"Älä koskaan luovuta", tai "luovuttaminen ei ole vaihtoehto".
Luovuttaminen on aina vaihtoehto. Se on parhaimmillaan vapauttavin tunne, jonka ihminen voi elämässään kokea. Oli sitten kyse huonosta parisuhteesta, vittumaisesta työpaikasta, haitalliseksi kääntyneestä harrastuksesta, tai vain jonkin pienemmän arkisen asian taakse jättämisestä.
Paitsi, että huonosta työpaikasta tai parisuhteesta lähteminen nimenomaan on aktiivinen ja vaikea päätös - usein nimenomaan se taisteluratkaisu, jonka tekeminen on vaikeaa ja työlästä, mutta lopulta palkitsevaa ja oikein.
Näen luovuttamisena ennemminkin sen, että jäädään rypemään onnettomaan parisuhteeseen tai huonoon työpaikkaan, koska se on helpompi ratkaisu eikä vaadi aktiivisia päätöksiä, vaan passiivisen "leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä" -asenteen sisäistämisen.
Kun aikanaan jäin aivan liian pitkäksi aikaa jumittamaan huonoon työhön, tunsin itseni usein luovuttajaksi ja jälkikäteen ajateltuna se juuri niin olikin. Palkinto tuli heti, kun viimein keräsin luuni ja aloin tekemään aktiivisia ratkaisuja.