YamahaGPR

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Herranjestas, Sean Gagnon! Siinä oli kyllä äijä joka fyysisyydellään maalin edessä sai kyllä sellaista kunnioitusta, että välillä näki että vastustajan hyökkääjät eivät todellakaan halunneet jäädä Jokerit maalin eteen kun se oli 100 % varmaa että Gagnon odotti tilaisuutta niistää jonkun nenä ;=D Tuo fyysisyys on jäänyt kyllä unohtumattomasti mieleen. Sen ajan Sean Gagnon ja nykypäivän Oliver Lauridsen tappeli, kumpi voittaisi?

Sitten Glen Metropolit. Tässä Oton jälkeen about samaa kategoriaa kuin Ville Leino. Tästä pelaajasta ei voinut mitenkään olla diggaamatta, välillä tulee Brian O´Neillista jotenkin samoja muistikuvia mieleen. Metropolit jäi myös siinä mielessä mieleen, että sen aikaisen työpaikkani ulkomaalainen toimari asui muistaakseni Marjaniemessä Metropolitin naapurissa ja toimari tiesi että olin kova Jokerit fani. Syntymäpäivänäni hän yllätti minut totisesti kun oli pyytänyt Metropolitin vierailemaan toimistollamme ja pääsin "idolini" kanssa rupattelemaan varmaan sellaiset 15 minuuttia. Muistoksi jäi muutama maila ja nimikirjoitus.
 

Aake

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit vuodesta 1983, HJK
Mites muuten palstaveljet ja -siskot, kuka on teidän ikimuistoisin ulkomaalaisvahvistus Jokereissa? 2000-luvun nimet itsellä melko hyvin muistissa, mutta olisi kiva kuulla niitä tarinoita sieltä 80- ja 90-luvulta.
Terveisiä 70- ja 80-luvulta, jolloin tällainen parin-kolmen viikon viive ei tuntunut missään ;) Eli vastaan itsekin. Ja tehdään nyt niin että jätetään KHL-kaudet pois tällä kertaa, eli keskitytään Suomen sarjojen aikoihin.

Ykköskategorian ukoiksi, eli pelaajina ylivertaisiksi, lasken itse ainakin nimet Janecky, Metropolit, Thomas sekä Nikolai Makarov. Makarovin peliä en pikkuskidinä hirveästi pystynyt analysoimaan, vaan lähinnä ymmärsin isommilta että hän on poikkeuksellinen pelaaja. Nämä tietysti ovat erikoisia myös siinä mielessä että he olivat itse avainukkoja aikansa joukkueissa, jotka menestyivät ainakin finaalipaikan arvoisesti. Ja vastaus itse kysymykseen: Otto on tietysti kaikilla mittareilla ykkönen eikä vastaavaa varmaan edes voi tulla enää.
(Erik Karlsson tottakai kuuluisi tähän myös, mutta en ota tähän mukaan lockout-pelaajia.)

Sitten on seuraava kategoria, jossa on erittäin laadukkaan miehet, jotka olivat myös osaltaan isossa roolissa joukkueessa. Eivät välttämättä tähtiä jotka yksinään kantoivat jengiä, mutta kaikin puolin kovia vahvistuksia liigaan. Brian Campbell, Clarke Wilm, ensimmäisen käynnin Alex Brooks, Vladimir Machulda, Frank Banham, Pavel Rosa, Sean Gagnon, Mojmir Bozik, Wayne Thompson sekä Gary Yaremchuk tulevat mieleen. Wayne Thompson jäi harmittamaan. Hän oli Jokereiden ensimmäisen divarista paluun jälkeisen kauden paras pelaaja, mutta erinäisistä syistä hän ei sitten jatkanut joukkueessa. Seuraavalle kaudelle hankitut Mojmir Bozik ja Frantisek Prochachka (en muista kirjoitusmuotoa) olivat hyviä pelaajia, mutta jos esim. Bozik olisi hankittu ja Thompsonin kanssa jatkettu sopimusta niin menestys olisi ehkä ollut parempaa vaikealla kaudella 90-91.

Oiken hyviä vahvistuksia olivat myös Patrik Juhlin, Jan Benda, Dimitri Kvartalnov, Tim Stapleton, sekä varauksin Ben Eaves, Niklas Hardt (yksi maali kummasti vaikuttaa) ja Steve Moses.

Itselläni on aina ollut ihmeellinen fetissi n.s. hupiukkoihin, eli vahvistuksiin, joista kukaan ei tiedä miksi heidät on hankittu ja jotka taitojensa, pelityylinsä tai muun puolesta ovat väärällä tasolla. Jotkut näistä pystyvät sen verran terästäytymään että pysyvät jengissä koko kauden ja voivat jopa rajoitetussa roolissa olla hyödyksi. Usein he päätyvät fanien suosikiksi. Mulle tulee mieleen mm. Darren Stolk, Terran Sandwith, Kevin Hodson, Karl Goehring, Steve Passmore Ryan Vandenjotain. Goehringistä ja Passmoren parrasta takaiskumaalien jälkeen näen vieläkin painajaisia.

Kun kävin läpi eri vuosia niin huomasin ihmeellisen seikan. Jokereiden "ulkopolitiikka" oli kauteen 1996-97 asti hyvinkin hallittua. Jengiin tuli vähän kesken kauden-arpoja ja ne, jotka olivat jengissä olivat usein ainakin kelvollisia ja luotettavia pelaajia. Tottakai rajoitukset ulkomaalaispelaajien suhteen muuttuivat, mutta tuon kauden jälkeen tapahtui kyllä muutakin, ja tietyt vuodet olivat sitten sellaista sekoilua ettei Donald Trump olisi pystynyt vastaavaan jos hän olisi johtanut Jokereita. Sattuneista syistä juuri 1997 rakennettiin uusi halli, ja alamäki alkoi lähes kaikessa. Minulla on yksi teoria siitä, kenen liian suuret suunnitelmat ja kenen pienentynyt rooli vaikutti saattaen organisaation välillä hulvattomaan tilaan. Molemmat henkilöt ovat olleet saman puolueen kansanedustajina.
 
