Afrikka on ihmiskunnan alkukoti, mutta yhtä lailla tulevaisuuden manner. Afrikan väkiluku kasvaa ja väki on nuorta, luonnonvarat ovat suunnattomat. Vaikka Afrikassa lukuisia pitkäaikaisia haasteita onkin, myös mahdollisuudet ovat valtaisat.
Suomalaisten yritysten tulee rohkeasti pyrkiä Afrikan kasvaville markkinoille ja myös nuorten afrikkalaisten osaajien maahanmuuttoa Suomeen tulisi edistää. Ikkuna Venäjälle on sulkeutunut kenties lopullisesti, avatkaamme uusi Afrikkaan.
Olen tässä lukenut
Miksi maat kaatuvat kirjaa, linkin takana on myös pieni johdanto sisältöön. Afrikan ongelma on se, että hallinnot ovat rakenteellisesti sellaisia, etteivät suosi taloudellista kasvua. Diktaattorit ja/tai hallitseva yläluokka hallitsee, kerää edut itselleen, eivätkä kansalaiset voi luottaa oikeuslaitokseen, yksityisen omaisuuden suojaan jne. Hallitsevalta eliitiltä muutokset veisivät etuja pois, joten näillä ei kannustimia muuttaa yhteiskuntiaan. Näin, jos valtiossa on ylipäätään keskushallinto, jolla on
väkivallan monopoli, kuten Max Weber valtion määritteli.
(Esimerkiksi Somaliassa näin ei ole, vaan maa on jakautunut keskenään erittäin riitaisiin klaaneihin, jotka hallitsevat kukin omalla alueellaan. Keskushallinto on heikko, eikä Somalia siten täytä Weberin määritelmää valtiosta. Koska väkivallan monopolia hallitsevaa keskushallintoa ei ole, esimerkiksi verojen kerääminen keskushallinnolle on mahdotonta.)
Afrikka kärsii samasta, mistä kärsivät Etelä-Amerikka, Venäjä, Lähi-idän valtiot (ainakin ne, joilla ei ole öljytuloja), Karibian valtiot, Pohjois-Korea jne. Demokratiaa ei voi viedä, se ei ole vientituote. Jos diktatuuri sallii taloudellista toimeliaisuutta, tämä vapaus voi laajentua myös poliittisiin vapauksiin, ja tämä voi johtaa kehittyvään talouteen ja pysyvään talouskasvuun. Näin on käynyt Etelä-Koreassa, jossa diktaattori Park aloitti taloudelliset uudistukset, jotka lopulta johtivat Parkin murhaan ja demokratialiikkeen nousuun (tässä parilla lauseella kärjistettynä, mitä tapahtui). Taloudelliset vapaudet johtivat siis myös poliittisiin vapauksiin ja koko maan hyötymiseen, kun kansalaisilla oli kannustimet toimeliaisuuteen, säästämiseen, investoimiseen jne. Kiinassa on ollut vähän samankaltainen tilanne, taloutta on uudistettu ja se on saatu kasvamaan. Kiinan kehitys näyttää pysähtyneen (ainakin vaaran merkit ovat olemassa), sillä Alibaban perustaja Jack Ma on nykyään maanpaossa Japanissa, kun meni arvostelemaan keskushallintoa. Voi olla, että Kiinan keskushallinto valvoo etujaan niin voimakkaasti, että talous ja siihen liittyvät vapaudet ovat saavuttaneet lakipisteensä, joten Kiina on (mahdollisesti) vajoamassa taloudellisesti (pidemmällä aikavälillä).
Afrikan valtiot kärsivät siirtomaa-ajan hallintomuodosta, joka on periytynyt maiden hallitseville eliiteille, eikä näillä ole kannustimia ryhtyä maidensa taloutta vapauttamaan. Vapautus, riippumaton oikeuslaitos jne. olisivat suoraan pois hallitsevilta eliiteiltä. Ei tämä uutta ole. Iso-Britanniassa teollistumista vastusti aateli, sillä teollistuminen nosti työläisten palkkoja, joten aatelin piti maksaa myös peltotöistä yms. omille palkollisilleen enemmän. Tämä oli tietysti suoraan pois aatelin rahoista ja vallasta. Iso-Britanniassa aateli oli heikko, (aiemmin olleen
Mainion vallankumouksen johdosta), joten kansa ja porvarit saivat ajettua etujaan paremmin läpi. Vastaavasti esim. Itä-Euroopassa aateli oli vahva, ja se pystyi pitämään muutokset (luova tuho!) poissa. Aateli/eliitti piti valtansa, ja yhteiskuntien taloudellinen kehitys jäi pysähtyneisyyden tilaan.
Afrikkaan pätevät siis opit, jotka on saatu Venäjältä. Mahdollisuudet ovat isot, mutta myös riskit ovat suuret. Siis riskit siihen, että koko investointi menetetään. Afrikkaan, niin kuin moniin muihinkin paikkoihin, pätee taloudellisen kehityksen kannalta samat kehitystä/taantumusta koskevat lainalaisuudet. Joko instituutiot (valtion hallinto, omistuksen suoja (valtiota vastaan), riippumattomat oikeuslaitokset jne. kehittyvät vieden näitä maita kohti taloudellista kehitystä, tai jos näin ei tapahdu, maat pysyvät taantuneina. Kehitys voi mennä Etelä-Korean viitoittamaa tietä: ensin tulee taloudellista kehitystä, joka johtaa myös vaatimuksiin poliittisista vapauksista (vähän kerrallaan), mutta myös Venäjän malli, jossa eliitti pitää kiinni vallastaan/eduistaan väkivaltakoneistonsa avulla on hyvinkin mahdollinen. Mahdotonta on ennustaa, miten asiat kehittyvät.
Pitkä teksti, jossa on vedetty mutkia suoriksi, mutta pääpointti tuli kerrottua. Niin, ja lukusuositus tuolle kirjalle.