Mites muuten palstaveljet ja -siskot, kuka on teidän ikimuistoisin ulkomaalaisvahvistus Jokereissa? 2000-luvun nimet itsellä melko hyvin muistissa, mutta olisi kiva kuulla niitä tarinoita sieltä 80- ja 90-luvulta.
Terveisiä 70- ja 80-luvulta, jolloin tällainen parin-kolmen viikon viive ei tuntunut missään ;) Eli vastaan itsekin. Ja tehdään nyt niin että jätetään KHL-kaudet pois tällä kertaa, eli keskitytään Suomen sarjojen aikoihin.
Ykköskategorian ukoiksi, eli pelaajina ylivertaisiksi, lasken itse ainakin nimet Janecky, Metropolit, Thomas sekä Nikolai Makarov. Makarovin peliä en pikkuskidinä hirveästi pystynyt analysoimaan, vaan lähinnä ymmärsin isommilta että hän on poikkeuksellinen pelaaja. Nämä tietysti ovat erikoisia myös siinä mielessä että he olivat itse avainukkoja aikansa joukkueissa, jotka menestyivät ainakin finaalipaikan arvoisesti. Ja vastaus itse kysymykseen: Otto on tietysti kaikilla mittareilla ykkönen eikä vastaavaa varmaan edes voi tulla enää.
(Erik Karlsson tottakai kuuluisi tähän myös, mutta en ota tähän mukaan lockout-pelaajia.)
Sitten on seuraava kategoria, jossa on erittäin laadukkaan miehet, jotka olivat myös osaltaan isossa roolissa joukkueessa. Eivät välttämättä tähtiä jotka yksinään kantoivat jengiä, mutta kaikin puolin kovia vahvistuksia liigaan. Brian Campbell, Clarke Wilm, ensimmäisen käynnin Alex Brooks, Vladimir Machulda, Frank Banham, Pavel Rosa, Sean Gagnon, Mojmir Bozik, Wayne Thompson sekä Gary Yaremchuk tulevat mieleen. Wayne Thompson jäi harmittamaan. Hän oli Jokereiden ensimmäisen divarista paluun jälkeisen kauden paras pelaaja, mutta erinäisistä syistä hän ei sitten jatkanut joukkueessa. Seuraavalle kaudelle hankitut Mojmir Bozik ja Frantisek Prochachka (en muista kirjoitusmuotoa) olivat hyviä pelaajia, mutta jos esim. Bozik olisi hankittu ja Thompsonin kanssa jatkettu sopimusta niin menestys olisi ehkä ollut parempaa vaikealla kaudella 90-91.
Oiken hyviä vahvistuksia olivat myös Patrik Juhlin, Jan Benda, Dimitri Kvartalnov, Tim Stapleton, sekä varauksin Ben Eaves, Niklas Hardt (yksi maali kummasti vaikuttaa) ja Steve Moses.
Itselläni on aina ollut ihmeellinen fetissi n.s. hupiukkoihin, eli vahvistuksiin, joista kukaan ei tiedä miksi heidät on hankittu ja jotka taitojensa, pelityylinsä tai muun puolesta ovat väärällä tasolla. Jotkut näistä pystyvät sen verran terästäytymään että pysyvät jengissä koko kauden ja voivat jopa rajoitetussa roolissa olla hyödyksi. Usein he päätyvät fanien suosikiksi. Mulle tulee mieleen mm. Darren Stolk, Terran Sandwith, Kevin Hodson, Karl Goehring, Steve Passmore Ryan Vandenjotain. Goehringistä ja Passmoren parrasta takaiskumaalien jälkeen näen vieläkin painajaisia.
Kun kävin läpi eri vuosia niin huomasin ihmeellisen seikan. Jokereiden "ulkopolitiikka" oli kauteen 1996-97 asti hyvinkin hallittua. Jengiin tuli vähän kesken kauden-arpoja ja ne, jotka olivat jengissä olivat usein ainakin kelvollisia ja luotettavia pelaajia. Tottakai rajoitukset ulkomaalaispelaajien suhteen muuttuivat, mutta tuon kauden jälkeen tapahtui kyllä muutakin, ja tietyt vuodet olivat sitten sellaista sekoilua ettei Donald Trump olisi pystynyt vastaavaan jos hän olisi johtanut Jokereita. Sattuneista syistä juuri 1997 rakennettiin uusi halli, ja alamäki alkoi lähes kaikessa. Minulla on yksi teoria siitä, kenen liian suuret suunnitelmat ja kenen pienentynyt rooli vaikutti saattaen organisaation välillä hulvattomaan tilaan. Molemmat henkilöt ovat olleet saman puolueen kansanedustajina.