Viimeksi muokattu:
(1)
  • Tykkää
Reactions: ss74

PeteX

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Leeds Utd, Only Oranje
Onko Zoltan Hetényi jo mainittu? Todellinen kulttipelaaja, jota olimme porukalla 2012 saattamassa surullisen kuuluisalle USA:n matkalle. Pelimies ja iloinen huumoriveikko.
 
Mies menee ja mies tulee ja mies vastaa itse kulkemisestansa.
- Koskela

macnevis

Jäsen
Suosikkijoukkue
...
Sattuneista syistä juuri 1997 rakennettiin uusi halli, ja alamäki alkoi lähes kaikessa. Minulla on yksi teoria siitä, kenen liian suuret suunnitelmat ja kenen pienentynyt rooli vaikutti saattaen organisaation välillä hulvattomaan tilaan. Molemmat henkilöt ovat olleet saman puolueen kansanedustajina.
Hienoa nähdä ettei ole vain omassa päässä tuo mielikuva siitä kuinka alamäki alkoi vuodesta 1997, kun siirryttiin Hartwall-areenaan. Jotenkin kuvaavaa tuolle aikakaudelle oli kuinka joinakin kausina fanit oli tungettu johonkin omaan halpiskatsomoon hallin yläosan pohjoispäätyyn. Yllättäen viimeistään ensimmäisen erän jälkeen osa (ainakin minä ja silloiset fanikaverit) siirtyi jonnekin alakatsomoon paremmille paikoille, kun halli ei ollut paikallismatseja lukuunottamatta loppuunmyyty.
 
Jaska, parveke auki!

C.Orr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit Liigassa
Syntymäpäivänäni hän yllätti minut totisesti kun oli pyytänyt Metropolitin vierailemaan toimistollamme ja pääsin "idolini" kanssa rupattelemaan varmaan sellaiset 15 minuuttia. Muistoksi jäi muutama maila ja nimikirjoitus.
Hyviä muistoja tuollaiset. Pystyn samaistumaan fiilikseen hyvin pitkälti. Aikoinaan rapakon toisella puolella duunissa ollessani silloisen työnantajani eräs asiakkaista oli NY Rangers. Kaikenlaisia yhteisprojekteja oli tuolloin seuran kanssa ja muutamiin pelaajiinkin tuli siinä sivussa tutustuttua. Nimimerkkikaimani osoittautui varsin mukavaksi tyypiksi, vaikka pelityylinsä puolesta sitä ei ihan heti ehkä uskoisi. Meillä oli erään kerran firman -olisiko olleet jonkin onnistuneen kvartaalin tms. takia- oman tiimimme juhlat ja mukana oli varmaan toistakymmentä pelaajaa. Kaikki toivat pelipaitansa mukanaan ja ne laitettiin pöydälle ja sekoitettiin. Sitten jokainen valitsi silmät kiinni itselleen paidan ja mulle päätyi Orrin kolttu. Sen jälkeen lähdettiin porukalla safkalle ja baariin. Baarissa selvisi koko aiheen juju. Se jolla oli kenenkin pelaajan pelipaita joutui samaan tiimiin tämän pelaajan kanssa, jossa kisailtiin mm. siitä mikä tiimi pudottaa enemmän bisseä ja pretzeleitä puolessa tunnissa. Noh, suomalainen ja kanadalainen 100 kiloinen jätkä vei pystin sanoisinko helposti.

Seuraavana päivänä taisi olla Rangersin matsi. Matsissa C.Orr taisi vetää jonkun aivan pystyyn ja katsomossa ollut "C.Orr" taisi vetää muutaman loiventavan. Muistojen lisäksi paita on edelleen tallessa.

Anteeksi off topic.
 
Viimeksi muokattu:
Noin!

Giroux

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Carter Hart + muu Flyers
Itselläni on aina ollut ihmeellinen fetissi n.s. hupiukkoihin, eli vahvistuksiin, joista kukaan ei tiedä miksi heidät on hankittu ja jotka taitojensa, pelityylinsä tai muun puolesta ovat väärällä tasolla. Jotkut näistä pystyvät sen verran terästäytymään että pysyvät jengissä koko kauden ja voivat jopa rajoitetussa roolissa olla hyödyksi. Usein he päätyvät fanien suosikiksi. Mulle tulee mieleen mm. Darren Stolk, Terran Sandwith, Kevin Hodson, Karl Goehring, Steve Passmore Ryan Vandenjotain. Goehringistä ja Passmoren parrasta takaiskumaalien jälkeen näen vieläkin painajaisia.
Tähän listaan kuuluu ehdottomasti legendaarinen David Ling, sillä hänen avauspelinsä Nordenskiöldinkadulla oli ehkä ikimuistoisin koko Liigan historiassa. Ensin Virmanen haki tämän hirveällä kiireellä lentokentältä, sitten suoraan peliin ja siellä hommasi itselleen 52min(?) jäähyjä jos en ihan väärin muista. Eli kaksi ulosajoa ja joku muu vielä samaan aikaan. Kaiken huipuksi IFK ei hyödyntänyt tätä loputonta ylivoimaansa, vaan peli meni jatkoille. Jokereiden maalissa taisi olla tuolloin Joonas Hallikainen. Good times.

