Aholle kenkää!

[E]

Kirjoitin vuosi sitten otteluketjuun Bluesin ja JYPin välisestä ottelusta seuraavanlaisen viestin:

Jatkoajan keskustelupalsta - Yksittäisen viestin lukeminen - Ti 16.10.2012 Blues - JYP

Kyseisessä viestissäni kritisoin suuresti Jyrki Ahon valmentaman JYPin pelitapaa, vaikka pehmensin tietyllä tapaa sanavalintaa monessa kohtaa. Tämä ei ole ainoa viestini aiheeseen liittyen, mutta se lienee tässä vaiheessa kaikista kuvaavin.

Heti ensimmäisenä haluan painottaa, että käytän välissä paljon Petteri Sihvosen tunnetuksi tuomia termejä. Tämä on vain sen takia, että ne ovat yleisesti palstalla tunnettuja termejä, pyrin kuitenkin selittämään niiden perustelut joka välissä itse. En itse halua luoda toisia "parempia termejä", koska Petterinkin termit ovat tarpeeseen riittäviä. Terminologia on kuitenkin irrelevanttia tässä keskustelussa.

Espoolainen jääkiekko on perustunut jo vuosia täysin erilaiseen pelitapaan kuin Jyrki Ahon johtama Blues pelaa tällä hetkellä. Petteri Sihvonen kuvasi välissä Bluesin pelitapaa ajokoirakiekoksi, mutta tämä näkemys oli virheellinen, koska perustelut ontuivat. Bluesin kiekko oli silloinkin kiekon hallintaan perustuvaa, vaikka Petteri ei sitä nähnyt - ennen kuin playoffeissa, kun Blues sai psyykkisen piikin Raksilan valojen sammuttua ja itseluottamuksen kasvettua ennen näkemättömiin sfääreihin. Tämä nykyinen tapa on kuitenkin tuhon tie.

Jos asioita yksinkertaistaan paljon, kiekossa on kaksi perusfilosofiaa. Molempien pohjimmainen tarkoitus on se, että oma joukkue luo enemmän maalitilanteita kuin vastustaja. Ja jos oma joukkue pystyy luomaan enemmän maalipaikkoja kuin vastustaja, pitkässä juoksussa oma joukkue voittaa enemmän. Ja yksinkertaistuksen maksimoimiseksi pelaajamateriaalien eroja ei huomioida tässä.

Näiden perusfilosofien ero on se, miten omien maalipaikkojen määrä maksimoidaan. Toinen koulukunta ajattelee, että oma joukkue saa enemmän maalipaikkoja, jos kiekko on oman joukkueen hallussa. Toinen taas ajattelee, että oma joukkue saa enemmän maalipaikkoja, jos kiekko on vastustajan kenttäpuoliskolla. Ja se erottaa nämä, riippumatta siitä, kumpi on toistaan parempi. Kutsun tästä eteenpäin ensiksi mainittua "kiekko on meillä, vastustaja ei tee maalia" -mallia kiekkokontrolliksi ja jälkimmäistä "kiekko on vastustajan päädyssä, joten ne ei tee maalia" -mallia pystysuunnan kiekoksi. Ja tämä terminologia on huomioitava myöhemmässä nimen omaan niin, että tämä on oma ajatukseni, ei Sihvosen provosointi - vaikka tämä on Sihvosenkin kirjoittamana pitkälti sama asia.

Blues on pelannut Kari Heikkilän ajoista alkaen kiekkokontrolliin perustuvaa kiekkoa. Se on luonut espoolaisen jääkiekon identiteetin viimeisten vuosien aikana. Blues on voittanut historiansa aikana molemmat mitalinsa tällä kiekolla. Nyt Jyrki Aho on tuonut espoolaiseen kiekkoon pystysuunnan kiekon peruspelaamiseen - se ei ole espoolaisen kiekon perustassa. Se sotii kaikkea sitä vastaan, mitä Blues on jo vuosikausia identiteetikseen rakentanut.

Kiekkokontrollin pelaamisessa on heikkoutensa, jotka realisoituivat viime kaudella Marjamäen ylikorostetussa kontrollissa. Jos joukkue ei ole henkisesti sillä tasolla, että se pystyy pelaamaan paineistetussa tilanteessa alaspäin, sen ei pidä sitä tehdä. Tämä mätti edellisvuonna Bluesissa. Blues oli hädässä aktiivisesti karvaavien joukkueiden kanssa - ja kun itseluottamus kärsi, virheitä tuli. Ja sen jälkeen niitä pelättiin. Ja sen jälkeen meni viimeinenkin peli-ilo. Aktiivisimmin karvaavat joukkueet (Lukko ja JYP) pelasivat erittäin vahvaa pystysuunnan kiekkoa. Maalipaikkojen rakentaminen perustui näillä joukkueilla aktiiviseen karvaukseen ja kiekonriistoihin, ei oman pelin rakentamiseen. Se toimi epävarmaa ylikorostunutta kiekkokontrollia pelaavaa joukkuetta vastaan.

Henkinen puoli kiekossa on parhaimmillaan tai pahimmillaan yli puolet pelistä. Kuitenkin henkisesti vahvempi joukkue oman mielipiteeni mukaan hallitsee kiekkoa, jos uskaltaa pitää sitä. Ja henkisesti vahvempi uskaltaa. Uskaltaa yrittää. Uskaltaa onnistua. Ja se ei onnistu vain räiskimällä kiekkoa toiseen päähän - pitää uskaltaa pitää kiekko hallussa.

Mielestäni Jyrki Ahon Bluesiin tuoma pelitapa sotii hyvin vahvasti espoolaisen kiekkoilun periaatteita vastaan, koska peli perustuu kiekon pelaamiseen vastustajan alueelle sen sijaan, että se perustuisi kiekon hallussapitämiseen. Ja sen vuoksi vaadin Ahon välitöntä erottamista ja espoolaisen kiekon palauttamista siihen, mitä se on ollut ja mihin se on profiloitunut viimeisten vuosien aikana.

 

[Fordél]

Espoolainen jääkiekko on perustunut jo vuosia täysin erilaiseen pelitapaan kuin Jyrki Ahon johtama Blues pelaa tällä hetkellä. Petteri Sihvonen kuvasi välissä Bluesin pelitapaa ajokoirakiekoksi, mutta tämä näkemys oli virheellinen, koska perustelut ontuivat. Bluesin kiekko oli silloinkin kiekon hallintaan perustuvaa, vaikka Petteri ei sitä nähnyt - ennen kuin playoffeissa, kun Blues sai psyykkisen piikin Raksilan valojen sammuttua ja itseluottamuksen kasvettua ennen näkemättömiin sfääreihin. Tämä nykyinen tapa on kuitenkin tuhon tie.

