Kiitos paljon hyvästä vastauksesta.
Se on totta, että Ahon kiekko on lähempänä Matikaisen kiekkoa kuin Marjamäen kiekkoa. Käytännössä Ahon ja Marjamäen kiekko on kuitenkin täysin ääripäitä toisiinsa nähden - Matikaisen kiekko on siinä välissä ja omasta mielestäni silti lähempänä Marjamäen kuin Ahon kiekkoa.
Blues pelasi Matikaisen ensimmäisellä kaudella 2008 todella vahvasti kiekon hallintaan perustuvaa kiekkoa, ainakin jos vertaa vastustajiin. Matikainen yritti kehittää peliä nopeammin ylöspäin meneväksi kevään 2009 jälkeen, mutta se ei toiminut enää viimeisen kahden kauden aikana - pelin palauttaminen Marjamäen kiekon suuntaan toi sitten vastaavan tuloksen kuin Matikaisen kiekko 2008. Ja molemmat Bluesin hopeat on tehty käytännössä samalla reseptillä. 2009 Blues oli vielä runkosarjan kakkonen ja pelasi CHL:n välierissä, mutta hävisi Liigassa Kärpille välierissä - ja vielä tuolloin Blues pelasi vahvasti kiekonhallinnan kautta.
Eli siis on ihan totta, että Matikaisen kiekko oli enemmän pystysuunnan elementtejä sisältävä, jos vertaa Marjamäen kauteen, mutta yhtäläisyyksiä Marjamäkeen löytyy kuitenkin siitä, että kiekosta ei haluttu luopua vaan sillä pyrittiin kuitenkin hallitsemaan pelin flowta. Ja nimen omaan Matikainen lähti kehittämään peliä kohti nopeampaa pystysuunnan pelaamista ilman kiekon hallinnasta luopumista, mikä ei toiminut toivotusti - siihen olisi tarvittu maailmanluokan kiekonhallinnan omaavia pelaajia. Lähinnä tätä hain tuolla aiemmalla hybridivertauksella - haluttiin siis kontrolloida kiekkoa samaan aikaan, kun sitä haluttiin pelata nopeasti ylös.
Itselleni on jäänyt kohtuullisen epäselväksi se, missä vaiheessa ja mitä pelejä seuraamalla Sihvonen aikanaan tuomitsi Matikaisen kiekon "pystymetsien kiekoksi" tai "ajokoirakiekoksi". Matikaisen aikana Bluesin peliin ei kuulunut ylenpalttinen päätykiekkojen viljely, mitä Ahon aikana on ollut todella paljon jopa sellaisissa tilanteissa, joissa en keksi mitään perustelua päätykiekolle. Matikaisen aikana johtava teema oli läpi linjan kuitenkin myös kiekon hallussapitäminen, ei pelkkä kiekon pystyyn viljely. Kuitenkin lisäkaneettina - näistä typeristä kiekosta luopumisista on nyt Ahonkin alaisuudessa tingitty viime peleissä ja peli on menemässä oikeaan suuntaan. Voisi siis sanoa, että Aho on nyt lähtenyt viemään pelitapaa kohti bluesilaista pelitapaa, kun on ehditty nähdä, että Bluesin peliä ei pysty toimivasti viemään kohti Aholle ominaista hurrikaanikiekkoa.
Jos Ahoa pitäisi verrata johonkin viime vuosina täällä Liigassa valmentaneeseen valmentajaan ilman itsestäänselvää rinnastusta Dufvaan, melkein tekisi mieli sanoa Doug Shedden. Sekä Shedden että Aho tuntuvat painottavan yli hyökkäyspään kiekonriiston merkitystä maalipaikan luomisessa. Ja siihen perustuu tuo päätykiekkojen ylenpalttinen viljely - heitetään kiekko sinne, minne se halutaan, minkä jälkeen haetaan sitä karvaamalla omille ja toimitetaan saman tien maalipaikkaan. Jos vastustajan pakisto on epävarma ja omat karvaajat huipputasoa, tuo voi olla tehokastakin. Kaunista se ei ole. Hyvin samalla tavalla esim. IFK:ssa aikanaan Pärssinen-Harkins-Kuhta loi paljon maalipaikkoja.
Mutta tosissaan - Bluesin peli on nyt menossa siihen suuntaan, mitä täällä on rakennettu perustuksiksi. Vielä ei olla ihan niin pitkällä kuin itse haluaisin, mutta suunta on lupaava. Nyt testataan Ahoa siinä, pystyykö hän omaksumaan tämän tavan johdettavaksi, siihen ei ole liikaa aikaa käytettävissä, koska maagiset viivat karkaa liian kauas, jos pisteitä ei nyt ala napsumaan. Itse asiassa tämän illan Ässät Pekka Virran luotsaamana on todella hyvä testi siihen ja on hyvin mielenkiintoista nähdä, miten kiekon hallinan tuoma energiavirta menee illan pelissä.