. Van Hornin kynänjälki ei minuakaan liiemmin innoita, jotenkin hieman vaivaannuttavaa.

Tason lasku saattaa johtua paljolti siitä, että tarinoita on jo tehty loputtomiin, joten täysin uusien ideoiden keksiminen on todella työlästä. Usein samaa ideaa kierrätetään, ts. Aku yrittää saada hanaa toimimaan ja seuraavassa tarinassa Aku yrittää saada autoa toimimaan. Roope-sedistä en ole oikein koskaan pitänyt, vähän tekstiä ja nopeasti luettavia.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Ja minkä ihmeen takia Van Hornin raapustuksissa on jotain sittiäisiä/hyttysiä tjsp aivan tajuton määrä?? Noita on joka ainoassa sen sarjakuvassa.

 

[Cloaca Maxima]

Olen täysin samaa mieltä. Ei niitä Van Hornin tarinoita viitsi edes lukea, huonot piirrokset ja itse tarinakin useimmiten täyttä sontaa.

Hyvistä piirtäjistä täytyy mainita Vicar, ei ole parempaa. Onko muita "faneja"?

Yksi Vicarin fani ilmoittautuu! Tosin kaikkein paras piirtäjä ja tarinan luoja on ylivoimaisesti mielestäni Don Rosa, mutta Vicar tulee hyvänä kakkosena. Rosaa kohtaan kunnioitus lisääntyy myös siksi että hän tekee lähes poikkeuksetta itse tarinoiden käsikirjoitukset. Ja se piirrostyyli ja ne yksityiskohdat ovat häikäiseviä.

Itse Aku Ankka -lehti on tullut allekirjoittaneelle muistaakseni vuodesta -97 lähtien yhtäjaksoisesti ja myönnettävähän se on että taso on laskenut, valitettavasti. Mutta en ole ainakaan vielä vaivautunut tilausta lopettamaan koska muitakaan lehtiä ei tule tilattua niin ei tuohon talouskaan kaadu. :)

Edit: William (ja Noel) Wan Hornin piirustuksia ja käsikirjoituksia nyt ei voi sietää Erkkikään. :)

 

[sampio]

Vicar on peruspiirtäjistä ok, jos muistan oikein, ja kyseessä on tämä 90-luvun AA:n vakiopiirtäjä. Van Hornista olen samaa mieltä kuin näemmä moni muukin, eli ei nappaa. Barks piti Van Hornia perillisenään, varmaan vanhuudenhöperyyttään.

Kyseessähän on Augustus Ankka ja Viikingit ja jotain sinnepäin.

Piirtäjänä taisi olla Marco (?) Rota. Hän on Vicarin lisäksi toinen hyvä tyyppi. Barks ja Rosa painivat omassa sarjassaan.

Edit: http://www.donaldduckweb.nl/artikelen/tekenaars

Tuossa muutamien piirtäjien näytteitä. Muistin Vicarin oikein. Romano Scarpasta pidin 80- ja 90-luvun taskareissa.

 

[Mane]

Itse en pidä Rosan tavasta muuttaa hölmöhköstä Akusta melko älykäs näsäviisastelija. Lisäksi yksittäiseen ruutuun kaveri tunkee aivan liikaa tavaraa. Plussaa kuitenkin siitä, että Rosalla hahmot muistavat menneisyytensä.

Tosin tuossa pari vuotta sitten huomasin, ettei Aku Ankoissa juonet ovat lähes poikkeuksetta sen verran heppoisia ja lapsellisia, että lopetin koko tilauksen. Viiden minuutin lukuelämys ei enää vastannut hintaansa.

 

[Ted Raikas]

Aku Ankka oli silloin aikoinaan vielä joskus 90-luvun puoliväliin saakka ihan kova juttu. Sitten se laimeni ja laimeni vielä lisää. Huomasin, että lukeminen jäi kesken, tarinat alkoi suoraan sanoen vituttaa (minus Don Rosat, joskin nekin toisinaan). Taso alkoi mennä suoraan alas viemäriin, tai sitten tulin itse liian vanhaksi. Sitä tosin en usko, sillä vanhat tarinat, etenkin Barksit kolisee edelleen.