Kyllä Blues pelasi Matikaisen aikana ns. pystysuunnan kiekkoa, mutta pelitavassa tehtiin muutos Matikaisen viimeisen Blues-kauden runkosarjan lopulla. Silloin alettiin ajaa sisään Marjamäen pelitapaa ja muuttunut pelitapa toikin yllättäen tulosta jo sillä kaudella.

 

[sladdi#17]

Blues on pelannut Kari Heikkilän ajoista alkaen kiekkokontrolliin perustuvaa kiekkoa. Se on luonut espoolaisen jääkiekon identiteetin viimeisten vuosien aikana. Blues on voittanut historiansa aikana molemmat mitalinsa tällä kiekolla. Nyt Jyrki Aho on tuonut espoolaiseen kiekkoon pystysuunnan kiekon peruspelaamiseen - se ei ole espoolaisen kiekon perustassa. Se sotii kaikkea sitä vastaan, mitä Blues on jo vuosikausia identiteetikseen rakentanut.

Kirjoitat hienosti ja varmasti paljon asiaa. Olen tästä aiheesta kokonaisuutena kanssasi täysin eri mieltä. (Näkemykseni mukaan Espoolaisen kiekon perustassa ja identiteetissä on helvetisti purettavaa ja korjattavaa. Ja lisäksi laskujeni mukaan tällä Bluesin identiteetillä kokonaisuudessaan on tähän mennessä hävitty 6 mitalia kahden voitetun sijaan.)

Se kiekon hierominen, mitä arvostat tarvitsee toteuttajikseen hyvän pelaajamateriaalin. Hyvä pelaajamateriaali riittävällä itseluottamuksella voi olla jopa lähes pysäyttämätön (ainakin tiettyyn pisteeseen asti=Bleg kevät 2011) silloin, kun peli toimii tämän hieromisen kautta. Mikään ei taas ole kauheampaa seurattavaa kuin tämä hierominen silloin kun pelaajamateriaalilla ei ole edes välttäviä eväitä hieromiseen ja minkäänlaista itseluottamusta omaan tekemiseensä (Bleg 2012-2013).

Tilanne on kuitenkin se, että liigassa ei edes jengit joilla on resursseja pysty rakentamaan joukkuettaan hyväksi ja kiekolliseksi tai ainakaan luottamaan, että ne palikat olisi enää ojossa siinä vaiheessa, kun keväällä aletaan tosissaan pelaamaan. Jos joku yksittäinen pelaaja, valmentaja, huoltaja tai vaikkapa ovenripa sattuu miellyttämään ihmemaassa, jossa kaiken maailman kiekonhierojia on ihannoitu kautta aikain, eli laatokan takana, se haetaan sinne vaikka kesken pelin.

Puhumattakaan Espoosta, jossa kailotellaan kaudesta toiseen, että kaikki on myytävänä mikä vain mihinkään kelpaa. Kun tuosta hieromisesta otetaan se ainoa sellaista peliä pystyvä tekijä pois, kuten #46 viime kaudella koko pakka leviää täysin käsiin. Ja kun kaikki vähänkään kelpaava lähtee ei se ketjukavereiden tai seuraavien kenttien itseluottamus ainakaan kasva. Ei johtajuutta, ei kiekollista osaamista, ei itseluottamusta = Bleg Marjamäen aikana.

Haluan todella nähdä mitä se Bleg on Ahon aikana (jos tää pulju tsägällä pysyy jotenkin pystyssä). Aho tuo mukanaan niin paljon sellaista, mitä Espoossa ei ole ollut koskaan. Aholla on pari kultaa ja pari pronssia. Espoossa on pari hävittyä finaalia ja 4 hävittyä pronssiottelua. Loppujen lopuksi, kun pelikellossa on 60 min täynnä, niin huippu-urheilussa ei millään muulla ole merkitystä kuin tuloksella. Rajua ja karua. Niin se vain on. Ahon peli näyttää 5 itse nähdyn pelin otannalla sellaiselta, että tuo materiaali pystyy sitä toteuttamaan ja tietää mitä tekee. Tuolla jumalauta Rooba-Liivik parivaljakko luo enemmän maalipaikkoja yhdessä pelissä kuin tuo viime vuoden palauttelu ja hierominen loi koko jengin toimesta per peli.

ediittiä ja offtopicia vielä:

Mua jotenkin vituttaa tämä nykyinen keskustelu kiekon ympärillä. Oikeassa urheilussa voittaja mitataan jotenkin konkreettisesti (kiekossa ja vaikka jalkapallossa maalit, jenkkifutiksessa ja koripallossa pisteet joiden jakoperusteet on kaikkien tiedossa ennen peliä, juoksussa aika, pituudessa sentit jne, jne, jne) ja sen voiton tulee olla AINOA asia ja maali huippu-urheilussa. Sitten on nämä taitoluistelut, lumilautailut, cheerleadaukset ja tanssii tähtien kanssa yms muut ihme nyhräämiset, missä arvioidaan voittaja sen mukaan kuinka vaikeeta temppua se pyllähtäessään yritti. Nää asiat pitäisi pitää erillään. Myös se että kaikilla on kivaa kuuluu urheiluun, mutta nimenomaan harrasteurheiluun. Ei sotketa sitäkään tähän.

Lätkä on yksinkertainen peli, johon (lähes)ylivertaisen hienouden moniin muihin palloilulajeihin verrattuna tuo pohjimmiltaan käsittämättättömän muotoinen peliväline (kiekko). Amerikkalainen jalkapallo pääsee lajina lähille johtuen täysin samasta syystä eli käsittämättömän mallisesta pelivälineestä ja sen tuomista muuttujista. Ei lätkää hienommaksi tee se mitenpäin pakilta pakille ja kuinka monta kertaa palautellen sitä kiekkoa ehditään hieroa ennen kuin se menetetään viimeistään vastustajan sinisellä.

 

[VonRetee]

Aho toi ja tuo mukanansa sen raikkaan tuulahduksen mitä tämä seura on jo kaivannut pitemmän aikaa Matikaisen ja Marjamäen haamujen jälkeen. Historiallinen IFK-voitto johtui juurikin siitä, että saatiin vanha pelitapa ja vanhat kuviot haudattua.

Jyrki Aho on mestarivalmentaja ja sillä, että

"Jyrki Ahon Bluesiin tuoma pelitapa sotii hyvin vahvasti espoolaisen kiekkoilun periaatteita vastaan"

..ei ole mitään helvetin väliä.

Sillä, että Voldeni päästi tänään 7 maalia ei ole mitään tekemistä Ahon pelitavan kanssa ja juurikin tämä suurinumeroinen tappio on ainoa syy aikasemmin arvostamani käyttäjänimimerkin E:n ketjun avaukselle.