Ling pelasi hyviä pelejä kuitenkin tuon ensimmäinen fiaskon jälkeen ja varsinkin tämän lämäri oli oikein mainio.
 
Pöö

ss74

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit FC, Jokerit (A)
Aake jo tyhjensikin pajatson sen verran hyvin ettei juuri tarvitse muuta kuin kompata.

Sitten on seuraava kategoria, jossa on erittäin laadukkaan miehet, jotka olivat myös osaltaan isossa roolissa joukkueessa. Eivät välttämättä tähtiä jotka yksinään kantoivat jengiä, mutta kaikin puolin kovia vahvistuksia liigaan. Brian Campbell, Clarke Wilm, ensimmäisen käynnin Alex Brooks, Vladimir Machulda, Frank Banham, Pavel Rosa, Sean Gagnon, Mojmir Bozik, Wayne Thompson sekä Gary Yaremchuk tulevat mieleen. Wayne Thompson jäi harmittamaan. Hän oli Jokereiden ensimmäisen divarista paluun jälkeisen kauden paras pelaaja, mutta erinäisistä syistä hän ei sitten jatkanut joukkueessa. Seuraavalle kaudelle hankitut Mojmir Bozik ja Frantisek Prochachka (en muista kirjoitusmuotoa) olivat hyviä pelaajia, mutta jos esim. Bozik olisi hankittu ja Thompsonin kanssa jatkettu sopimusta niin menestys olisi ehkä ollut parempaa vaikealla kaudella 90-91.
Itselleni kaikkien aikojen ykkönen on tietysti Otto. Jostakin syystä juurikin divarin aikaiset vahvistukset ovat jääneet omalle "aika kultaa muistot" listalle ja etenkin Daskalakis, Moylan ja Thompson ovat omalla listalla korkealla. Samoin toisella liiga kaudella mukaan saadut Bozik ja Prochazka, joista jälkimmäinen oli muistaakseni sen verran isokokoinen pakki, että kaveri ei juuri hievahtanut, kun sai taklauksen. Synkän kauden jälkeen Majorov sai jengin pelaamaan ja uusien pakkien kanssa homma alkoi näyttämään hyvältä. Oikeastaan tuosta alkoi dynastia jonka aikasia pelaajia on vaikea ohittaa top10 listalla. Esim. Wade taistelee minun listallani tasapäisesti Oton kanssa kaikkien aikojen Jokerista. Mikäli kokoisin top10 listan siellä olisi Keket, Ströbat jne. eikä listalle taitaisi edes mahtua Tomi Mäki, Jani Rita tai Tomek Valtonen vaikka hienoja miehiä ja seuraikoneita kaikki ovatkin.

Vaikka Machulda, Rosa, Metropolit, Banham, Stapleton, Hardt, Moses ja Karlsson herättävät hienoja muistoja on 80-luvun lopun ja ysärin kultasille vuosille vaikea päästä.
 
”Mä hankkiudun siitä eroon”
"Seuraa ei ole myyty"

Kartsa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Onko Zoltan Hetényi jo mainittu? Todellinen kulttipelaaja, jota olimme porukalla 2012 saattamassa surullisen kuuluisalle USA:n matkalle. Pelimies ja iloinen huumoriveikko.
Pakko oli käydä kattomassa missä Zoli nykyään pelaa ja jäi tän kauden tilastot mietyttämään aika paljon...

Päästettyjen maalien keskiarvo 42.00??? Mitä helvettiä tuolla liigassa tapahtuu
 

hartzu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
2005-2006 kaudella meillä piipahtanut Brad Norton jäi mieleen etenkin yhden Saipa-pelin jälkeen julkaistusta kuvasta. Brad oli hämmentänyt Saipalaisia huolella ja kuvassa koko Saipan vaihtopenkki on noussut pärisyttämään partaa, kun Brad on etualalla provoamassa. Aivan huipputilanne viihdyttävyydessä omasta mielestä, harmittaa kun en tuota kuvaa ottanut aikoinaan talteen. Olihan hän pelaaja NHL kokemusta omaaja fyysinen pakki joka karkasi kesken kauden takaisin NHL:ään.
 

kiwipilot

Jäsen
Hienoa nähdä ettei ole vain omassa päässä tuo mielikuva siitä kuinka alamäki alkoi vuodesta 1997, kun siirryttiin Hartwall-areenaan. Jotenkin kuvaavaa tuolle aikakaudelle oli kuinka joinakin kausina fanit oli tungettu johonkin omaan halpiskatsomoon hallin yläosan pohjoispäätyyn. Yllättäen viimeistään ensimmäisen erän jälkeen osa (ainakin minä ja silloiset fanikaverit) siirtyi jonnekin alakatsomoon paremmille paikoille, kun halli ei ollut paikallismatseja lukuunottamatta loppuunmyyty.
Eikös tuolla kaudella vaihdettu logokin siihen imurin läpi vetäistyyn suippoturpaan? Ensimmäiselle Areena-kaudelle hankittiin ukkoja pelkästään pistepörssin perusteella: tuli Arvaja Ipasta, Hassinen Kerhosta, Läski-Nieminen Ruotsista(?) ja Sami Salo Tepsistä. Fredrik Nilsson taisi tulla Luleåsta ja Patrik Juhlin Phillyn farmista. Kai Nurminenkin roudattiin muistaakseni kesken kauden maaleja tekemään. Oli kyllä nimimiestä niin pirusti mutta tuloksena välimallin meiningillä vain pronssia. Välierissä Ipa jatkoon voitoin 3-0. Ihan täysi muukalaislegioonahan tuo oli ja kertoi aika paljon siitä kuinka päin persettä scouttaaminen ja roolitus loppujen lopuksi oli suoritettu. Sellaista Hjallismaista perseilyä. Kauden kohokohtia taisi olla se kun Stolk painoi Bobby Halkidista turpaan Hartwallilla.

