Syöttöpiste
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP
Viimeaikoina on virinnyt keskustelua Ahvenanmaan demilitarisoinnin purkamisesta. Asiasta on alun perin päätetty vuonna 1856 Pariisin rauhansopimuksessa. Silloin päätettiin ensimäisen kerran Ahvenanmaan demilitarisoinnista. Toistamiseen asiasta päätettiin vuonna 1921, kun Kansainliiton päätöksen perusteella sovittiin Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta ja puolueettomuudesta. Tuon sopimuksen mukaan Suomi on velvollinen huolehtimaan Ahvenanmaan puolustuksesta. Tuon sopimuksen on allekirjoittanut 13 valtiota, joiden joukossa ei ole Venäjää. Suomi ja Neuvostoliitto ovat vuonna 1940 kahdenvälisesti sopineet, että Suomi sitoutuu olemaan linnoittamatta Ahvenanmaata. sopimuksen 1. artiklassa kirjoitetaan seuraavasti:
Puolueettomuudesta ei tuossa sopimustekstissä ei mainita mitään. Ainoastaan Suomea kielletään asettamasta Ahvenanmaata "muiden valtioiden aseellisten voimien käytettäväksi"
Ahvenanmaan strateginen merkitys ei ole noista päivistä juuri laskenut. Suomen ulkomaille suuntautuvat tietoliikenneyhteydet kulkevat Ahvenanmaan kautta, saarelta käsin pystytään hallitsemaan täysin kaikkea Pohjanlahdelle suuntautuvaa liikennettä ja yhdessä Gotlannin kanssa nämä kaksi saarta muodostavat saman vaikutuksen koko Itämeren meri- ja ilmaliikenteelle. Ruotsi on jo havahtunut Gotlannin erityisasemaan ja palauttanut sieltä aiemmin vetämiään Puolustusvoimien joukkoja takaisin saarelle.
Kun katsoo karttaa hieman sotilaan silmin, voi nopeasti päätellä miten Venäjä voisi toteuttaa sotilaallisen operaation Itämerellä. Venäjällä on käytännössä koko ajan erittäin nopeassa valmiudessa sellaisia joukkoja, joilla voidaan ottaa haltuun Ahvenanmaan ja Gotlannin tärkeimmät alueet samanaikaisesti ja käytännössä ilman vastarintaa. Operaatio pystyään aloittamaan täysin ilman ennakkovaroitusta lähettämällä saarille riittävä määrä "turisteja" joiden tehtävä on ottaa haltuun tärkeät satamat ja lentokentät. Gotlannissa tähän on tosin tullut hieman muutosta, mutta aiemman noin prikaatin vahvuisen joukon sijaan siellä ei tällä hetkellä ole kuin noin komppanian vahvuinen joukko. Ahvenanmaan ja Gotlannin haltuunotolla Suomi ja Ruotsi käytännössä aloittavat alueidensa puolustamisen hyökkäysoperaatiolla, jonka tavoitteena on saada omat alueet takaisin. Kun Ahvenanmaan ja Gotlannin lisäksi otetaan huomioon Kaliningradin tukikohta, pystyy Venäjä hallitsemaan Itämeren ilmaliikennettä täysin näistä pisteistä piirrettyjen noin 400km:n säteeltään olevien ympyröiden sisällä. Tämä siis sen jälkeen kun nopean haltuunoton jälkeen saadaan rauhassa tuoda kyseisen suorituskyvyn omaava ilmatorjuntaohjuskalusto paikalle. Ohjusten lisäksi molemmille saarille voidaan tuoda hävittäjäkalustoa, jonka avulla Itämeren alueen ilmatilan hallinta on täysin yksissä käsissä.