Haluan todella nähdä mitä se Bleg on Ahon aikana (jos tää pulju tsägällä pysyy jotenkin pystyssä). Aho tuo mukanaan niin paljon sellaista, mitä Espoossa ei ole ollut koskaan. Aholla on pari kultaa ja pari pronssia. Espoossa on pari hävittyä finaalia ja 4 hävittyä pronssiottelua. Loppujen lopuksi, kun pelikellossa on 60 min täynnä, niin huippu-urheilussa ei millään muulla ole merkitystä kuin tuloksella. Rajua ja karua. Niin se vain on. Ahon peli näyttää 5 itse nähdyn pelin otannalla sellaiselta, että tuo materiaali pystyy sitä toteuttamaan ja tietää mitä tekee. Tuolla jumalauta Rooba-Liivik parivaljakko luo enemmän maalipaikkoja yhdessä pelissä kuin tuo viime vuoden palauttelu ja hierominen loi koko jengin toimesta per peli.

Amen to that ja ketju lukkoon - kiitos.

 

[E]

Kyllä Blues pelasi Matikaisen aikana ns. pystysuunnan kiekkoa, mutta pelitavassa tehtiin muutos Matikaisen viimeisen Blues-kauden runkosarjan lopulla. Silloin alettiin ajaa sisään Marjamäen pelitapaa ja muuttunut pelitapa toikin yllättäen tulosta jo sillä kaudella.

Matikainen ei peluuttanut puhdasta pystysuunnan kiekkoa koskaan, tästä olen esim Sihvosen kanssa todella eri mieltä. Ilmeisesti myös sinun ;) Matikainen haki tietyllä tapaa "hybridiä" nopeamman reagoinnin kautta loppuaikanaan, mutta se ei käytännössä toiminut. Pelaajille tuli vain liian paljon vaihtoehtoja "selkärankareagointiin", jolloin se vajaa puolen sekunnin miettiminen maksoi liikaa.

Matikainen ei kuitenkaan peluuttanut ylimennyttä kontrollia - kuten esim Pekka Virta aikanaan KalPassa ja TPS:ssa tai Marjamäki Bluesissa teki. Tilanteisiin piti pystyä reagoimaan roiskimalla, jos oli tarve - sen kieltäminen oli sekä Virran että Marjamäen ongelma. Ja se rajallisella materiaalilla oli ongelma.

Ja teille muille - pelaajamateriaalilla voi voittaa mestaruuksia, mutta fiksu pelaaminen ei ole materiaalista kiinni. Marjamäen aikana hierottiin välillä liikaakin, mutta se nyt vaan on se juttu, jolla tämä espoolainen kiekko on viime vuosina luotu. Ja Aho ei sovi siihen mitenkään.

Harvoin olen negatiivinen, mutta en vain näe tässä sitä positiivista puolta.

 

[SalskeaKane]

Marjamäen aikana hierottiin välillä liikaakin, mutta se nyt vaan on se juttu, jolla tämä espoolainen kiekko on viime vuosina luotu. Ja Aho ei sovi siihen mitenkään.

Ihmiset kasvaa ja muuttuu, maailma muuttuu, jääkiekkojoukkueet muuttuu, tulee uusia pelaajia, valmentajia, uusia peluutussysteemejä. Stagnaatio ei ole toivottavaa, tai luonnollista. Piste.

Varsinkin viime kausilla olen kotisoffalla kurkku punaisena kiekunut lisää suoraviivaisempaa maalille menoa, ja nyt sitä olisi tarjolla. Mielenkiinnolla odotan kauden edistymistä. Tosin, pelaajamateriaali olisi voinut olla kovempi, tuloksellisesti odotukset eivät ole kauhean korkealla.. mutta seuran talous on mitä on, yritän uskoa, että vielä ens kaudellakin pelataan liigaa bluesin toimesta. Ettei 20-vuotinen Kiekko-Espoo/Blues fanitus katkeaisi.. olisi kova pala jos katkeaisi.

 

[Pavlovin Koira]

Hyvi vittu mikä ketju!

Aho on parasta mitä Bluesille on tapahtunut vuosiin. Hän on tuonut seuraan voittamisen kulttuuria ja ammattimaisuutta. Huomasiko kukaan viime perjantaina Noordiksella ollut, että pelaajilla ei kerrankin siellä maila tärissyt eikä housuun valahtanut jännäkakka haissut yläputkien takana olevaan vieraskatsomoon asti. Ahon joukkue pelasi siellä kuin missä tahansa muualla ja aivan normaalia jääkiekko-ottelua. Tilanne jota ei ole nähty viiteen vuoteen.

Ymmärrän että eilisessä lehdistötilaisuudessa Ahon olemuksessa purkautui tuskastuneisuus siihen puuhastelun kulttuuriin mihin hän on täällä törmännyt. Saapui kuitenkin ammatimaisesti toimivasta organisaatiosta. Seurasta joka on taloudellisesti vakaalla pohjalla ja jossa tehdään urheilullisesti kadehdittavan pitäjänteistä työtä. Varmasti harmittaa että tuli julkisesti avauduttua. Niin ei olisi pitänyt tehdä mutta sellaista sattuu joskus itse kullekin.

Mikäli ketjun otsikko toteutuu lupaan ainakin vakavasti harkita kausikorttini nakkaamista roskikseen.

 

[Nikke]

Voi elämän kevät näitä ketjuja.

Sponsoreita on liian vähän.

Jos niitä sponsoreita on niin ne on hankittu väärin tai tekevät moraalisesti väärää businessia.

Tappiota tulee mutta lippujen hinnan nostaminenkin on väärin.

Se että bussiyhtiö joka hoiti ilmaiskuljetuksia menee konkurssiin on sekin organisaation vika.

Pelaajatkin on hankittu väärin.

Hallissa ei pala edes kaikki valot kunnolla.

Valmentajakin peluuttaa vääränlaista jääkiekkoa.

Ei tästä taida tulla taaskaan yhtään mitään.

 

[Kapulainen]

Voi elämän kevät näitä ketjuja.

Sponsoreita on liian vähän.

Jos niitä sponsoreita on niin ne on hankittu väärin tai tekevät moraalisesti väärää businessia.

Tappiota tulee mutta lippujen hinnan nostaminenkin on väärin.

Se että bussiyhtiö joka hoiti ilmaiskuljetuksia menee konkurssiin on sekin organisaation vika.

Pelaajatkin on hankittu väärin.

Hallissa ei pala edes kaikki valot kunnolla.

Valmentajakin peluuttaa vääränlaista jääkiekkoa.

Ei tästä taida tulla taaskaan yhtään mitään.

Aamen. Paljon paremmin tuota ei olisi voinut tiivistää.

