30 kauden muistot
Nyt on kovin tyhjä olo. En tiedä, miten muutenkaan aloittaa tämä postaus.
Oli vuosi 1985, kun aloin ymmärtämään jotain jääkiekon päälle. Hyvin todennäköisesti kipinä oli alkanut kytemään jo leikki-ikäisenä, kun muistan olleeni hoidossa ystäväperheen luona ja kyseisen perheen isä oli aivan hulluna jääkiekkoon, katseli otteluita videonauhalta ja kiroili pelaajille.
Jääkiekko oli Suomessa vielä kovin pienissä kantimissa, enkä ymmärtänyt sitä paljoakaan, mutta silti törmäsin jo alle 10-vuotiaana kysymykseen, joka saatteli "pitkälle matkalle". Kysymys koski ifk:ta ja Jokereita, kumpaa kannatan. En osannut sanoa siihen mitään, lähinnä jatkuva uteleminen vain ärsytti - mutta olin jääkiekosta kiinnostunut, joten siihen törmäsi väkisinkin. Lopulta kiinnostuin lätkästä enemmän erään koulutoverin ansiosta, jonka kanssa tein esitelmän jääkiekosta. Kaverin ikivanhan IBM-tietokoneen sisuksista löytyi tiedosto, jossa oli kuva yleisön joukossa olevasta lakanasta. Jollakin kuvankäsittelyohjelmalla kaverini muokkasi lakanassa olevan tekstin tilalle "Jokerit pyörittää vastustajat". Nimi kuulosti hyvältä ja innostuin, niin jääkiekosta kuin Jokereistakin, kun kuuntelin kaverini juttuja.
Oli menossa kausi 1986-1987 ja silloin näin ensimmäisen pääsarjaottelun, tietenkin Jokereiden kotiottelu. Mitään muuta en pelistä muista kuin käteeni jääneen kiekon, joka putosi suoraan syliin pleksin yli. Tämä kuulostaa keksityltä ja tarinan värittämiseltä, mutta totta se on. Kiekko on edelleen tallessa, siinä on pari luistimenviiltoa.
Sittemmin meni muutama vuosi, etten päässyt käymään otteluissa kuin satunnaisesti, mutta olin aina hengessä mukana ja katselin kaikki mahdolliset ottelut televisiosta. 90-luvun alusta lähtien olen nähnyt kaikki Jokereiden pelit, paikan päällä olen ollut ainakin 80% kotiotteluista, vieraissakin muutaman kerran. Videonauhaa Jokereiden otteluista omistan muutaman sata tuntia, pääasiassa 90-luvulta.
Näiden vuosien aikana kaikkiin muihin joukkueisiin on kasvanut tietynlainen viha-rakkaussuhde, joka on vain voimistunut kausi kaudelta ja se ollut ehkä se kaikkein tärkein juttu, kun on matsia mennyt katsomaan.
Vaikka kausi olisi ollut miten huono tahansa, niin aina on aloitettu uusi kausi suurin odotuksin, uudella mielenkiinnolla ja uudella tunteella. Kuten viestin alussa sanoin, niin nyt on kovin tyhjä olo. Miksi? Vaikka Jokerit on ja tulee aina olemaan se rakkain seura, niin sarjan vaihtumisen myötä en osaa tai ylipäätään jaksa enää rakentaa samanlaista viha-rakkaussuhdetta täysin tuntemattomiin, KHL:ssä pelaaviin joukkueisiin. Näin monta vuotta fanina, aina joukkueen takana oleminen, kaikki ne pettymykset, voitonhetket muiden fanien kanssa, kuittailut vastapuolen leiristä - ne kaikki ovat tämän tunteen rakentaneet.
Mieleni saattaa tietysti vielä muuttua, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että en osaa asennoitua uuteen sarjaan, kun kaikki ne vuosien varrella tutuksi tulleet SM-liigajoukkueet eivät olekaan vastassa ensi kaudella.
Jokereita en silti hylkää, mutta "puhtaalta pöydältä" lähteminen tuntuu nyt ylivoimaiselta. Ehkä aloitan kaiken alusta, katson tulokset teksti-tv:stä, Jokereiden televisiosta tulevat matsit siihen päälle ja käyn paikan päällä katsomassa matsin-pari ja yritän etsiä sitä fiilistä.
(Ehkä osa tästä olisi kuulunut "Jokerit ja KHL, mitä mieltä"-ketjuun, mutta ennemmin haluan laittaa kaiken sanottavani tähän).
Hyvästi SM-liiga, monta tunteikasta vuotta takana. Odotan tietysti joskus Jokereiden paluuta.
