Milloin, hyvänen aika milloin ihmeessä jääkiekkomaailma herää siihen että nämä suurella hypellä boostatut teinitähdetkin ovat silti ihan vaan normaaleja lapsia? Osa henkisesti, osa fyysisesti, osa molempia, osa enemmän tai vähemmän kuin toiset. Lapset kasvavat ja kehittyvät niiiiiiin eri tahtiin, heillä on todella värikäs elämä myös sarjapelien ulkopuolella, tulee ylämäkiä ja alamäkiä ja joskus vaan menee suoraan, joskus myös seinään. Se on ihan täysin normaalia.
On koulut, mopoautot/autot, tytöt, some-elämä, uusia asioita, vaikeita asioita, armeijaakin pukkaa päälle, on loukkaantumisia, on sairastumisia, on allergioita, on vatsavaivoja, on sydänsuruja on tragedioita, menetyksiä, on taloushuolia, on kiivastumisia ja tunnekuohuja ja tiesmitä. Ja kaikki edellämainittu laittaa esteitä tielle vaihtelevalla tahdilla. Ja edelleen se kaikki on normaalia.
Tähän päälle sitten juhlitaan jotain 16-vuotiasta lasta etukäteen varmana ykkösvarauksena ja miten mahtava jamppa hän kertakaikkiaan onkin, (toivottavasti alkoholiton) shamppanja suihkuaa ympärillä, pissikset jonottaa instakavereiksi, selkääntaputteluja ja ihailevia sanoja tulee joka suunnasta niin ettei ehdi edes sitä kuuluisaa kissaa huutamaan väliin. Treenatakin pitäisi taas jaksaa ja muistaa - tietty enemmän ja kovempaa kuin kukaan muu koskaan.
Entä mitä jos haluaisi viettää edes yhden illan kuussa leffassa ja pizzalla kavereiden kanssa, joista yksi rakentelee pienoismalleja, toinen kuvaa maisemia, ja kolmas rakentelee robotteja? Väärin? Ja tämä on se vaihe kun homma alkaa mennä epänormaalimpaan suuntaan.
Mitä nyt on tapahtunut on täysin luonnollista jatkumoa kaikelle sille epänormaalille, ja se saa meikäläisen niin totaalisen raivon partaalle etten tiedä taas mitenpäin olisin. Parin ikäluokan yhteensä useammasta tuhannesta pelaajasta on päästy nyt valitsemaan U20 -maajoukkuerinki, ja kuten kaikki tietävät, sinne on tosi vaikea päästä, kilpailu on totaalisen armotonta. Maajoukkueen valmentaja Pennanen myöskin avasi hiukan valintakriteerejä;
" – Joukkueessa on monipuolisesti erilaisia taitoja. Olemme myös halunneet korostaa, että olemme sitoutunut ja yhtenäinen joukkue."
Useampi kymmenen pelaajaa niistä tuhansista oli varmasti ihan hilkulla etteivät mahtuneet joukkueeseen, myös semmoisia joista suuri yleisö ei ole koskaan kuullutkaan. Näitä jamppoja harmittaa ihan vietävästi, oli se varmasti niin lähellä, mutta ei voi mitään, pakko niellä kalkkia, purra hammasta, ja treenata kovempaa. Aikaa kehittyä on vielä vaikka kuinka monta vuotta - lapset kehittyy niin eri aikaan ja eri tahtiin eri fysiikan ja pääkopan alueilla. Fuck that shit, eteenpäin, menenkin heti tästä jäälle - kuka tulee messiin?
Ja sitten löytyy 1 tai 2 todella hienoa nuorta miestä, aivan mahtavia tsemppareita, ikäluokkansa parhaimmistoa koko maailmassa, ottamassa pikkuhiljaa normaaleja huteria askeleita kohti aikuisuutta, ovat treenanneet jo monta vuotta erittäin vakavissaan jääkiekkoa - lajia jota rakastavat. Suuri yleisö ja media ovat dumanneet heidät nyt tällä hetkellä totaalisen epäonnistuneiksi luusereiksi, MITEN voi olla mahdollista, MISSÄ on menty vikaan, MIKÄ niitä oikein vaivaa, KÄYTTÄÄKÖ ne huumeita, vai RYYPPÄÄKÖ ne, KUKA ottaa vastuun, ja MIHIN heidän NHL-ura oikein tyssäsi????? Eihän niistä tule enää koskaan mitään, menetettyjä lupauksia, ihan huonoja pelaajia, ja-niin-edelleen-ja-edelleen-ja-edelleen, Stubbikin sanoi että tää oli „tässä“.
Hyvät palstasiskot ja -veljet, TÄMÄ on totaalisen väärin ja totaalisen fucked up. Upeita, valtavalla työmäärällä rakennettuja tulevaisuuden pelaajia dissataan ja painetaan pohjamutiin ennenkuin heidän varsinainen ura edes on alkanut! Siis oikeasti, miten 18-vuotiaan huippu-urheilijan juna on voinut jo „mennä“? Vastaan itse - ei ole, ja MITÄÄN ei ole vielä menetetty. Panarin sanoo tässä kohtaa „moi“.
Nyt valoja päälle näiden teini-idolien kanssa. Kerma nousee aina pintaan, sitä ei tarvitse väkisin nostaa. Kaikille kiekkoilijoille, myös Puistolalle ja Rädylle terveisiä, tehkää (lisää) töitä. Mitään kiirettä ei ole, parhaimmat saavutukset vaativat eniten aikaa.
Voima & kunnia.