Organisaatiossa on varmasti vaikeaa, mutta kyllähän Salonojan ajoista on menty todella paljon eteenpäin.

 

[Juhaht]

Mua jotenkin vituttaa tämä nykyinen keskustelu kiekon ympärillä. Oikeassa urheilussa voittaja mitataan jotenkin konkreettisesti (kiekossa ja vaikka jalkapallossa maalit, jenkkifutiksessa ja koripallossa pisteet joiden jakoperusteet on kaikkien tiedossa ennen peliä, juoksussa aika, pituudessa sentit jne, jne, jne) ja sen voiton tulee olla AINOA asia ja maali huippu-urheilussa.

Täsmälleen samaa mieltä, hyvin pistetty.

Sihvosmaisen jargonin mukaan peli kertoo kaiken. Tän voisi viedä hitusen oikeampaan suuntaan sanomalla, että tulostaulu kertoo kaiken. Mulle on ihan sama millä tavalla Espoossa pelataan jos voittoja tulee.

 

[MrBitter]

Olen kyllä täysin samaa mieltä muutaman viimeisimmän kommentin kanssa. Itsellä on täysi luotto Ahoo, ja ymmärrän Ahon tuskastumisenkin kyllä tässä tilanteessa.
Kuitenkin uskon, että Aho pystyy oikeasti laittamaan joukkueen pelaamaan voittavaa kiekkoa, ja saa jengin nimen omaan takaisin siihen "Espoo Blues ei luovuta koskaan" -asenteeseen, joka viime keväänä loisti poissaolollaan. Kunhan nyt tästä Kossun menetyksestä toivutaan...
Ja tosiaan olen kanssa sitä mieltä, että Marjamäki voi olla valmentajanero, mutta peluutti peliään liian itsepäisesti senkin jälkeen kun materiaali ei enää riittänyt, eikä oikein osannut sitten paljon muuttaa pelitapaa. Ja henkinen puolihan oli koko jengillä viime kauden loppupuolella ihan sekaisin, uskon että Aho saa jengin oikeasti taistelemaan nyt.

 

[Toni85]

3 ottelua pelattu joista kaksi voittoa, yksi tappio ja valmentajalle potkut? Kuulostaa kovin venäläismäiseltä ratkaisulta... Tai ehkä espanjalaiselta jalkapalloseuralta.. Jotain rajaa nyt näihin juttuihin. Pelityylit vaihtuu valmentajan mukana, uusi koutsi tuo jotain uutta ja säilyttää jotain vanhaa. Parhaassa tapauksessa siitä sekoittuu uusi menestyksen resepti. Tähänastiset näytöt eivät ainakaan poista tuota mahdollisuutta, päinvastoin.

 

[kiljander]

Ainoa tahra Ahon kilvessä on eilinen julkinen kommentti "tämä on kuulemma kehittyvä organisaatio". Noin ei vaan pidä sanoa tuossa asemassa, vaikka kuinka ottaisi kaaliin pelaajakaupat. Toivotaan nyt että Ahon ja Niemisen ja kaikkien meidän johdolla kootaan itsemme ja mennään uljaalla asenteella eteenpäin.

 

[E]

Sillä, että Voldeni päästi tänään 7 maalia ei ole mitään tekemistä Ahon pelitavan kanssa ja juurikin tämä suurinumeroinen tappio on ainoa syy aikasemmin arvostamani käyttäjänimimerkin E:n ketjun avaukselle.

Tuo väite on pakko korjata. Ainoa syy ketjun avaamiselle ei ole totaalinen floppaus Lappeenrannassa. Kritisoin vahvasti Ahon valintaa jo viime keväänä. Ehkä hieman suodatetummalla sanavalinnalla - mutta kritisoin sitä vahvasti. Kauden avanneen TPS-pelin jälkeen kritisoin tätä pelisysteemiä. IFK-pelin jälkeen en viitsinyt kritisoida, koska se olisi turhaa - IFK oli niin täysin sekaisin omankin systeeminsä kanssa, että Blues pystyi pelin voittamaan.

Kritisoin monella tapaa myös Marjamäen pelitapaa viime kaudella, koska se oli ylikorostettu hierominen, jossa rytmityksestä puuttui nopea vastaiskupelaaminen käytännössä täysin. Aho on täysin toinen ääripää. Kumpikaan ei ole mielestäni ideaali tilanne - Marjamäen peluuttamassa kiekossa itseluottamus karisi, kun vastassa oli korkealta ja kovaa karvannut joukkue, koska Blues ei pystynyt reagoimaan omissa tarpeeksi nopeasti kuin kuljetuskone Ramstedtin toimesta. Ja koska Blues ei koskaan avannut omista nopealla ylös, kahden pelaajan aggressiivinen karvaus ei pelannut vastustajan puolustusta sekaisin. Jaksoin itse uskoa Marjamäen pelisysteemiin jonkun aikaa, mutta tuo ketjun avausviestiin linkkaamani ottelu näytti jo silloin systeemin heikkouden, joka loppujen lopuksi pilasi koko kauden. Sitä itseluottamusta ja huolellisuutta ei saatu kuntoon ja tulos oli katastrofaalinen.

Ahon kiekko taas menee sellaiseksi flipperiksi, että pahaa tekee. Tulee mieleen 90-luvun alussa vallalla ollut pelifilosofia, jossa "jalat jalat" ja "nopeasti ylös" oli ne taktiset hienoudet. Tämä pelitapa pelattiin mielestäni ensimmäisen kerran täysin suohon ehkä kaikkien aikojen tylsimmällä keskialueen trapilla 1995, kun NJ Devils voitti Stanley Cupin. Keskialueen trap onneksi lähti kuolemaan sukupuuttoon pelin kehityttyä, mutta nyt Aho on viemässä Bluesia vielä trapia kauemmas historiaan. Ja tätä flipperikiekkoa vastaan on olemassa sekä taktista osaamista muiden liigajoukkueiden valmennuksessa että taitavampia yksilöitä joukkueiden kokoonpanossa. Pelin mennessä täysin flipperiksi, yksilöt ja sattuma ratkaisevat pelit.

Olen siis myös vahvasti eri mieltä siitä, että kiekkokontrolli tai Ahon flipperi vaatisivat erilaista taitotasoa pelaajilta. Kyllä ne taitavimmat yksilöt siellä tulevat pärjämään parhaiten kummassa tahansa, koska pystyvät tekemään päätökset nopeammin kuin reagointikyvyltään hitaammat yksilöt. Ahon valmentaessa JYPiä joukkue oli sekä taitava että niin sisällä tuossa nopeassa ylöspäin pelaamisessa jo Dufvan tekemän rakennustyön ansiosta, että pelitavan heikkoudesta huolimatta JYP voitti otteluita.

