AC/DC – maailman paras rockbändi

[Yläpesä]

AC/DC:n kohdalla asiaa ei auta Johnsonin äärimmäisen monotoninen tulkinta. For Those Aboutilla se ei vielä haitannut, mutta sen jälkeen tuo raakkuminen on alkanut lähinnä vituttaa.

Ja juuri kun Brianin äänessä on kolmen viimeisen levyn ajan ollut sitä uudempaa melodisempaa tatsia mukana...

 

[Jara76]

2 x läpikuuntelun jälkeiset fiilikset:

Potkii lujaa:
- Kick You When You're Down
- Demon Fire
- Code Red

Tuttua, turvallista, toimivaa:
- Realize
- Shot in the Dark
- Witch's Spell
- Wild Reputation
- No Man's Land

Ei jäänyt mieleen:
- Rejection
- Through the Mists of Time
- Systems Down
- Money Shot

Kokonaisarvosana:
9-

 

[Sledge Hammer!]

Klassisten bändien uudet pitkäsoitot ovat aina vähän hankalia. Aikanaan rima on laitettu sellaisiin korkeuksiin mihin on enää kenekään mahdotonta yltää, silti uutta tuotosta verrataan niihin ja todetaan ”ettei tämä mikään Back In Black ole” tai vähän karrikoiden ”ekat demot oli parhaita”. Yhtye on näin etukäteen tuomittu epäonnistumaan. Itse olen kuitenkin vain pirun tyytyväinen että nämä legendat ovat tänä syksynä julkaisseet uutta materiaalia (esim. Purple, BÖC ja AC/DC) olkoonkin että kuten @JoukaHainen kirjoittaa niin vanhoja ideoitahan tässä paljon kierrätetään eikä pyörää olla keksimässä uudestaan. AC/DC itseasiassa keksi tuon pyörän....



Ajatellaanpa levyn taustoja: laulaja tuli kuuroksi, basisti lähti vetelemään, perustaja kuoli ja rumpali oli pidätettynä huumerikoksista sekä palkkamurhan suunnittelusta. Siihen nähden tämä levy on parasta A-ryhmää ja kelpaa mainiosti yhtyeen katalogin jatkoksi. We Salute You!

 

[teroz]

Vai että AC/DC:n levyn avautuminen vaatii aikaa? Mikä hiton King Crimson -tuotos sieltä on tullut? Ottamani maistiaiset viittaavat siihen samaan tuubaan, mitä on tullut Back In Blackin jälkeen tuosta tuutista. Samaa biisiä veivataan eri nimillä väsymiseen asti. Ja se väsyminen alkaa yleensä tokan biisin kohdalla.

Kato kun AC/DC fanit niin musiikissa kuin elämässä osaavat arvostaa niitä pieniä yksityiskohtia ja laatua, eikä hakea elämäänsä liikaa monimutkaisuutta.

Kaipa kaikille on käynyt yhden jos toisenkin musiikin kanssa, että mietteet siitä muuttuvat suuntaan ja toiseen ajan myötä. Aika moni joka osti Pandoran plätyn 90luvun puolivälissä ei siitä tuotteesta mitään nyt maksaisi.

Kylläpä siis pyörityskerrat jopa paatuneelle AC/DC fanille avaavat valtavasti lisää jokaisesta levystä ja levyjen välinen top-järjestys on aikojen mennessä moneen kertaan vaihtunut. Ja nyt jo uskaltaa sanoa, että nyt tuli tuotantoon jatkojytky, joka on esim edeltäjäänsä verrattuna valtavan paljon parempi - ja Sledgen mainitsemat lähtökohdat senkun nostavat suorituksen arvoa, mutta ilman niitäkin tämä levy seisoo omilla jaloillaan kovassa katalogissa laatuteoksena.

Niin ja Johnsonin ääni ja tulkinta ei todellakaan ole ollut samanlainen For Those About to Rockilta tähän päivään. Tämän väittäminen tarkoittaa, että ei ole tutustunut materiaaliin tai sitten ei osaa tulkita sitä.

Ja tuon mainitun aikakauden osalta yhtä lailla levyistä vaikka Fly on the Wall ja Razors Edge ovat hyvin erilaisia toisistaan ja taas Stiff Upper Lip täysin erilainen näihin verrattuna - ja erilaisuus toki taas AC/DC mittapuulla, mutta siellä se on. Levy-yhtiö painosti jätkiä hiusten tupeeraukseen, nahkahousuihin ja Soundin päivittämiseen - selväähän se, että tähän ei onneksi lähdetty.