Silloin milloin harvakseltaan olen Aku Ankkaa silmäillyt, nyt siitä tosin on useampi vuosi aikaa, ei ole taso todellakaan huimannut päätä. Ilm. tuon suosio silti edelleen puree, kun lehteä julkaistaan. Kai nykyinen sukupolvi sitten ihan eritavalla diggailee lehteä tarinoineen, tiedä häntä.

Näistä piirtäjistä:

Vicarin (joka taisi olla chileläinen tai argentiinalainen) tyyli piirtää oli kyllä mukavan perus-akua, tarinat oli välillä vähän mitä oli, ei mitään suurenmoisia häikäiseviä juttuja. Aika perusstooreja pääosin, mutta hänen tyyliään voisi tosiaan aika standardimaisena pitää. Ei mitään valitettavaa puolin eikä toisin.

Marco Rotan tyyli taasen on tyylikäs ja tarinat usein aika lennokkaita, tai ainakin oli. Augustus Ankat oli mainioita kyllä, selkeä miekkosen kruunu. Muu tuotanto ei nyt mitään suurenmoisinta ole, mutta ihan hyvää luokkaa.

Van Hornista sitten. Ymmärrän hyvin, miksi Barks piti tätä perillisenä, tyylissä on ehkä haettu jotain samaa lähestymistapaa, tosin se oli aivan helvetin paljon epävarmempaa ja heppoisempaa kaikin puolin, mitä Barksin teräksenvarma ilmaisu. Don Rosaa ei kyllä hyvällä tahdollakaan voi tyylillisesti pitää Barksin manttelinperijänä, tyylit nimittäin poikkeavat kuin yö ja päivä (eihän Rosan tyylille mitään vertailukohtia edes ole, se on niin omanlaisensa). Muuta yhteyttä ei löydy, kuin yltiöpäinen ihailu Barksin teoksia kohtaan ja niihin viittaaminen joka käänteessä. Tavallaan ehkä siksi juuri ymmärrän, miksi Barksilta ei niin Rosalle herunut arvostusta, en tiedä miten itsekään suhtautuisin, jos joku palvoisi teoksiani kuin jumalaa ja vääntäisi niistä tarinaa sivutolkulla. Kyllä se hieman kiusallista olisi.

Rosan tarinoista pidin kyllä, Roope-Sedän elämänkerta oli huikea saavutus ja tyylikäs kokonaisuus ja moni muukin tarina oli päätähuimaavan loistava. En tiedä miten nykyään on, mutta hieman enemmän omillaan toivoisin miehen menevän, ideoita on, joten niitä voisi kehitellä ihan omia, eikä pitäytyä siinä Barks-kultissa. Tietyssä vaiheessa Rosan jutut alkoivat ehkä vähän jo kypsyttääkin sen kikkailun takia. Pidän häntä silti ehkä Barksin jälkeen kovimpana Aku Ankka -piirtäjänä jo ihan uskalluksenkin takia ja sarjakuvan määrätynlaisen aikuistamisen vuoksi.

Barks nyt on tietysti ihan armoitettu ykkönen, Rosa tuskin olisi koskaan piirtänyt sivuakaan Akua ilman Barksia. Tuskin kovin moni muukaan, niin keskeinen asema hänellä on koko hommassa ja sen lisäksi Barksin parhaimmat tarinat oli miltei jotain elämää suurempaa sarjakuvien parissa. Mielestäni parhaimmat kokoelmat miehen sarjakuvia on Minä Aku Ankka ja Minä Roope-Setä -kirjat. Toki näitä paksukantisia kirjoja on loistavia muitakin.

 

[Roku]

Muistan kuinka pikkupoikana 70-luvun puolivälissä viikot tuntuivat valtavan pitkiltä, kun lehdessä alkoi kolmi- tai neliosainen jatkosarja "Hirviön jalanjäljet". Järvestä noussut hirviö jätti yöaikaan kammottavia jälkiään pitkin kaupunkia, ja pelotteli asukkaat evakkoon jolloin rikollisille jäi temmellyskenttää enemmän kuin lääkäri määrää. Mikki, Hessu ja poliisimestari Sisu jäivät selvittelemään tapausta, ja Velmu Viurusilmän kujeiksihan tuo lopulta osoittautui.