Ja on tietysti totta, että tulos ratkaisee ottelun voittajan. Kuitenkin jo ihan periaatteessa yleisesti ottaen se joukkue tekee enemmän maaleja, joka saa enemmän hyviä maalintekopaikkoja. Osa maalipaikoista on parempia kuin toiset. Sattuma vaikuttaa aina silloin tällöin ja hämärtää käsitystä siitä, mikä ottelun ratkaisi. Pitkässä juoksussa kuitenkin sattuman merkitys kaventuu. Marjamäen hakema kiekon kontrollointi perustui nimen omaan siihen, että oman joukkueen hallussa oleva kiekko on pelattavissa hyvään maalintekopaikkaan. Ahon kiekko perustuu siihen, että toiseen päätyyn pelattu kiekko sattuu pomppimaan jonkinlaiseen maalipaikkaan. Peli menee sekavaksi flipperiksi, jossa ei ole päätä eikä häntää - kiekko karvataan, roiskitaan ja painetaan perään kieli pitkällä.

Kiekkokontrolliin perustuva kiekko on fundamentalistisesti peliä rakentavaa ja kehittävää, se vie peliä eteenpäin. Ahon kiekko perustuu pelin rikkomiseen ja nopeisiin pomppuihin reagoimiseen. Se ei vie peliä eteenpäin. Ja tämä fundamentalistinen ero oman ajatusmaailmani ja Ahon kiekon välillä on täysin ylitsepääsemätön. En tunnista tätä joukkuetta enkä hyväksy tätä suuntausta.

Uskallan ennustaa, että tästä kaudesta tulee Bluesille hyvin vaikea, jos peliä ei lähdetä kehittämään nimen omaan oman pelin rakentamisen elementtien lisäämisen kautta. Pelkkä päättömänä koohottaminen ja vastustajan pelin rikkominen ei tule onnistumaan. Aholla oli hyvä mahdollisuus lähteä kehittämään ja kehittymään Marjamäen rakentaman systeemin päälle, koska Aho selkeästi pystyi reagoimaan nimen omaan Marjamäen tyyppistä kiekkoa vastaan, mutta se pohjatyö on heitetty nyt täysin romukoppaan. Toivoin, että Aho olisi tuonut nopean kääntämisen ja aggressiivisen karvauksen elementtejä mukaan Marjamäen kiekon päälle, mutta olisi pitänyt ymmärtää, että se ei tapahdu.

Totta kai toivon aina Bluesin menestystä, ei siitä pääse mihinkään. Jotenkin kuitenkin se myös harmittaisi sisällä, jos tällaisella kiekolla sitä menestystä tullaan luomaan, koska vastavoima tälle Ahon pelille on äärettömän tylsä ja passiivinen trap-puolustaminen, jonka vaikutteita en enää seuraavassa pelin muuttumisen aallossa haluaisi nähdä. Se kuitenkin vaikuttaa väistämättömältä suunnalta tällä hetkellä.

Tämä tilanne olisi vielä mahdollista korjata kahdella eri tavalla. Joko Ahon on opittava ja kasvettava hallitsemaan myös kiekon pitämiseen ja pelin rakentamiseen liittyviä elementtejä. Tai sitten valmentajavalinnassa tehdyt virheet on myönnettävä ja tehtävä vaihto mahdollisimman nopeasti.

Kanssani saa olla eri mieltä ja mielelläni näen sitä, että mielipiteitäni haastetaan. En kuitenkaan itse olisi valmis katsomaan tätä korttia, koska en vain näe sitä, miten se voisi tuoda mitään hyvää ja kehittävää Bluesille tai liigakiekolle yleisesti.

Ja nopeimman halukkaan kanssa voin lyödä ison tuopin hallilla vetoa siitä, että tällä kaudella joko Aho vapautetaan tehtävästään tai Ahon valmentaessa kauden loppuun, Blues ei pelaa puolivälierissä. Marginaalit muiden pelitavaltaan sekaisin olevien liigajoukkueiden kesken on niin pieniä, että pienen takaportin jätän siihen, että sääleissä Blues saattaa esiintyä, vaikka Aho valmentaisikin koko kauden.

 

[Lystikäs]

Tuo väite on pakko korjata. Ainoa syy ketjun avaamiselle ei ole totaalinen floppaus Lappeenrannassa. Kritisoin vahvasti Ahon valintaa jo viime keväänä. Ehkä hieman suodatetummalla sanavalinnalla - mutta kritisoin sitä vahvasti. Kauden avanneen TPS-pelin jälkeen kritisoin tätä pelisysteemiä. IFK-pelin jälkeen en viitsinyt kritisoida, koska se olisi turhaa - IFK oli niin täysin sekaisin omankin systeeminsä kanssa, että Blues pystyi pelin voittamaan.
.

Ennen kuin vilkaisin tätä ketjua, niin eniten otti päähän Voldenin eilinen floppaus. Vaikka et henkilökohtaisesti pitäisikään Ahon valmennustyylistä, niin onkohan asiallista aloittaa tällaista ketjua kolmen pelatun ottelun jälkeen - joista vain yksi on hävitty. Kertoo kyllä isolla volyymilla kirjoittajasta, kun on jo tarjoilemassa kenkää ennen kunnon näyttöjä.

Olen täysin eri mieltä E:n kanssa. Ahon pelityyli mahdollistaa sen, että budjettikuopassa rämpivällä espoolla on jonkinlainen menestymisen mahdollisuus.

 

[Erling]

Kiekkokontrolliin perustuva kiekko on fundamentalistisesti peliä rakentavaa ja kehittävää, se vie peliä eteenpäin. Ahon kiekko perustuu pelin rikkomiseen ja nopeisiin pomppuihin reagoimiseen. Se ei vie peliä eteenpäin. Ja tämä fundamentalistinen ero oman ajatusmaailmani ja Ahon kiekon välillä on täysin ylitsepääsemätön. En tunnista tätä joukkuetta enkä hyväksy tätä suuntausta.

Mielestäni on aika rohkeaa lähteä väittämään, että Ahon kiekko ei vie peliä eteenpäin ja ennenkaikkea, että vain kiekkokontrolliin perustuva kiekko on peliä kehittävä tapa pelata. Oikeastaan täysin absurdi väite.
Sanoit itse avausviestissäsi:

Jos asioita yksinkertaistaan paljon, kiekossa on kaksi perusfilosofiaa. Molempien pohjimmainen tarkoitus on se, että oma joukkue luo enemmän maalitilanteita kuin vastustaja. Ja jos oma joukkue pystyy luomaan enemmän maalipaikkoja kuin vastustaja, pitkässä juoksussa oma joukkue voittaa enemmän.