Ja kaikkien aikojen ulkkari on tietenkin Otto. Hieno mies ja hieno pelaaja. Varsinkin kevät -94 oli aivan uskomatonta aikaa: ikinä en unohda toista finaalia Nordiksella Tepsiä vastaan... Janecky laittoi kaksi limppua uuniin nenä murtuneena vanha jofan potta päässään ja alisti Koivua senttereiden taistelussa. Paras peli minkä olen paikanpäällä nähnyt.

Kylläpä alkaa vituttamaan kun miettii noita 90-luvun aikoja ja vertaa sitä nykymeininkiin.
 
Viimeksi muokattu:

ss74

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit FC, Jokerit (A)
Kai Nurminenkin roudattiin muistaakseni kesken kauden maaleja tekemään. Oli kyllä nimimiestä niin pirusti mutta tuloksena välimallin meiningillä vain pronssia. Välierissä Ipa jatkoon voitoin 3-0. Ihan täysi muukalaislegioonahan tuo oli ja kertoi aika paljon siitä kuinka päin persettä scouttaaminen ja roolitus loppujen lopuksi oli suoritettu. Sellaista Hjallismaista perseilyä. Kauden kohokohtia taisi olla se kun Stolk painoi Bobby Halkidista turpaan Hartwallilla.
Jossakin vaiheessa tuli vielä Petr "teho" Ton. Kovat oli odotukset ja kaveri taisi tehdä kolme byyriä ja ansitsi hyvin nopeasti lisänimensä.
 
”Mä hankkiudun siitä eroon”
"Seuraa ei ole myyty"

Jara76

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit
Pakko oli käydä kattomassa missä Zoli nykyään pelaa ja jäi tän kauden tilastot mietyttämään aika paljon...

Päästettyjen maalien keskiarvo 42.00??? Mitä helvettiä tuolla liigassa tapahtuu
Kyseessä täytyy olla näppäilyvirhe Eliten sivulla jos sieltä katselit. Torjuntaprosentti kuitenkin on päälle 94%.

Hienoja tarinoita ja muisteluita. On meillä kyllä värikäs historia takana ja toivon mukaan uusia stooreja tulee kotimaan sarjasta vielä. Toivotaan, että tämä KHL-vaihe on vain väliaikainen piipahdus seuran aikajanalla, vaikka tältäkin ajalta on itselle hienoja muistoja, kuten Riikan megamatka, LoKoMo tai viime kevään jatkoaika-trillerit. Myös Kovalchukin totaalinen hermoromahdus täyden Arenan hiillostaessa ensimmäisessä kotipelissä SKA:ta vastaan jäi mieleen, niin kuin Skudran joukkojen kohtaaminen muutama kevät sitten.
 
Viimeksi muokattu:

Ikuri

Jäsen
Oli kyllä nimimiestä niin pirusti mutta tuloksena välimallin meiningillä vain pronssia. Välierissä Ipa jatkoon voitoin 3-0
Tämä taisi olla se kevät, kun päävalmentajamme Hannes Kapanen kertoi Hakametsässä, että Sulanderin vartioima maali oli virheellisessä paikassa. Siinä siis Kapasen päällimmäinen ajatus yhdestä noista kolmesta tappiosta Ilvekselle.
 

macnevis

Jäsen
Suosikkijoukkue
...
Eikös tuolla kaudella vaihdettu logokin siihen imurin läpi vetäistyyn suippoturpaan? Ensimmäiselle Areena-kaudelle hankittiin ukkoja pelkästään pistepörssin perusteella: tuli Arvaja Ipasta, Hassinen Kerhosta, Läski-Nieminen Ruotsista(?) ja Sami Salo Tepsistä. Fredrik Nilsson taisi tulla Luleåsta ja Patrik Juhlin Phillyn farmista. Kai Nurminenkin roudattiin muistaakseni kesken kauden maaleja tekemään. Oli kyllä nimimiestä niin pirusti mutta tuloksena välimallin meiningillä vain pronssia. Välierissä Ipa jatkoon voitoin 3-0. Ihan täysi muukalaislegioonahan tuo oli ja kertoi aika paljon siitä kuinka päin persettä scouttaaminen ja roolitus loppujen lopuksi oli suoritettu. Sellaista Hjallismaista perseilyä. Kauden kohokohtia taisi olla se kun Stolk painoi Bobby Halkidista turpaan Hartwallilla.


Kylläpä alkaa vituttamaan kun miettii noita 90-luvun aikoja ja vertaa sitä nykymeininkiin.
Taisi tulla seuraavalle kaudelle se imurin läpi vedetty logo, kun Hjallis halusi siinäkin asiassa matkia naapuria.

Mutta joo läskiniemiset, arvajat, Hassinen, Salo oli ainakin hankittu pistepörssin perusteella. Samalla kaudella oli myös 3 valmentajaa. Mielestäni Hjallis vielä kenki Pietilän pois, kun Jokerit oli aika lähellä sarjakärkeä. Tilalle Lundmark, joka oltiin keväällä mestaruuden jälkeen laitettu pois (miksi?). Lopulta Hannu Kapanen vei Jokerit pronssille.

Seuraavalla kaudella sama sähläys, Kapaselle kenkää ja tilalle Timo Lahtinen :D Oliko sama kausi, kun Jokerit meni playoffeissa antamaan 2 ekaa kotiottelua Saipalle ja 3-0 tappioin hävettävällä tavalla kausi päätökseen?
 
Jaska, parveke auki!

Jokeriarska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Taisi tulla seuraavalle kaudelle se imurin läpi vedetty logo, kun Hjallis halusi siinäkin asiassa matkia naapuria.