Vaikka Mikki Hiiri ei koskaan kuulunut suosikkihahmoihini, niin tuo tarina oli kuitenkin alta 10-vuotiaan nappulan mieleen, enkä koskaan sen jälkeen yhtä hartaasti Akua odottanut kuin noina viikkoina.

 

[Knower]

Ei olekaan tullut Akkaria luettua pitkään aikaan, mutta ilmoittaudun myös Rosa-faniksi. Harvemmin on tullut ääneen naurettua mitään, mutta yksi tarina (oli lehdessä ensimmäisenä), oli kyllä surrealistisuudessaan jo huikeaa settiä. Ei pysty muistamaan ihan tarkkaan mikä siinä oli juoni ja voi olla, että päässä sekoittuu useampikin juttu. Milla Magia oli siinä kehittänyt jonkun jutun, jossa Ankkojen painovoima pyörähti jotenkin niin, että joutuivat kävelemään seiniä pitkin jne. Liityikö siihen vielä jotenkin kellon pysäyttäminen vai oliko se toinen juttu...kuitenkin. Loistavaa matskua.

 

[Creed Bratton]

Hahaa, meikäläiselle on koko elämäni ajan (melkein 22vuotta) tullut Akkari ja edelleen tulee. Isoäiti muistaa aina tilata :)

 

[Ted Raikas]

Muistan kuinka pikkupoikana 70-luvun puolivälissä viikot tuntuivat valtavan pitkiltä, kun lehdessä alkoi kolmi- tai neliosainen jatkosarja "Hirviön jalanjäljet"

En nyt ihan satavarmaksi mene sanomaan, mutta muistelisin tuon kyseisen stoorin olleen legendaarisen Floyd Gottfredsonin piirtämä. Mielestäni mies oli ehdottomasti paras Mikki Hiiri -tarinoitten piirtäjä kautta aikain ja likimain ainoa, kenen Mikki-tarinoista olen edes pitänyt.

Muuten Mikki Hiiri hahmona ärsyttää melko tavalla. Aku Ankan Taskukirjoissa tosin oli ainakin yhdessä vaiheessa näitä aikamatkustustarinoita, missä Mikki ja Hessu niiden kahden höyrähtäneen professorin aikakoneella kävivät historiassa penkomassa ties mitä salaisuuksia ja samalla vaikuttamassa tapahtumiin. Piirtäjästä en ole varma, ilm. joku italialainen (ei Rota), mutta ne aikamatkustusjutut olivat myös ihan mukavia välillä, lähinnä tarinoiden takia ja Hessun toilailuiden.

 

[Realcowboy]

Lapsena tuli traumoja siitä, kun meille ei tilattu Aku Ankkaa, paitsi vuonna 1975. Muistin hyvin tämän "Hirviön jalanjäljet"- sarjan ja näyttää olleen jatkosarjana vuoden 1975 numeroissa 32-34. Tekijä on kyllä Paul Murry, jonka vakiohahmoja poliisimestari Sisu, Herlokki Solmunen, Viiksi-Vallu, Sikari-Sakari ja Mustakaapu olivat.
Tämä ja paljon muuta tietoa löytyy täältä:
http://coa.inducks.org/publication.php/x/fi/AA

En myöskään pidä Aku Ankan nykylinjasta. Luen nykyään lähinnä Carl Barksin ja Don Rosan koottuja. Kaikki Aku Ankan murreversioalbumit on tullut hankittua.

Oma suosikki sananväännöksistä on Don Rosan tarinan "Onnesta turtana" kalatehtailijat Filemon ja Pergamon Haukio, heidän yrityksensä Haukion Kala ja sen tuote karhennetut turtanat.
Akun eräs työpaikka, Kattivaaran margariinitehdas, on myös aika mainio ja jopa rohkeakin oivallus.