Viestin lähetti varjo
Eikä oikeastaan tarvitse kauaa tarkastella Afrikan tilannetta historiassa ja nykyisyydessä kun huomaa että orjien "kärsimykset" ovat pientä verrattuna siihen mitä Afrikkaan jääneet ovat kokeneet, taitaapa vielä olla niin että parhaat yksilöt lähetettiin orjiksi Amerikkaan ja muut sitten viihdyttivät arabeja yms. (tuossa on muuten yksi spekulatiivinen teoria miksi jenkkiläiset mustaihoiset pärjäävät niin monessa urheilulajissa)
Ennen syventymistä tähän varjon "haasteelliseen" viestiin, haluaisin kuitenkin tehdä pienoisia täsmennyksiä lainauksen pieniin epätarkkuuksiin.
On hyvä muistaa, että Amerikkaan laivattiin orjiksi pääasiassa mustia Afrikan ns. Orjarannikon seutuvilta eli läntisestä Afrikasta, nykyisen Guinean lahden rannikon alueelta eikä suinkaan koko Afrikan mantereen alueelta. Itäisestä Afrikasta orjuutettiin väkeä sitten pääasiassa Arabianniemimaan alueelle sekä myöhemmässä vaiheessa Eurooppaan. Tähän verrattuna huomattavan vähäinen määrä heistä päätyi orjiksi Amerikan mantereen puolelle. Jako ei tietenkään todellisuudessa ollut näin karkea, myös Eurooppaan kotiutui huomattavan paljon läntisen Afrikan sukujuuria omaavia mustia, monen suku tosin teki pienen lenkin Karibianseudun kautta, (vrt. Britanniaan muuttaneet jamaikalaiset).
Pääsääntö kuitenkin oli se, että Amerikanmantereelle laivattiin orjia läntisestä Afrikasta. Nämä mustat taasen eroavat rodullisesti (rakenteellisesti) varsin selkeästi itäisen-Afrikan "heimoveljistään" (heh... kirjoitan kuin joku siirtomaaisäntä - "massa vlad") mistä sitten osaltaan johtunee se, että näiden mustien jälkeläiset tuntuvat omaavan selkeästi enemmän "nopeita geenejä", mikä sitten edesauttaa nykyään urheilussa pikamatkoilla. Tämä selkeä ero johtunee yksinkertaisesti elinpaikkojen/-tapojen eroista, siinä missä itäisen-Afrikan mustat elivät (elävät) savannimaisessa ympäristössä paimentolaisina (liikkuvat luontaisesti pitkähköjäkin matkoja), elivät Amerikkaan laivattujen orjien esi-isät pääasiassa läntisen-Afrikan sademetsävyöhykkeellä, mikä sitten osaltaan oli vaikuttamassa elintapojen muokkautumiseen ja siihen millaisen perimän omaavat olivat vahvoilla.
Tästä porukasta sitten seuloituivat orjat Amerikanmantereelle. Siinä olet(kin) oikeassa, että vain voimakkaimmat ja parhaimmat selvisivät hengissä niin pitkälle, että pääsivät jatkamaan sukua.
Tämän sillisalaatin eräänä tarkoituksena on selvittää sitä miksi amerikanmantereen mustilla tuntuu olevan niin paljon "nopeita" geenejä, mikä sitten mm. edesauttaa heitä nykypäivänä huippu-urheilussa (sivuseikkana huomautettuna). En niinkään epäile ettetkö sinä tätä tietäisi mutta monelle voi syntyä tekstistäsi hitusen väärä kuva ja sen kuvan haluan korjata edes pieniltä osin.
Siihen onkin sitten hankalampi ottaa kantaa kuka onkaan onnekkain. Jos nykyhetkeä käytetään mittarina, onnekkaampia ovat varmasti orjien jälkeläiset - sikäli mikäli "onnekuutena" voidaan pitää sitä, että sattuu syntymään köyhään perheeseen mustien kaupunginosaan jonnekin päin Yhdysvaltoja. (Sivumennen sanoen, vast'ikää kuulin uutisissa tms. asiaohjelmassa tiedon, jonka mukaan liki kolmasosa mustista amerikkalaisista miehistä joutuu elämänsä aikana vankeuteen. Onnekkuus on siis suhteellista). Sanoisin kuitenkin, että nykyään paremmat mahdollisuudet elää vähäisemmässä kurjuudessa (eli ehkäpä onnellisempaa elämää) on näillä orjien jälkeläisillä. Mutta menneisyydessä tilanne oli toisin.