Tilalle Lundmark, joka oltiin keväällä mestaruuden jälkeen laitettu pois (miksi?). Lopulta Hannu Kapanen vei Jokerit pronssille.
Se imutettu logo tuli muistaakseni ainakin osittain Niken painostamana. Eihän se alkuperäinenkään kokonaan käytöstä poistunut, mutta siirtyi toissijaiseksi ja oli muistaakseni vain olkapäissä(?)

Lundmarkin kohtalon taisi ensimmäisellä kerralla sinetöidä EHL:n tappio Frölundalle. Hjalliksen asettama tavoite oli vain ja ainoastaan Suomen mestaruus ja EHL:n voitto. Ei pelastanut edes näytöstyyliin voitettu mestaruus ilman ainuttakaan playoff-tappiota.
 

Jack Daniel's

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Islanders
Kun kävin läpi eri vuosia niin huomasin ihmeellisen seikan. Jokereiden "ulkopolitiikka" oli kauteen 1996-97 asti hyvinkin hallittua. Jengiin tuli vähän kesken kauden-arpoja ja ne, jotka olivat jengissä olivat usein ainakin kelvollisia ja luotettavia pelaajia. Tottakai rajoitukset ulkomaalaispelaajien suhteen muuttuivat, mutta tuon kauden jälkeen tapahtui kyllä muutakin, ja tietyt vuodet olivat sitten sellaista sekoilua ettei Donald Trump olisi pystynyt vastaavaan jos hän olisi johtanut Jokereita. Sattuneista syistä juuri 1997 rakennettiin uusi halli, ja alamäki alkoi lähes kaikessa. Minulla on yksi teoria siitä, kenen liian suuret suunnitelmat ja kenen pienentynyt rooli vaikutti saattaen organisaation välillä hulvattomaan tilaan. Molemmat henkilöt ovat olleet saman puolueen kansanedustajina.
Hyvän kirjoituksen loppuun mielenkiintoinen nosto. Tätä olen itsekin pohtinut ja kyllähän kaikki kulminoituu yhteen sanaan: Ammattitaito. Kesään 97 saakka Jokereilla oli kasassa loistava runko sisältäen oman juniorimyllyn läpikäyneitä sekä saumattomasti yhteiseen juttuun sitoutuneita "junantuomia". Joukkueessa oli lisäksi vahvoja henkisiä johtajia Wade Immosen, Sape Saarikosken ja Linkki Lindroosin johdolla. Linkkiä lukuunottamatta nämä herrat olivat mukana myös kaudella 97-98, mutta muutto Areenan prameaan miljööseen sekä loputon nimimiesten virta joukkueeseen taisi vaikuttaa koko organisaation ilmapiiriin. Aiemmin niin yhtenäisestä ja loistavalla joukkuekemialla kullassa huuhtoneesta joukkueesta tuli asennevammainen ja kylläinen lauma yksilöitä. Esimerkiksi HIFK raahasi kesällä 1997 joukkueeseensa ihan samaan tahtiin nimimiehiä kuin Jokerit, mutta ammattitaitoinen Kekäläinen onnistui hankkimaan juuri ne oikeat palaset ja luomaan koko organisaatioon määrätietoisen ilmapiirin. Kekäläinen osui myös valmennuspuolella jackpotiin: Westerlund&Summanen loivat täydellisesti joukkueen materiaalille sopivan pelitavan siinä missä Pietilä/Lundmark/Kapanen eivät siihen Jokerien tähtikatraan kohdalla pystynyt.

Tästä kaudesta alkoikin sitten puuhastelun aika Ilmalassa. Ysärin menestysrunko hajosi hiljalleen osiin ja uutta ei koskaan päässyt kasvamaan lyhytjänteisen ja tempoilevan pelaajapolitiikan vuoksi. Vuodet 2000-2002 olivat jokseenkin mukavaa aikaa hankintojen ollessa pääosin hyviä ja materiaaliin sopivia. Jortikan kausi 2004-05 oli Metron, Thomasin, Valle Filppulan ja kumppanien johdolla onnistunut, silloin Jokerien joukkueen rakenne oli omasta mielestäni paras sitten 90-luvun menestysvuosien. Kärppiä vastaan jäätiin jalkoihin, mutta fiilis oli silti positiivinen kauden päätteeksi. Painajaiselokuvaa(05-06) seurannut Sheddenin kausi oli "fiaskokiekkoon" soveltuvalla nipulla erinomainen, mutta 2000-luvulle ominaiseen tapaansa Jokerit ryssi tämänkin "momentumin" kasaamalla aivan liian taitoon pohjautuvan sekä epätasapainoisen nipun Sheddenin toiselle kaudelle. Lopputulemana jääminen kammottavan kalliilla nipulla ulos mitaleilta. Masan viimeiset kaudet 2008-2010 olivatkin sitten sanoinkuvaamattoman synkkää aikaa. Ei niin minkäänlaista punaista lankaa touhussa... Kekäläinen palautti ammattitaidon organisaatioon siirtäen Hjalliksen mahdollisimman kauas urheilupolittisista ratkaisuista. Kekäläisen koko seuraan tuoma uusi puhti heijastui myös katsomoon: Eteläpäädyssä oli parasta meininkiä ehkä koskaan ja hallille oli kiva tulla jopa pahimpien lamakausien aikaankin. Hauskaa oli niin pitkään kuin sitä kesti, mutta Kekun poistuttua palattiin henkeäsalpaavalla nopeudella takaisin puuhastelun ihmeelliseen maailmaan. Koko saaga huipentui siihen kuuluisaan historian viimeiseen liigakauteen 2013-14. KHL-ilmoitus, case-Karalahti, faniyhteisön jakautumisesta aiheutunut surkea tunnelma kotihallissa,historian viimeisen paikalliskamppailun häviäminen julleille ja kaiken huipentumana jääminen HPK:n kynnysmatoksi säälipleijareissa. Siis sen saman HPK:n, jota Jokerit oli pitänyt narrinaan areenalla koko 2000-luvun. You name it... Uskallan väittää kyseessä olleen 2000-luvun synkin Jokerikausi lyöden jopa katastrofikauden 2005-06.