 

[Osmo Rapeli]

Ja juuri kun Brianin äänessä on kolmen viimeisen levyn ajan ollut sitä uudempaa melodisempaa tatsia mukana...

Ja Demon Firessäkin ainakin 15 sekuntia matalalta lausuttuja kohtia!

 

[BaronFIN]

Omaan korvaan Williamsilla on tällä levyllä enemmän vapauksia kuin koko aikaisemman uransa aikana yhteensä. Witch’s Spell on varsin munakasta bassottelua, mutta vaatii toki kuunteluun hieman enemmän kuin langattomat muotinapit.

Eihän tämä varmaan ole mikään 10++ levy, jolta jää pelkkiä ikisuosikkeja keikoille, jotka olisi pakko soittaa jokaisella keikalla, mutta A) kitarariffittelyt soolo- ja ryrmikitaran kesken ovat musiikkiskenen sisällä ainutlaatuisia, eihän näitä kukaan muu tee B) musiikilla on tilaa elää C) Johnson on tuttu tuhma setä-ääni lapsuudesta D) yli 70v osastolla nämä patut vie puolta nuorempia New age rokkareita 100-0 E) Moneyshotille on vain pakko nauraa kun oma puoliso sattuu olemaan tohtori...

Soittolistalle:
- Cover You in Oil
- Hard as a Rock
- Moneyshot
- All night long...

Eihän näistä patuista voi olla pitämättä...

 

[adolf]

Pari kertaa levy kuunneltu läpi.

Ensifiilikset on, että oikein menevää roketirolliahan tämä on. Mä en koskaan AC/DC:n musiikista ole löytänyt mitään rockhistorian suurteoksiin jääviä kivijalkoja, eikä niitä löydy tältäkään. Kuitenkin jos jätkät joiden keski-ikä huitelee siellä jossain 70 ikävuoden paikkeilla tekee vielä tämmöistä musaa, niin otan hatun pois päästäni ja totean köyhtyneeni 20€ tässä tapauksessa ihan mielelläni.

 

[Rod Weary]

@teroz Höpsis. Olen kuunnellut aika harvaa bändiä enemmän kuin AC/DC:tä. Ihan turha tulla mulle lässyttämään tuotannosta yhtään mitään. Kaikki levyt löytyvät hyllystä kahta uusinta lukuunottamatta. Taso laski For Thosen jälkeen ynnämuut -tasolle eikä niitä yksinkertaisesti jaksa kuunnella edes kerran vuodessa. Bon Scottin aikainen tuotanto edelleen tehokuuntelussa. Ei rockissa ole mitään ikätasoitusta. Lasten piirustuksia kuuluu kehua, koska se on niille tärkeää. Eivät ole välttämättä väsyneitä vanhoja miehiä, eikä nuo uudetkaan levyt huonoja ole. Ne eivät vaan ole hyviä. Siinä on vissi ero.

Asiasta ei neuvotella.

 

[teroz]

@Leon Ei toki tarvitse neuvotella, kerroin vain sinulle että olet pahasti väärässä:)

Mitään ikätasoitusta en anna kavereille, olen nauttinut kaikista levyistä paitsi Stiff Upper Lipistä, jonka jälkeen oli vähän sellainen fiilis, että nytkö väsähti. Ei väsähtänyt. Razors Edge taas on ikuisesti itselle TOP5 levy sekä Brian Bonia rakkaampi keulahahmo. Makuasioita siis tokkiinsa.

 

[Yläpesä]

En tiedä, mutta onko Anguksen kitarointiin tullut lisää sellaista Eppu Normaalissa kuultavaa näppäilyä, joka eri biiseissä toistuu?

Ainakin Fly on the wallilta alkaen tuo näpyttely on ollut mukana.

 

[Evil]

Kolme ekaa biisiä ehkä vähän varmistelevaa menoa, mutta sitten ulosantiin hiipii jo sävyjäkin. Ehkä vähän parempi kuin Rock Or Bust. Tunnelmasta riippuen kasi miikan ja kasi plussan välillä seilaa. Hyvä levy siis, mahtuu maailmaan eli hyvä ettei jäänyt tekemättä. Malcolmin legendaarisen rytmiranteen puute kyllä kuuluu, vaikka nephew paikkaa kelvosti. Onneksi Rudd on mukana. Ainoa oikea AC/DC-kannuttaja.