Tässä olet asian ytimessä. Käsittelyssä on kaksi erilaista pelitapaa joilla on sama tavoite. Kompastut kuitenkin siinä kun arvioit kumpi pelitapa on parempi. Tällaista mittausta ei voi absoluuttisesti tehdä koska: a) ei ole olemassa joukkueita, jotka pelaavat puhtaasti "pystysuunnankiekkoa" tai "kontrollikiekkoa", vaan jonkilaista yhdistelmää päivän kunnosta ja vastustajasta painotusta varioiden, ja b) paremmuuden arviointi tässä on mielipideasia.

Se, että suomalaisessa kiekkokeskustelussa kiekkokontrolli on saanut asemaa maajoukkueen viime vuosien pelityylin kautta on kiinnostavaa. Keskustelu on saanut uusia, hyviä ulottuvuuksia. Näin ollen voidaan sanoa, että kiekkkokontrolli on vienyt keskustelua pelistä eteenpäin. En kuitenkaan ajattele, että 2010-luvun kiekkokontrollia painottavat valmentajat veisivät jääkiekkoa pelinä eteenpäin muita painotuksia käyttäviä valmentajia enemmän.

Sinulla on toki oikeus mielipiteeseesi siitä, että minkälaista jääkiekkoa haluaisit Bluesin pelaavan. Mutta on vähän hölmöä väittää, että kiekkokontrolli olisi jotenkin ominainen osa espoolaista peli-identiteettiä tai, että Ahon painotuksilla hyvä tulos ei ole mahdollista. Ottaisin huomioon, että suurin osa ammattivalmentajista on SM-tasolla koska heillä on kyky saada valmentamastaan joukkueesta irti tulosta, joka vastaa tai ylittää statuksensa verrattuna pelaamansa sarjan muihin joukkueisiin. Tämä usein tarkoittaa, että valmentaja muokkaa pelifilosofiaansa joukkueen mukaan jotta tulos olisi mahdollisimman hyvä. Tässä esimerkiksi Marjamäki epäonnistui aikanaan junioreissa ja viime kaudella liigassa. Ensimmäisissä hän ei saanut joukkueesta mitattua ulos tulosta jota siltä odotettiin, jälkimmäisessä hän painotti pelitavassa väärin suhteessa joukkueen luonteeseen.

 

[Fordél]

Matikainen haki tietyllä tapaa "hybridiä" nopeamman reagoinnin kautta loppuaikanaan, mutta se ei käytännössä toiminut. Pelaajille tuli vain liian paljon vaihtoehtoja "selkärankareagointiin", jolloin se vajaa puolen sekunnin miettiminen maksoi liikaa.

Avaatko tätä hybridiä enemmän ja miten se eroaa Ahon pelitavasta?

 

[Joe Plop]

Ainoa tahra Ahon kilvessä on eilinen julkinen kommentti "tämä on kuulemma kehittyvä organisaatio". Noin ei vaan pidä sanoa tuossa asemassa, vaikka kuinka ottaisi kaaliin pelaajakaupat. Toivotaan nyt että Ahon ja Niemisen ja kaikkien meidän johdolla kootaan itsemme ja mennään uljaalla asenteella eteenpäin.

Tuo heitto on sellainen "dufvismi" joita kuultiin Jyväskylässä Riston ja Ahon aikaan lähes joka lehdistötilaisuudessa. Minulle nämä puolisarkastiset kommentit toimii ja luulen että Espoossakin niitä saatte kuulla jatkossakin. Jotain muuta perus lätkä-jargonin sijaan...

Ketju sinänsä aika huvittava, lähes yhtä huvittava kuin JYPin pelitapa-ketju jossa toivotaan Virtaselle potkuja. Helevetin pessimististä porukkaa tämä suomalainen jääkiekkoyleisö...

 

[penkinlämmittäjä]

Tuo heitto on sellainen "dufvismi" joita kuultiin Jyväskylässä Riston ja Ahon aikaan lähes joka lehdistötilaisuudessa. Minulle nämä puolisarkastiset kommentit toimii ja luulen että Espoossakin niitä saatte kuulla jatkossakin. Jotain muuta perus lätkä-jargonin sijaan...

Ketju sinänsä aika huvittava, lähes yhtä huvittava kuin JYPin pelitapa-ketju jossa toivotaan Virtaselle potkuja. Helevetin pessimististä porukkaa tämä suomalainen jääkiekkoyleisö...

Ahon dufvimit toimivat erinomaisesti ja tuo ei varmasti jää viimeiseksi. Ahon kiekko on minusta yksi hienoimmista pelitavoista. Tämän kauden Bluesia en ole nähnyt, mutta jos samalla tavalla mennään kuin Jyväskylässä, niin vaihtaisin tämän kauden joukkueiden pelitapoja päikseen Bluesin kanssa enemmän kuin mielellään.

Ja tuohon toiseen, että molemmissa ketjuissa yksi haluaa potkuja, mutta merkittävä ero on siinä, että JYPin puolella puolet vaatii pelitavan muutosta. Täällä ei.

 

[Juhaht]

Ja nopeimman halukkaan kanssa voin lyödä ison tuopin hallilla vetoa siitä, että tällä kaudella joko Aho vapautetaan tehtävästään tai Ahon valmentaessa kauden loppuun, Blues ei pelaa puolivälierissä. Marginaalit muiden pelitavaltaan sekaisin olevien liigajoukkueiden kesken on niin pieniä, että pienen takaportin jätän siihen, että sääleissä Blues saattaa esiintyä, vaikka Aho valmentaisikin koko kauden.

Kiinni veti. Jos Blues sijoittuu runkosarjassa kuuden parhaan joukkoon tai menee sääleistä jatkoon, tarjoot bissen, muussa tapauksessa mä tarjoon.

 

[Toni85]

Tuo heitto on sellainen "dufvismi" joita kuultiin Jyväskylässä Riston ja Ahon aikaan lähes joka lehdistötilaisuudessa. Minulle nämä puolisarkastiset kommentit toimii ja luulen että Espoossakin niitä saatte kuulla jatkossakin. Jotain muuta perus lätkä-jargonin sijaan...

Tässä on vain se ero, että JYP on tällä hetkellä paljon vahvempi organisaatio, kuin Blues. Bluesin toimistolla on tunnetusti liipasinherkkiä kavereita ja pienemmästäkin voi saada kengänkuvan takamukseen... JYPin valmentajana on voinut heittää vähän erilaista läppää, kun taustat on kunnossa, rahatilanne on hyvä ja joukkue ei ole sekasortoisessa tilassa. Blues on oikeastaan täysi vastakohta tällä hetkellä. Viime (ja monen sitä aiemman) kauden sekoilut ovat vielä hyvin muistissa ja tämäkään kausi ei ole alkanut kovin ruusuisesti muuta kuin kaukalossa.