Mitä ulkomaalaisiin tulee, niin monenlaisen sukankuluttajan joukosta oma top3 on nopeasti lueteltu 1. Otto, 2. Metro, 3. Thomas. Sean Gagnon on loistava esimerkki siitä, miten paljon onnistuneet pudotuspelit voivat ulkkarin profiilia kannattajien silmissä nostaa. Runkosarjassa Gags herätti keskustelua lähinnä kyseenalaisten temppujensa vuoksi, mutta tosipeleissä hän oli kurko... Patrik Juhlin olisi oikein roolitetussa joukkueessa ollut todella kova vahvistus ja Fredrik Nilsson oli mainio jarrusentteri kolmosketjuun. Jokerit oli tämän kaksikon aikoihin vaan niin huonosti rakennettu hengetön nippu, että kavereista jäi väkisinkin vähän valju maku kannattajille. Viimeisen liigakauden ulkkareista Brock Little olisi voinut olla kova luu osaavassa valmennuksessa ja tervehenkisemmässä porukassa. Katsokaapa kaverin statseja sen kauden jälkeen...

Mukavaa huomata, että tämä ketju on ollut aktiivinen viime aikoina. Jokerit oli mulle rakas seura, jolla on värikäs historia. Ysärin puolivälin skidinä hyppäsin vasta menestysvuosina junan kyytiin, joten ne kasarin paskat vuodet ovat jääneet kokematta. Silti näistä riittäisi kyllä juttua vaikka maailman tappiin asti. Toivottavasti tähän tarinaan saadaan vielä jatkoa Jokerien palatessa takaisin sinne, mihin kuuluukin eli Suomen kiekkosarjoihin.
 
Viimeksi muokattu:
"Jokerit jätti minut. Seura joka unohti ihanteensa ja historiansa ryhtyessään venäläisten maksulliseksi rattopojaksi, on lopulta vain muovinen kuori alkuperäisestä."

- Cobol 29.3.2018

kiwipilot

Jäsen
Hieno pohdintaa @Jack Daniel's.

Itsellä fanittaminen alkoi kaudella 90-91. Kun paras kaveri kannatti mestaruudesta toiseen kulkenutta Tepsiä, iski itselle kovempaa altavastaaja, sympaattinen Helsingin Jokerit. Suomenruotsalainen IFK oli taas aivan liian ylimielinen omaan makuuni. Mut juu, logosta se taisi lähteä, sen verran ylivoimaisesti hienoin oli Jokereilla. Taidettiinpa se valita THN:n toimesta maailman hienoimmaksi NHL:n ulkopuoliseksi logoksi 90-luvulla - eikä suotta.

Kausi 91-92 olikin sitten aivan mahtavaa seurattavaa: Majorovin vetämä energinen ja nuorekas altavastaaja paineli huikeaan mestaruuteen Selänteen ja Oton johdolla, Kekeä unohtamatta. Ykkösen takaakin löytyi laajuutta: Wahlstenin veljekset, Rono Järvelä, Törmänen, Norppa ja Koivisto. Pakkeina Strobä, Wade, isompi Riihijärvi sekä Salo. Tepsistä kotiin palannut Ketterer loisti maalilla mestareiden takuumiehenä. Huikeita pelimiehiä kaikki.

92-93 kaudelle lähdettiin tietenkin polleana uusimaan mestaruutta. Selänne lähti Jetsiin ja tilalle tuli väkkärä Jokiharju Kalpasta, kevään MM-huumassa loistanut Hannu Järvenpää Leksandista sekä Janeckyn kaveri Jiri Seijba. Kaksi viimeistä taisivat flopata, mutta Jokiharju oli viihdyttävä pelaaja ja sopi kuin nyrkki silmään Janeckyn laidalle. Runkosarja sujui hienosti, mutta pleijareissa tuli heti kärkeen pataan Korpisalon, Variksen ja Takon Ässiltä voitoin 0-3. Majoroville välittömästi kenkää ja uudeksi valmentajaksi NHL-statuksen Suhonen.

93-94 hankittiin taas lisää kovia pelimiehiä: Pete tuli Ässistä, Saarikoski Lukosta ja Ylönen Kerhosta. Sulanderin piti ottaa Rochesteriin lähteneen Maken paikka ykkösenä. Puolustukseen taisi tulla ainakin lupaavaa Niinimaa kärppien junnuista. Energinen Lind löi itsensä lävitse. Alkuun itse runkkari oli yhtä tuskaa ja ennen joulua Ape ”solmin kengännauhoja aikalisällä” Suhonen sai ansaitusti monoa. Tilalle hankittiin Aravirta ja loppu oli historiaa. Summanenkin pyörähti haastamassa riitaa ja sai lähteä. Epävarman Sulon kirittäjäksi hankittiin Allain Roy joka muistaakseni pelasi ihan mukiinmenevästi. Loppukaudesta Sulander otti sitten paikkansa ja löi lopullisesti läpi liigan veskarieliittiin. Kevätkaudella alkoi nousu joka sitten huipentui Oton legendaarisen maaliin Jatkoajalla - ja ei, se ei ollut korkea maila. Tämän kauden joukkue on itselleni ehkä se rakkain jengi: käytiin syvissä vesissä ja noustiin mestaruuteen, itsekin sain kunnian nähdä Nordiksella toisen finaalin Tepsiä vastaan. Pleijareissa kaatuivat Ilves, Riihijärven tähdittämä Lukko ja finaaleissa kivikova Jursin Tepsi.