Saarien valtaamisen jälkeen Venäjä pystyy käytännössä rauhassa aloittamaan seuraavan vaiheen operaatiossa, joka on maayhteyden luominen Kaliningradiin. Tämän jälkeen Naton joukot Virossa, Latviassa ja Liettuassa joutuvat toimimaan pidemmän aikaa saarrettuna ilman strategista huoltoyhteyttä Naton päävoimiin Keski-Euroopassa. Venäjä kykenee toteuttamaan nämä operaatiot helposti, mutta sen on pystyttävä jäädyttämään tilanne nopeasti tämän jälkeen tavalla tai toisella. Sen voima ei pidemmän päälle tule riittämään Naton vastahyökkäyksen alkaessa.
Maayhteyden luominen Kaliningradiin Valko-Venäjältä on sellainen asia, jonka Venäjä varmasti haluaisi. Jotta tällaista operaatiota olisi järkevä aloittaa, Venäjän on varmistuttava siitä, että Suomen tai Ruotsin suunnalta kohdistu sivustauhkaa, eikä Nato pääse huoltamaan Baltiassa olevia joukkojaan Itämeren kautta.
Minun mielestäni Ahvenanmaan demilitarisoinnista tulisi luopua mahdollisimman pian, Meitä ei käytännössä estä tämän toteuttamisessa mikään muu kuin Venäjän mahdolliset vastalauseet asiassa. Sille olisi parempi, jos Ahvenanmaa olisi otettavissa yllä kuvatun helposti. Ruotsille olisi parempi se, että Ahvenanmaalla on suomalaisia joukkoja kuin venäläisiä, enkä usko muidenkaan vuoden 1921 sopimusosapuolten olevan asiassa vastahankaan. Demilitarisoinnin lisäksi Ahvenanmaalle tulisi sijoittaa yksi Puolustusvoimien pysyvä tukikohta. Tämä voitaisiin toteuttaa siirtämällä esimerkiksi Rannikkoprikaati Kirkkonummelta Ahvenanmaalle.
Mitä mieltä arvon palstaveljet ja -sisaret asiasta on? Onko Ahvenanmaan demilitarisointi nykypäivää vai menneen talven lumia? Ovatko esitetyt skenaariot saaren valtaamisesta todellisia vai silkkaa Remeksen kirjallisuutta? Mitä mieltä ahvenanmaalaiset asiasta ovat? Onko täällä palstalla heitä?
1. artikla.
Suomi sitoutuu demilitarisoimaan Ahvenanmaan saaret, olemaan linnoittamatta niitä sekä olemaan asettamatta niitä muiden valtioiden aseellisten voimien käytettäväksi.
Tämä merkitsee myöskin, ettei Suomi eivätkä muutkaan valtiot saa Ahvenanmaan saarten vyöhykkeellä ylläpitää tai sinne rakentaa mitään sotilas- tai laivastorakennusta tai -tukikohtaa, mitään sotilasilmailurakennusta tai -tukikohtaa eikä mitään muutakaan sotilastarkoituksiin käytettävää laitetta ja että saarilla olevat tykkiperustat on hävitettävä.
Puolueettomuudesta ei tuossa sopimustekstissä ei mainita mitään. Ainoastaan Suomea kielletään asettamasta Ahvenanmaata "muiden valtioiden aseellisten voimien käytettäväksi"
Ahvenanmaan strateginen merkitys ei ole noista päivistä juuri laskenut. Suomen ulkomaille suuntautuvat tietoliikenneyhteydet kulkevat Ahvenanmaan kautta, saarelta käsin pystytään hallitsemaan täysin kaikkea Pohjanlahdelle suuntautuvaa liikennettä ja yhdessä Gotlannin kanssa nämä kaksi saarta muodostavat saman vaikutuksen koko Itämeren meri- ja ilmaliikenteelle. Ruotsi on jo havahtunut Gotlannin erityisasemaan ja palauttanut sieltä aiemmin vetämiään Puolustusvoimien joukkoja takaisin saarelle.