En siis missään nimessä halua Aholle potkuja, haluan hänen tiedostavan, että samanlaista mediakäyttäytymistä ei ehkä voi toteuttaa joka organisaatiossa. Itsekin pidin TPS-ottelun jälkeisestä kommentista, jolloin hän ei suostunut kertomaan toimittajalle, mihin asioihin hän oli tyytyväinen Bluesin pelissä.

 

[Hannutic]

Ainoa tahra Ahon kilvessä on eilinen julkinen kommentti "tämä on kuulemma kehittyvä organisaatio". Noin ei vaan pidä sanoa tuossa asemassa, vaikka kuinka ottaisi kaaliin pelaajakaupat. Toivotaan nyt että Ahon ja Niemisen ja kaikkien meidän johdolla kootaan itsemme ja mennään uljaalla asenteella eteenpäin.

Mun mielestä toi heitto kehittyvästä organisaatiosta oli hyvä ja aiheellinen. Tuota samaahan Aho on toistellut positiivisessa valossa koko kesän (mm. ottelulähetyksen erätauon haastattelussa). Kyllä Aho tiesi että kehittyvällä organisaatiolla on myös kääntöpuolensa, eli kehitystarve. Eli oikeastaan tuolla heitolla syytti itseäänkin, kun tällaiseen kehittyvään organisaatioon kerran lähti mukaan.

Kehitettävää näen ainakin siinä, että nämä pelaajakaupat voisi kyllä julkaista jolloin muulloin kuin pelipäivänä ennen peliä. Näenkin että Aho kritisoi ennen kaikkea tuota uutisoinnin ajankohtaa, ei niinkään itse pelaajakauppaa (vaikka toki sekin varmasti kaveria kismittää).

 

[Nikke]

Tuli tuossa toimistolla luettua molemmat iltapäivälehdet ja eihän Ahon kommentteja pidettynä minään ihmeellisinä. Ehkä tässä itsekin hieman ylireagoi miehen tapaan esittää nuo asiat. Varsinkin jos/kun mies vielä on käynyt Dufvan koulun niin tarkemmin ajateltuna tuossa nyt ei ihmeellisempää ollut.

Otsikon aiheeseen totean vain että ei missään nimessä.

 

[E]

Tulipa paljon asiaa - pyrin vastaamaan ainakin suoriin kysymyksiin.

Kiinni veti. Jos Blues sijoittuu runkosarjassa kuuden parhaan joukkoon tai menee sääleistä jatkoon, tarjoot bissen, muussa tapauksessa mä tarjoon.

Lisättynä tuolla Aho-kommentilla - eli siis jos valmentaja vaihtuu kesken kauden, tarjoat bissen riippumatta lopullisesta sijoituksesta tai erohetken sijoituksesta.

Avaatko tätä hybridiä enemmän ja miten se eroaa Ahon pelitavasta?

Matikainen tai kakkosena ollut Marjamäki yritti lähteä nopeuttamaan pelaamista ylöspäin, mutta ei hylännyt hidasta vaihtoehtoa. En tiedä, mikä siinä oli taustalla - ehkä se, että kiekkoa jäätiin usein liiankin kanssa hautomaan omaan päähän ja vaikeudet kahdella karvaavan vastustajan kanssa alkoivat kyteä jo silloin - ehkä haluttiin tehdä Bluesin pelistä vaikeammin ennakoitavaa. Siitä taas seurasi se, että kentällinen oli useammin sekaisin siitä, mitä piti tehdä. Tästä taas kertautui siinä, että vapaat syöttöpaikat keskialueella olivat hukassa, kun osa pelaajista lähti hakemaan nopeaa kääntöä ja osa rakentamaan peliä. Sen jälkeen vaihtoehdoksi jäi liian usein kiekosta luopuminen heittämällä se päätyyn sen sijaan, että se olisi pystytty kontrolloidusti pitämään hallussa - ja se antoi tämän ajokoiramaisen vaikutteen peliin. Ja Bluesin palattua keväällä 2011 tuttuun kontrolliin lisättynä osittain onnekkaastikin saatu henkinen buusti Raksilan valojen sammumisesta - homma naksahti lähes täydellisesti uomiinsa.

Tämä eroaa Ahon kiekosta siinä, että Blues pyrki edes jossain tilanteissa rytmittämään peliä. Ahon kiekossa kiekkoa pelataan jatkuvasti pystyyn ja heitetään päätyyn tarkoituksellisesti - maalipaikkojen rakentuminen perustuu kärjistetysti vastaiskujen tai kiekonriistopaikkojen hakemiseen, ei maalintekopaikkojen omaan rakentamiseen - omassa päässä kiekolla ei saa käytännössä tehdä mitään muuta kuin pyrkiä pelaamaan sitä ylöspäin, vaikka se ei olisikaan tilanteessa optimaalinen ratkaisu.

Matikaisen hakemassa mallissa siis tarkoitus oli oman tulkintani mukaan pelata nopeaa niissä tilanteissa, joissa se olisi optimaalinen ratkaisu ja hidasta, kun se oli optimaalinen ratkaisu. Tästä kuitenkin tosissaan seurasi se, että peli ei ollut kasassa, kun osa pelaajista tulkitsi nopean olevan hidasta parempi ja osa tulkitsi toisella tavalla -> paketti sekosi ja söi itseluottamusta.

Tässä asiassa saat kyllä haastaa, jos olet eri mieltä. Itse kuitenkin näin ongelmat juuri siinä, että Blues oli Matikaisen huonoina jaksoina huono siksi, että pelitavassa oli liikaa vaihtoehtoja - ja sen vuoksi paketti sekosi. Syynä taas ei ollut puhdas pystysuunnan kiekon pelaaminen.

Mielestäni on aika rohkeaa lähteä väittämään, että Ahon kiekko ei vie peliä eteenpäin ja ennenkaikkea, että vain kiekkokontrolliin perustuva kiekko on peliä kehittävä tapa pelata.

Tällaista mittausta ei voi absoluuttisesti tehdä koska: a) ei ole olemassa joukkueita, jotka pelaavat puhtaasti "pystysuunnankiekkoa" tai "kontrollikiekkoa", vaan jonkilaista yhdistelmää päivän kunnosta ja vastustajasta painotusta varioiden, ja b) paremmuuden arviointi tässä on mielipideasia.

Tarkoitin tässä ensimmäisessä kappaleessa sitä, että pelifilosofisesti ajateltuna peliä kehittää se, että peliä pyritään luomaan rakentamalla ja kiekon liikettä kontrolloimalla. Ahon pelissä pyritään rikkomaan peliä ja sitä kautta saamaan irtopaloja. Toinen yrittää rakentaa - toinen yrittää rikkoa. Peli itsessään ei kehity, jos se on flipperiä, jossa kiekko ei ole kontrollissa.