Hienoja aikoja ja mahtavia muistoja. Tässä on muuten jokeriosion ehdottomasti paras ketju.
 
Viimeksi muokattu:

PokerJoker

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Red Wings
Kiitokset näin omasta puolesta kaikille, jotka ovat vastanneet omaan kysymykseeni, on kyllä helppo yhtyä muihin ja todeta, että tämä on ihan tämän Jokerit-osion parasta antia tällä hetkellä ja on ollut todella mukava lukea näitä tarinoita ajalta, jolloin itse en ollut edes syntynyt vielä.

Itselle se fanitus lähti tosiaankin sieltä 90-luvun loppupuolelta käyntiin. Tuolloin kuin ne kuuluisat pihapelit olivat voimissaan ja pelivälineenä toimi milloin kiekko, milloin reikäpallo tai mikä tahansa pelivälineeksi soveltuva väline, jolla sitten pelattiin ulkojäillä, koulujen pihoilla ja milloin missäkin.

Itselle Otto ja nämä 90-luvun starat ovat vähän siinä samassa asemassa kuin messierit ja gretzkyt. Koskaan en päässyt todistamaan livenä näiden pelaamista, mutta onhan näillä ollut merkittävä asema Jokereiden historiassa. 2000-luvulla näitä omia lempipelaajiani etenkin ulkomaalaisten osalta ovat olleet Metropolit ja Stapleton, joka oli etenkin KHL-taipaleen alkupuolella vielä sellainen märkä päiväuni, kosta Buster paukutti ihan hyviä pisteitä muissa KHL-seuroissa. En tiedä, että oliko Stapleton sitten edes koskaan Kurrin ja Vuorisen papereissa kovinkaan korkealla, mutta olisihan se ollut nastaa nähdä mies toistamiseen Jokereiden riveissä.

Kausi 2009-10 jäi itselle siitä mieleen, että Virmasella ja Hjalmarilla oli oikein jalo ajatus voittaa SM-mestaruus täysin kotimaisin voimin. Joukkueeseen tuotiin tuolloin ison profiilin pelaajista Esa Pirnes, Jukka Hentunen sekä AJ Niemi ja valmennukseen palkattiin entinen menestysvalmentaja Hannu Aravirta. Nooh, Jokereiden alkukausi oli luvalla sanoen surkea ja Jokerit taisi olla siellä sarjan häntäpäässä (ellei jopa ihan viimeinen) kun Jokerit ilmoitti hankkineensa "Ruotsin Raipen", Fredrik Brembergin riveihinsä. Vaikka itse kausi oli aikamoista vuoristorataa valmentajien potkujen myötä (Jortikka korvasi lopulta sitten Aravirran) niin aina kun sitä muistelee Brembergin nimeä niin kasvoille nousee kyllä iso hymy. Mies käytännössä noin yksin toi Hentuselle maalipörssin voiton ja nosti Jokerit säälipleijareihin. Omissa papereissa 2000-luvun kovimpia ulkomaalaispelaajia koko SM-liigassa, jos ei oteta työsulkukausilla pelanneita nimiä mukaan.

Kyseisellä kaudella pelasi sitten lopulta yhteensä viisi ulkomaalaispelaajaa, joten se siitä jalosta ajatuksesta. Tosin muistan elävästi kun Urheilulehden kausiennakossa Jokerit oli nostettu paalupaikalla. Oh, good times.

Edeltävältä kaudelta jäi muuten Mike Bishain kohtalo suuresti harmittamaan. Bishai aloitti kauden hyvin, mutta joutui lopettamaan kauden selkävaivojen takia. Seuraavat kaksi kautta mies oli sitten pelaamatta ja ura oli pitkälti paketissa vaikka Eliteprospectsin mukaan Bishai pelasi vielä kolmella seuraavalla kaudella. Ja samaiselta kaudelta tulee mieleen vielä muuan Glen Hanlon, joka peluutti kyllä sellaista anti-jääkiekkoa, että oksat pois.
 
Viimeksi muokattu:

Aake

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit vuodesta 1983, HJK
Ehkä on aika nostaa tätä ketjua taas ylemmäs. Tänään on päättynyt yksi aikakausi Jokereiden historiassa, kun Harry "Hjallis" Harkimo on irtautunut (ehkä) lopullisesti Jokereista. Kiitin osaltani Hjallista toisessa ketjussa, mutta oudon vähän tämä hänen poistumisensa nyt tuntuu missään. Hjalliksellahan oli iso rooli jengin pelastamisessa 90-luvulla ja kultaiset vuodet olivat jotain, mitä en tule kokemaan uudestaan urheilussa. Ja Hjallishan oli kuitenkin tavallaan Jokereiden kasvot 28 vuotta! Tähän neutraaliin tunteeseen saattaa vaikuttaa se, että hän on viime vuodet lähinnä kuihtunut pois roolistaan, ja että viimeinen vuosikymmen liigassa Hjalliksen johdolla oli sellaista pöhö-meinikiä että sitä ei jaksa edes kaivata.

Mitkä ovat jengin parhaat ja hulluimmat/huonoimmat muistot Hjalliksesta Jokereissa?