 

[oiler99]

Onhan tämä ihan hyvä levy, Ensi kuuntelulla Demon Fire, Shot In The Dark ja Realize olivat parhaat biisit. Pitää kuitenkin kuunnella lisää.

 

[oiler99]

Power Up on mennyt listaykköseksi nyt yhdeksässä maassa, Suomi mukaanlukien. AC/DC's 'Power Up' Immediately Hits No. 1 in Eight Countries

Through The Mists Of Time ei oikein ensi kuulemalta jäänyt mitenkään päähän. Nyt kun kuuntelin sen uudestaan, kylmät väreet iskivät saman tien. Ihan loistava biisi! Poikkeaa tutusta AC/DC-kaavasta, mutta on silti niin AC/DC:tä kun olla voi.

 

[oiler99]

Sieltä napsahti myös jenkkilistan kärkipaikka. 117 000 myytyä levyä avausviikolla, valtaosa niistä fyysisiä kopioita. AC/DC's 'Power Up' Smashes Billboard Charts + Hits No. 1

 

[Skruf]

Hyvin menee, mutta menkööt! Power Up!

 

[teroz]

Sieltä napsahti myös jenkkilistan kärkipaikka. 117 000 myytyä levyä avausviikolla, valtaosa niistä fyysisiä kopioita. AC/DC's 'Power Up' Smashes Billboard Charts + Hits No. 1

Tämä on kyllä kova suoritus vuonna 2020. Hurja on droppi fyysisissä kappaleissa Black Ice ajoista, sitä myytiin 8milj kappaletta - viimeinen iso fyysinen levy likimain.

 

[teroz]

Linkki: https://youtu.be/42tDmxgMJ9s

Brian kävi verryttelemässä kiertuetta varten Foo Fightersin (ZzzzZzzzz) kanssa. Ruostetta tokkiinsa on, mutta kyllä sieltä myös edelleen kaikki tarvittava löytyy. Lupaavaa 73 vuotiaalta, joka kiipeää lavalle muutaman vuoden tauon jälkeen kokeellisen kuulokojeen kanssa, hyvä siitä tulisi vielä lyhyelle rundille - toivottavasti se nähtäisiin.

 

[Stolk-2]

Voi olla näin. Jos sanoi näin, niin totta puhui. Malcolm ”uhrautui”, jäi tarkoituksella taka-alalle kun oli sitä mieltä että sellainen homma ei toimi, jos vuorotellen sooloillaan. Koki, että rytmi on tärkeämpi joten hän soittaa sitä. Vinguttakoon pikkuveli sooloa. Levytettyjäkin poikkeuksia toki on. Vaikkapa You Ain’t Got a Hold On Me, jonka soolon soittaa Malcolm. Lisää voi bongata levyltä Tales of Old Grand Daddy, jonka esittäjäksi on merkitty Marcus Hook Roll Band. Nimen takana ovat herrat George Young ja Harry Vanda, ja tällä 1973 levytetyllä albumilla soittavat sekä Malcolm (aika paljon) että Anguskin (parissa biisissä). Molempien nuorien Youngien ensivierailu oikeassa levytysstudiossa oli muuten tämä.

Vasta äskettäin sain käsiini Marcus Hook Roll Bandin cd:n. Musiikkillisesti on tyypillistä seitsemänkymmentä luvun rockia, mutta siellä on paikoittain esimakua Ac Dc:stä varsinkin Malcomin kitaran soitto. Levy on perhejuttu kahdesta syystä. Levyllä on neljä Youngin veljestä, eikä mieleeni heti tule montaakaan levyä missä on noin monta veljestä. Myös Ac Dc perheen kannalta levyllä soittaa Mal ja Angus ja Ac Dc:n alkupään tuottajina toimineet Vanda ja George soittavat levyllä myös.

 

[Yläpesä]

Vasta äskettäin sain käsiini Marcus Hook Roll Bandin cd:n. Musiikkillisesti on tyypillistä seitsemänkymmentä luvun rockia,

Vaikka mennäänkin jo aika syvälle knoppiviidakkoon niin kysynpä löytyykö tietoa mikä musiikillinen linkki on AC/DC:n ja äskettäin nokkamiehensä Les McKeownin hautuumaalle menettäneen Bay City Rollersin välillä? Samanlainen linkki löytyy myös Acceptin ja AC/DC:n väliltä.

 

[Stolk-2]

Vaikka mennäänkin jo aika syvälle knoppiviidakkoon niin kysynpä löytyykö tietoa mikä musiikillinen linkki on AC/DC:n ja äskettäin nokkamiehensä Les McKeownin hautuumaalle menettäneen Bay City Rollersin välillä? Samanlainen linkki löytyy myös Acceptin ja AC/DC:n väliltä.

Tosi pahan pistit. Joudun täysin arvaamaan. Skotlantilainen menneisyys ja siitä päätellen säkkipillit kappaleella tai Alex Young soitti saxofonia kaikkien levyllä. Tai sitten liittyen Bon Scottin kuolemaan, niin ehdokkaana bändin laulajaksi. Tämä sopisi paremmin myös Acceptiin. Kolmas arvaus on että Lesillä, Bonilla ja Udolla oli samankaltaiset äänet. Osuiko ja upposi vai ei sinnepäinkään?

 

[Fiftie]

En oo ikinä tähän bändiin päässyt sisälle, mutta nyt aattelin kuunnella alkupääntuotantoa(muitakin kuin hittejä), jospa se sitten lähtis jotenkin. Ei varmaan mikään uus juttu faneille, mutta se ankkakävely on kopioitu vaan Chuck Berryltä. Kaikki jonnet ei varmaan tiedä.

 

[teroz]

En oo ikinä tähän bändiin päässyt sisälle, mutta nyt aattelin kuunnella alkupääntuotantoa(muitakin kuin hittejä), jospa se sitten lähtis jotenkin. Ei varmaan mikään uus juttu faneille, mutta se ankkakävely on kopioitu vaan Chuck Berryltä. Kaikki jonnet ei varmaan tiedä.

Tottakai tämähän on selvä, että Chuckilta jalostettu eteenpäin ja Angushan nimenomaan oli suuri Berry fani - eiköhän sieltä ole paljon sisäistetty.

Alkupää on ihan jees, itse olen vain enemmän Johnsonin aikakauden faneja. Onnellisia etsimisiä, sieltä löytyy runsaasti helmiä tunnettujen julkaisujen lisäksi.

Tässä nopea oma lista TOP10 Deep cuts;
Walk All Over You (Highway to Hell)
Live Wire (High Voltage)
Borrowed Time (B-side Blow Up Your Video)
Shake A Leg (Back In Black)
Rising Power (Flick of the Switch)
Nick Of Time (Blow up your Video)
Let's Get It Up (For Those About to Rock)
Stormy May Day (Black Ice)
The Razors Edge (The Razors Edge)
Rock N Roll Singer (High Voltage)

Bubbling under:
Fire Your Guns (The Razors Edge)
Down On The Borderline (B-Side)
Two's Up (Blow Up Your Video)

 

[Yläpesä]

Tosi pahan pistit. Joudun täysin arvaamaan. Skotlantilainen menneisyys ja siitä päätellen säkkipillit kappaleella tai Alex Young soitti saxofonia kaikkien levyllä. Tai sitten liittyen Bon Scottin kuolemaan, niin ehdokkaana bändin laulajaksi. Tämä sopisi paremmin myös Acceptiin. Kolmas arvaus on että Lesillä, Bonilla ja Udolla oli samankaltaiset äänet. Osuiko ja upposi vai ei sinnepäinkään?

Saat kyllä pisteitä Alexin mainitsemisesta, mutta ei ihan vielä tarpeeksi lähellä. Helpotan sen verran että tiettyjen biisien kautta se linkki rakentuu aika "helpoin iskuin".
Lesin ääni ei muuten ollut siellä suunnallakaan missä Udo ja Bon seikkailivat. Les oli hentoääninen siloposkinen ja vähän nuotin vierestäkin vetelevä teinitähti.

 

[Yläpesä]

Saat kyllä pisteitä Alexin mainitsemisesta, mutta ei ihan vielä tarpeeksi lähellä. Helpotan sen verran että tiettyjen biisien kautta se linkki rakentuu aika "helpoin iskuin".

Hmmm. Tämäkö olikin näin vaikea pala? Mutta sitten jos lisään linkitettävien listoille vielä Hectorin niin kaikki on liian helppoa...

 

[Stolk-2]

Saat kyllä pisteitä Alexin mainitsemisesta, mutta ei ihan vielä tarpeeksi lähellä. Helpotan sen verran että tiettyjen biisien kautta se linkki rakentuu aika "helpoin iskuin".
Lesin ääni ei muuten ollut siellä suunnallakaan missä Udo ja Bon seikkailivat. Les oli hentoääninen siloposkinen ja vähän nuotin vierestäkin vetelevä teinitähti.

Iisit biitit perjantaina aina mielessä?