Yleensä kai minkä tahansa joukkueen merkittäväksi koettu aika sijoittuu ajankohtaan, jolloin kannattaja itse on iältään noin 12-21. Kaikki tuntuu uudelta ja katkeroitumista peliesityksiin ja elämään ei ole vielä tapahtunut. Siitä huolimatta täytyy todeta että kyllähän nuo 90-luvun alun vuodet olivat ainutlaatuisia. Jokerit oli freesi llmiö, oltiin esillä (tv-ohjelmien yleisönä jne) positiivisessa mielessä ja nuoret, omat kasvatit toivat menestystä. Samalla jääkiekosta tuli maan selvä ykköslaji ja liiga oli hetken maailman toiseksi paras sarja.
Syitä oli monia, eikä niitä voi toistaa. Yhteiskunta oli lamassa ja Jokerit sattui iskemään positiivisuuden tarpeeseen. Kommunismin kaatuessa jääkiekon pelimerkit jakautuivat uudestaan ja Suomi nousi Euroopan kärkimaitten joukkoon. Tänne tuli samalla muutamaksi vuodeksi häkellyttävän kovia, aikuisikäisiä vahvistuksia (29-vuotias Otakar Janecky ei ikimaailmassa pelaisi Suomessa tänä päivänä). Helsingissä ihmiset olivat väsyneitä HIFK:n ylimieliseen country club-meininkiin, jolle nuorekas Jokerit tarjosi oivan vaihtoehdon. Kun muut jengit tarjosivat 80-luvulle jämähtänyttä lihapiirakka-viihdettä, tänne saapui touhukas Hjallis, joka uudisti markkinoinnin ja tapahtuman. Iltapäivälehdet huusivat parin vuoden ajan hoosiannaa. Ja täysin sattumalta Jokereilla oli juuri vähän aikaisemmin sattunut olemaan seurahistorian parhaat junnuikäluokat ja paras suomalainen maalintekijä koskaan toimi mannekiinina.
Että kyllä silloin kelpasi elellä.