Kun katsoo karttaa hieman sotilaan silmin, voi nopeasti päätellä miten Venäjä voisi toteuttaa sotilaallisen operaation Itämerellä. Venäjällä on käytännössä koko ajan erittäin nopeassa valmiudessa sellaisia joukkoja, joilla voidaan ottaa haltuun Ahvenanmaan ja Gotlannin tärkeimmät alueet samanaikaisesti ja käytännössä ilman vastarintaa. Operaatio pystyään aloittamaan täysin ilman ennakkovaroitusta lähettämällä saarille riittävä määrä "turisteja" joiden tehtävä on ottaa haltuun tärkeät satamat ja lentokentät. Gotlannissa tähän on tosin tullut hieman muutosta, mutta aiemman noin prikaatin vahvuisen joukon sijaan siellä ei tällä hetkellä ole kuin noin komppanian vahvuinen joukko. Ahvenanmaan ja Gotlannin haltuunotolla Suomi ja Ruotsi käytännössä aloittavat alueidensa puolustamisen hyökkäysoperaatiolla, jonka tavoitteena on saada omat alueet takaisin. Kun Ahvenanmaan ja Gotlannin lisäksi otetaan huomioon Kaliningradin tukikohta, pystyy Venäjä hallitsemaan Itämeren ilmaliikennettä täysin näistä pisteistä piirrettyjen noin 400km:n säteeltään olevien ympyröiden sisällä. Tämä siis sen jälkeen kun nopean haltuunoton jälkeen saadaan rauhassa tuoda kyseisen suorituskyvyn omaava ilmatorjuntaohjuskalusto paikalle. Ohjusten lisäksi molemmille saarille voidaan tuoda hävittäjäkalustoa, jonka avulla Itämeren alueen ilmatilan hallinta on täysin yksissä käsissä.
Saarien valtaamisen jälkeen Venäjä pystyy käytännössä rauhassa aloittamaan seuraavan vaiheen operaatiossa, joka on maayhteyden luominen Kaliningradiin. Tämän jälkeen Naton joukot Virossa, Latviassa ja Liettuassa joutuvat toimimaan pidemmän aikaa saarrettuna ilman strategista huoltoyhteyttä Naton päävoimiin Keski-Euroopassa. Venäjä kykenee toteuttamaan nämä operaatiot helposti, mutta sen on pystyttävä jäädyttämään tilanne nopeasti tämän jälkeen tavalla tai toisella. Sen voima ei pidemmän päälle tule riittämään Naton vastahyökkäyksen alkaessa.
Maayhteyden luominen Kaliningradiin Valko-Venäjältä on sellainen asia, jonka Venäjä varmasti haluaisi. Jotta tällaista operaatiota olisi järkevä aloittaa, Venäjän on varmistuttava siitä, että Suomen tai Ruotsin suunnalta kohdistu sivustauhkaa, eikä Nato pääse huoltamaan Baltiassa olevia joukkojaan Itämeren kautta.
Minun mielestäni Ahvenanmaan demilitarisoinnista tulisi luopua mahdollisimman pian, Meitä ei käytännössä estä tämän toteuttamisessa mikään muu kuin Venäjän mahdolliset vastalauseet asiassa. Sille olisi parempi, jos Ahvenanmaa olisi otettavissa yllä kuvatun helposti. Ruotsille olisi parempi se, että Ahvenanmaalla on suomalaisia joukkoja kuin venäläisiä, enkä usko muidenkaan vuoden 1921 sopimusosapuolten olevan asiassa vastahankaan. Demilitarisoinnin lisäksi Ahvenanmaalle tulisi sijoittaa yksi Puolustusvoimien pysyvä tukikohta. Tämä voitaisiin toteuttaa siirtämällä esimerkiksi Rannikkoprikaati Kirkkonummelta Ahvenanmaalle.
Mitä mieltä arvon palstaveljet ja -sisaret asiasta on? Onko Ahvenanmaan demilitarisointi nykypäivää vai menneen talven lumia? Ovatko esitetyt skenaariot saaren valtaamisesta todellisia vai silkkaa Remeksen kirjallisuutta? Mitä mieltä ahvenanmaalaiset asiasta ovat? Onko täällä palstalla heitä?