Itse muistan kauden 1990-1991 taitekohtana. Muistan lehtikuvan siitä, kun Boris Majorovia haetaan Helsingin rautatieasemalta. Jengi oli karmeassa tappioputkessa ja koulussa IFK-fanit naureskelivat tuttuun tyyliinsä että "divari kutsuu taas". Tuolloinhan oli takana vuosikymmen täysin pikkuveljen asemassa olemista ja organisaatio taisi olla konkurssikypsä. Tuosta hakureissusta alkoi oikeastaan koko 90-luvun dynastia. Ekassa ottelussa pelattiin 1-1 Jypiä vastaan hirveässä hurmoksessa, Keke teki rystynostollaan maalin. Keväällä Hjallis osti jengin, joka ei kuitenkaan ihan yltänyt pudotuspeleihin asti. Jos olisi yltänyt, niin mestaruus olisi tullut jo silloin. Seuraavaksi uutisoitiin ehkä Hjalliksen ajan tärkeimmät kaksi sopimusta: Teemu Selänne jatkoi käsittämättömästi vielä yhden kauden Suomessa ja Saipasta hankittiin eräs Otakar Janecky. Maaliin saatiin vielä Markus Ketterer, joka oli voittanut kolme kultaa putkeen Tepsissä. Nuo yhdistettynä vahvaan, omaan perusrunkoon ja laadukkaaseen valmennukseen (Majorov, Äikäs, myöhemmin Aravirta ja Lundmark) antoivat Jokereille menestyksen vuodet. Hjalliksen tarkasta roolista en tiedä, mutta hänen johdollaan nuo asiat tehtiin. Markkinoinnissa oli myös siihen aikaan suhteutettuna raikas fiilis ja Jokerit oli cool SEKÄ menestyksekäs.

Kauden 1997 jälkeen iskenyt suuruudenhulluus ja sekoilu onkin sitten toista ääripäätä. Välillä mietti, että ollaanko tässä Monty Pythonissa vai missä, kun ukkoa tuli ovista ja ikkunoista molempiin suuntiin vailla mitään ajatusta. Laiskat miljonäärit vetelehtivät kentällä, Jokerit oli naurun aihe ja aivan liian hienolla ja isolla Areenalla oli paska tunnelma. No, ehkä noita ei tarvitse märehtiä sen enempää.
 

Sämppäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Joma, MÖRKÖ
Muistaako joku miten nuo Hjalliksen ja Jokereiden ostokuviot Riihimäen pesäpallojoukkueesta menivät 90-luvun alkupuolella? Harkimollahan taisi olla visio tehdä Helsinkiin menestyvä pesäpallojoukkue ja yhdistää se Jokereiden toimintaan. Olisiko tästä Riihimäen pesäpallojoukkueesta tullut "Jokerit", jos homma olisi mennyt maaliin asti?
 

Anzi

Jäsen
Muistaako joku miten nuo Hjalliksen ja Jokereiden ostokuviot Riihimäen pesäpallojoukkueesta menivät 90-luvun alkupuolella? Harkimollahan taisi olla visio tehdä Helsinkiin menestyvä pesäpallojoukkue ja yhdistää se Jokereiden toimintaan. Olisiko tästä Riihimäen pesäpallojoukkueesta tullut "Jokerit", jos homma olisi mennyt maaliin asti?
Joukkueen nimi oli Kaisaniemen Tiikerit. Parin kauden jälkeen takkiin oli tullut pari miljoonaa markkaa eli nykyrahassa runsas 300.000 euroa. Joukkue sotkeutui monien muiden pesisjoukkueiden kanssa laajaan sopupelivyyhtiin. Sopupelivyyhti ei kuitenkaan kaatanut seuraa, vaan se vaan ei toiminut Stadissa taloudellisesti (kuten ei lukemattomat muutkaan Harkimon visiot). Eli Kaisaniemen Tiikerien taru kesti vuodet 1997 ja 1998. Siinä se.
 

Sämppäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Joma, MÖRKÖ
Joukkueen nimi oli Kaisaniemen Tiikerit. Parin kauden jälkeen takkiin oli tullut pari miljoonaa markkaa eli nykyrahassa runsas 300.000 euroa. Joukkue sotkeutui monien muiden pesisjoukkueiden kanssa laajaan sopupelivyyhtiin. Sopupelivyyhti ei kuitenkaan kaatanut seuraa, vaan se vaan ei toiminut Stadissa taloudellisesti (kuten ei lukemattomat muutkaan Harkimon visiot). Eli Kaisaniemen Tiikerien taru kesti vuodet 1997 ja 1998. Siinä se.
En mä Kaisaniemen Tiikereitä tarkoittanut. Tuo tarina onkin tuttu, mutta eikös aiemmin 90-luvulla ollut ihan muut suunnitelmat, jotka kaatuivat aika nopeasti? Taisi olla jo Jokereiden look a like vaatteetkin pelaajilla päällä.

Noh, voi olla, että muisti tekee tepposet.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit Suomessa
En mä Kaisaniemen Tiikereitä tarkoittanut. Tuo tarina onkin tuttu, mutta eikös aiemmin 90-luvulla ollut ihan muut suunnitelmat, jotka kaatuivat aika nopeasti? Taisi olla jo Jokereiden look a like vaatteetkin pelaajilla päällä.

Noh, voi olla, että muisti tekee tepposet.
Muistikuvat tukisivat tätä. Alkujaan Jokerien nimellä piti tuoda superpesis tasoa oleva pesäpalloseura Harkimon toimesta Helsinkiin. Ei onnistunut. Kaisaniemen Tiikereissä Harkimo ei oman muistikuvani mukaan ollut kovin aloitteellinen, mutta meni sitten mukaan perustamisvaiheessa, kun pesispomot huusivat nimeään.

e: ja löytyyhän tästä RPL:n nimen ja pelaajien ostosta juttua tästä.

Harkimo toi RPL:n Helsinkiin jo 1994, ja seura aloitti kautensa sama vuonna.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy