Neukkulalla oli duuni pitää jo valloittamansa eurooppalaiset alueet kuristusotteessaan. Se siis suojeli etupiiriään ja oli valmis menemään etykiin asti sillä tiellä. Nykyisen Venäjän tilanne on aivan erilainen, kun se haikailee entistä suurvalta-asemaa ja historiallista maximiaan takaisin. Analogiasi ei toimi.
Katsotaanpa huolella, mitä tapahtui. Minä kirjoitin seuraavaa:
Mä lähden siitä, että kun CCCP/Russia on kohta 70 vuotta vältellyt kaikin keinoin suoraa yhteenottoa NATO:n kanssa, ei se ryhdy siihen nytkään. Venäjällä ei ole mitään saavutettavaa, mutta iso riski turpiin otosta. Sen sijaan Syyriassa, Ukrainassa, Kazakstanissa, Valko-Venäjällä, Georgiassa yms se voi pullistella ja hyökkäillä, koska ne ovat helpoimmat vastustajat. NATO ja EU paheksuu, mutta ei vastaa sotilaallisesti, koska maat eivät ole NATO:n viidennen piirissä. Ja totta, yksi maa unohtui. Jätän mainitsematta.
Kirjoituksen ydin on Venäjän sotilaallinen toiminta ja sotilaalliset aggressiot. Ne suunnataan maihin, jotka eivät ole NATO:n jäseniä.
Sinä lainasit yllä olevasta vain pienen pätkän ja muutit samalla lainauksella tekstin sisällön erilaiseksi:
Venäjällä ei ole mitään saavutettavaa.
Mikähän oli tarkoituksesi?
Mitä asiaan tulee, Venäjällä on saavutettavaa. Olen käsitellyt sitä noin 100 kertaa. Venäjä pyrkii hajottamaan EU:n ja NATO:n sisältä. Jos käsitellään vain EU:ta, Venäjä lyö kiilaa EU:n sisälle energialla, pakolaisilla, verkkohyökkäyksillä, kiristämisellä, propagandalla, ostamalla poliitikkoja, käyttämällä hyväuskoisia hölmöjä edukseen jne. Sama saattaa päteä pitkälti NAT-maiden kanssa. Venäjä tekee uutterasti työtä kellon ympäri sen eteen, että se saisi EU:n ja NATO:n hajalle. Tämä tulee hyvin esille myös viime vuosien erilaisissa Venäjää koskevissa tutkimuksissa ja selvityksissä, ja vihdoin myös suomalaisten tekemänä. Kuten Ulkopoliittisen instituutin.
Tuo on se kuvio, jota Venäjä suorittaa parhaillaankin. Sen sijaan olen epäileväinen Venäjän aseellisesta, laajasta hyökkäyksestä NATO-maahan. Kuten on moni muukin. Venäjä ei ainakaan aiemmin ole ottanut sellaista riskiä, jossa voisi oikeasti tulla turpaan. Ja miksi ottaa, kun samaan pääsee ilmaiseksi, vailla uhreja. EU on edelleen täysin sinisilmäinen Venäjän suhteen. Yksi pahimmista maista tässä suhteessa on Suomi, jonka entiset pääministerit Aho ja Lipponen kilpailevat siinä, kumpi voi hyödyttää enemmän Venäjää ja kun vielä entinen valtiovarainministeri ja SDP:n kovapoika Heinäluoma antaa tälle ja muulle Venäjän etuja palvelevalle toiminnalle tukea, Suomea voi pitää suomettuneena edelleen.