Ahon ja Dufvan kiekot ovat aivan täysin puhtaasti pystysuunnan kiekkoja - ainakin siltä osin, mitä olen niitä nähnyt. Niin JYPin aikana kuin tällä kaudella Bluesin peleissä (näkemäni neljän ottelun otannalla). Käytännössä puhdasta kontrollikiekkoa on peluuttanut ainakin Jukka Jalonen HPK-aikana, Pekka Virta KalPassa ja Marjamäki Bluesissa. Ei kontrollikiekon pelaaminenkaan tarkoita sitä, ettei saisi karata nopeaan vastaiskuun yksin läpi, jos paikka on. Nopeat käännöt kuuluvat osaltaan hyvin rytmitettyyn kontrollikiekkoon, kun niiden paikka on. Liian monesti ideaalinen pelitapa on kuitenkin liian vaikea toteutettava nykyajan valmentajalle.

Paremmuuden arviointi ei ole välttämättä täysin mielipideasia. Tilastollisesti on mahdollista laskea maalintekotilanteiden määrä molemmissa päissä eri tavoitteilla. Blues on kuitenkin vuosien 2011 ja 2012 aikana keväisin voittanut ennakkoon kovempia vastuksia - 2011 sekä Ässät että JYP pelasivat pystysuunnan kiekkoa ja 2012 Blues pelasi enemmän kiekkokontrollia kuin KalPa. Ja jo tämän perusteella voisin väittää, että kontrolli luo enemmän maalipaikkoja suhteessa vastustajaan kuin nopea pystysuunnan pelaaminen.

**

Aiemmin tuossa hieman meni ajatus solmuun, korjataan nyt ennen kuin joku muu tarttuu - periaatteessa esimerkissä viitttaamani Devilsin trapin pelaaminen oli nopeaa pystysuunnan kiekkoa itsekin, koska trapin perusideoita oli NJ:lla nopea vastaiskupeli siihen yhdistettynä. Kuitenkin passiiviseen karvaukseen yhdistetty trap oli puolustusmuotona se, jolla nopea suunnanmuutospeli eliminoitiin tehokkaasti ja pelistä tuli kyttäystä. Kun puhutaan suunnanmuutoksista ja kontrollista, puhutaan kuitenkin hyökkäyspelaamisesta. Trap taas liittyy puolustuspelaamiseen.

Vaikka et henkilökohtaisesti pitäisikään Ahon valmennustyylistä, niin onkohan asiallista aloittaa tällaista ketjua kolmen pelatun ottelun jälkeen - joista vain yksi on hävitty. Kertoo kyllä isolla volyymilla kirjoittajasta, kun on jo tarjoilemassa kenkää ennen kunnon näyttöjä.

Minulla ei ole mitään Ahoa vastaan henkilönä, vaikuttaa hyvin sympaattiselta ja asiaansa omistautuneelta herralta. Se on kuitenkin selvää, että Aho edustaa aivan eri pelifilosofista leiriä kuin minä. Aho on näyttänyt mielestäni aivan tarpeeksi jo aikanaan, tämä ketju olisi pitänyt avata jo huhtikuussa. Hyvästäkin päätöksestä saa aikaan huonon lopputuleman, jos päätös tehdään myöhässä.

Ja näkisin kyllä kaikista mieluiten sen skenaarion, jossa Aho nostaa Bluesin valmentajana kannua Baronalla keväällä. En vain pysty, koska sen toteutuminen vaatisi aika paljon ihmeellisiä sattumia tähän asti nähdyn perusteella - ja tietysti myös samalla oman pelifilosofian totaalista kyseenalaistamista tai päivittämistä. Olen kuitenkin pystynyt näkemään historiassa mahdollisiksi ja jopa todennäköisiksi muutamia asioita, joita monet muut eivät - ja perustelut ovat olleet aina samat. Kiekkoa hallitseva joukkue voittaa pitkässä juoksussa joukkueen, joka ei hallitse kiekkoa. Jos nyt olen espoolaisista ainoita, joka näkee tässä uuden katastrofin siemenen, pelkään todella paljon olevani taas kerran oikeassa.

Bluesin onni on tällä hetkellä, että todella moni muu joukkue on pelitapansa kanssa vielä täysin hakusessa - niin totaalisesti pelitapaansa Virtasen alaisuudessa muuttanut JYP, todella omituisesti identiteetin hukannut KalPa, jostain syystä hyvin paljon pystysuunnan kiekkoa kohti mennyt Rautakorven Tappara kuin täysin sekaisin oleva HIFK - muutamia mainitakseni. Kaikkia joukkueita en ole nähnyt ja voihan olla, että tätä epäortodoksista flipperikiekkoa pelaa moni muukin joukkue, jolloin pelitavan ongelmat eivät erotu. Bluesin ongelma siis ei kuitenkaan ole se, että pelitapa ei olisi sisäistetty - vaan se, että itse pelitapa on mielestäni liian haavoittuvainen ja täysin erilainen kuin perusta, jonka päälle se on tuotu.

 

[Fordél]

Tämä eroaa Ahon kiekosta siinä, että Blues pyrki edes jossain tilanteissa rytmittämään peliä. Ahon kiekossa kiekkoa pelataan jatkuvasti pystyyn ja heitetään päätyyn tarkoituksellisesti - maalipaikkojen rakentuminen perustuu kärjistetysti vastaiskujen tai kiekonriistopaikkojen hakemiseen, ei maalintekopaikkojen omaan rakentamiseen - omassa päässä kiekolla ei saa käytännössä tehdä mitään muuta kuin pyrkiä pelaamaan sitä ylöspäin, vaikka se ei olisikaan tilanteessa optimaalinen ratkaisu.

Ahon Blues ei pelaa tai käännä peliä aina pystyyn. Esim. kotiottelussa TPS:a vastaan nähtiin kolmannessa erässä oli viivelähtöjä ja koko ottelun aikana useita palautuksia. Toki pakki-pakki-pakki -kiekottelut olivat vähissä. Sen sijaan pakki-pakki -levityksiä nähdään ja siitä pelataan sitten jo toinen syöttö yleensä ylöspäin.

Enkä näe muutenkaan miten Ahon ja Matikaisen Bluesin välillä olisi maalintekopaikkojen rakentamisen suhteen suurta eroa. Molemmat pyrkivät mm. aktiivisesti riistoihin.

Kaiken kaikkiaan Ahon kritisoiminen siitä, että hän tuo pelillisesti täysin vieraan pelitavan Bluesiin, ei ole mielestäni perustelua. Molemmat pelasivat pääasiassa pystysuunnan kiekkoa. Sen sijaan ero Marjamäkeen on selvä ja tätä eroavaisuutta voi perustellusti kritisoida, kuten esim. Sihvonen on tehnyt.