Olivatko nämä orjien esi-isät onnekkaita? Todella hankala kysymys. Jokatapauksessa yli puolet orjuuteen laivatuista menehtyi jo kuljetusten aikana ja sen jälkeen vielä huomattava osa orjuudessa, joten kivinentie on heidän jälkeläisten täytynyt kulkea ennen kuin nykyinen polvi on päässyt nauttimaan vähemmän kurjasta elämästä. Yhtälailla näitä "onnekkaita" löyty myös Afrikasta mutta varmasti suheellisesti vähäisemmissä määrin ja tällä hetkellä käynnissä olevat sodat lisäävät kurjuuten joutuvien määrää. Edelleen kuitenkin sanoisin, että olet tavallaan oikeassa, vaakakuppi näyttää kallistuvan orjien jälkeläisten puoleen.
Josko vielä muutamalla sanalla kommentoisin varjon viestin loppuosaa. Tehtävä on kaikesta huolimatta hankala koska en oikein katso kuuluvani "kukkahattutätien" joukkoon. Itseasiassa tässä ketjussa ajatukseni ovat olleet suorastaan yllätyksellisen humaaneja - ollakseni minun ajatuksia.
Tuloistani en kuitenkaan haluaisi lahjoittaa edes prosentin osaa kehitystyöhön, ikävä kyllä valtio tekee tämän puolestani maksamieni verojen myötä mutta summa on kuitenkin kaukana varjon esille nostamasta 10 prosentista. Minusta kehitystyö on lähinnä veden kantamista kaivoon. Hyöty on aivan liian pientä uhrattuun summaan nähden. Joku muu keino olisi siis löydettävä elinolojen parantamiseen. Tähän kuluttaja voi vaikuttaa niin halutessaan joko suoraan ostopäätöksin tai kansalaisjärjestöjen kautta.
Onko tästä sitten mitään hyötyä? Todella hankala kysymys, ehkä pitkässä juoksussa enemmän kuin veden kantamisesta kaivoon. Tiedä häntä..
Tulipa tuossa juuri(2h sitten) käytyä katsomassa Albert Speer kaupunginteatterissa ja mieleeni heräsi pieni kysymys:
Mikä erottaa meidät natsijohtajista kun kummatkin meistä tiedämme että ihmisiä kuolee mutta emme tee asialle mitään.
Olisiko
valta sinänsä minkään sortin vastaus kysymykseesi?
Minä sentään vain osoitan sormella köyhiä ja nauran, voin sentään hyvällä omallatunnolla sanoa olevani rehellinen paskiainen enkä sadistinen murhaaja joka ensin puhuu kauniisti ja sitten leikkaa kurkun auki(ostaessaan tuikitarpeellisen hiusgeelin).
Miettikääpä sitä.
Minä voin sanoa olevani (köyhä ja kipeä) paskiainen, joka nauraa kaikille ja siinä samalla itselleen.
Tämän ketjun viestieni yllättävänkin humaanista asenteesta huolimatta asennoitumiseni yleisesti ihmisrotuun ei ole muuttunut miksikään - en siis itke vaikka miljardi poistettaisi muonavahvuudesta tällä sekunnilla. Olen omalta osaltani koettanut vaihteeksi tarkastella kysymystä oikeudenmukaisuuden kannalta, (mikä ei ehkäpä kaikissa tapauksissa ole se realistisin vaihtoehto), huomatakseni (jälleen kerran) sen ettei maailma ole oikeudenmukainen, enkä edes usko sen sellaiseksi hetkessä (sukupolvissa) edes muuttuvankaan.
Se on kuitenkin huomioitava, että jokainen askel eteenpäin ihmisarvoista puhuttaessa on muutos parempaan tulevaisuutemme kannalta, (en nyt tarkoita yhtä sukupolvea vaan pitkää ketjua sukupolvia). Edellinen tosin on vain minun subjektiivinen mielipiteeni, jota voisin perustella monin sanankääntein mutta en nyt kuitenkaan jaksa ryhtyä moiseen uurastukseen.
vlad#16.