Missä sitten ovat nämä 15 junnua? Kuinka he ovat menestyneet, kun ovat vaihtaneet seuraa? Huhtalan Tommi on noussut muuton jälkeen selkeästi paremmalle tasolle. Moni on hyytynyt niissä "paremmissa" organisaatioissa.
Lehtivuori nousi Ilveksessä viime kaudella huipulle, mutta tämä kausi ei ole mennyt samaan tahtiin. Syitä on varmaan monia. Vastuun puute ei kuitenkaan ole syynä.
Minulla on vahva tunne, että nämä Ilveksen junnut ovat luulleet itsestään liikaa ja kun aikuisten sarjassa ei heti menestystä tulekkaan, niin asenne ei riitä taistelemaan noista paikoista. Vaikka Sandell on lahjakkuutena selvästi Uusivirtaa parempi, niin asennepuolella hän on huomattavasti heikompi. Uusivirta pelaa jokaisen vaihdon täysillä joukkueen eteen, mitä Sami ei todella tehnyt. Hän vain surkutteli pientä peliaikaansa. Marko Anttila on noussut kovan työnteon kautta siksi mikä on.
Me puhuimme nuorten joukkueiden menestymisistä joukkueina. Kun lisäät noihin junnujoukkueisiin sellaisia pelaajia kuin Olli Palola, Juuso Rajala, Juha Metsola, Nestori Lähde, Markus Kuronen, Pyry Niemi ..., niin varmasti Ilveksen junnujoukkueet joukkueina olisivat ehkä saavuttaneet hieman enemmän. Mutta omasta mielestäni yksilöiden kehittyminen on tärkeämpää kuin joukkueena menestyminen. Muita junioriajan siirtyjiä on ollut Jukka Peltola, Hölli, Järvinen hieman vanhemmissa ja nuoremmissa mm. Hintz, Östring. Ja en tarkoita, että näitä kaipaisin, vaan tämä oli vain yksi argumentti monesta, miksi joukkueena ei olla saavutettu menestystä. Kun siihen lisätään samalla se, että vetovoima ei ole riittänyt enää muualta tulevien houkuttelemiseksi, niin joukkuemenestys on tästä hieman kärsinyt. Mutta nämä vain osaselityksenä.
En tiedä mitä tällä A-nuoret ketjulla on tekemistä Sandell/Uusivirta vertailun kanssa, mutta jos haluat siitä keskustella, niin se sopii. Minulle Sandell on nykyään Bluesin pelaaja ja nyt kysymys on mielestäni Toni Rajala/Jaakko Pellinen/Joonas Rask vs. Matti Uusivirta. Minun ei tarvitse miettiä sadasosasekuntiakaan mihin Ilveksen tulisi satsata ja kenelle tarjota peliaikaa. Jos ihailemasi Matti Uusivirta sopii esikuvaksi ja virstan pylvääksi niin otetaan se myös standardiksi omille junnuillemme. Ylistäkäämme siis omiamme yhtä tiuhaan, jos he 24-vuotiaan ikään saavuttavat 7 pistettä liigatasolla, eivätkä tasakentällisin häviä liikaa peliänsä. Tonilla on jo viisi pistettä kasassa ja kuusi vuotta aikaa. Uskoisin, että jos Rajalalle olisi suotu ne Uusivirran 450 minuuttia, huitelisi Toni jo kymmenen toisella puolella. Mutta asennetta ei ilmeisesti ole riittävästi, vaikka suurin osa hallilta poistuu hokien, että Rajala oli matsin parhaita.
Matti laittaa itseään kiitettävästi likoon, mutta oletko käynyt joskus esim. firman sählyvuoroilla tai jäähöntsyissä? Aina sieltä löytyy koheltaja, joka näennäisrynnii täydellä vauhdilla, mutta ei ikinä syötä tai saa syöttöä perille ketjukavereilleen. Ketjukavereita tälläinen saattaa alkaa joskus jurppimaan. Rajala petasi pelkästään eilisessä pelissä enemmän maalintekopaikkoja ketjukavereilleen, kuin olen Matin nähnyt syöttävän onnistuneesti ketjukavereilleen koko kautena. Tämä irvailu ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Matti ihmisenä olisi aivan loistava. Uskon myös, että Matti itse tiedostaa syöttötaitonsa ja laukoo hanakasti paikasta kuin paikasta. SaiPa matsissa yritti kyllä syöttöä, mutta syöttö jäi matkalle ja omassa kolahti. Aina ei asenne pelasta kaikkea.
Mutta jos haluat vielä tilastollisesti verrata Sandellia ja Uusivirtaa, niin Matti voittaa Sandellin asenteessa ja Sandell Matin jääkiekossa:
Matin 41 peliä Ipassa 2+2=4, -2
Samin 22 viimeistä peliä Ipassa 3+9=12, +9
Ja roolit olivat hyvin samankaltaiset.
Marko Anttila vertauksiin en halua lähteä, koska Marko on ollut pitkään omia suursuosikkejani ja on upea nähdä nuoren miehen kehittyminen. Mutta muista kehua myös Tommi Huhtalaa, sillä et varmasti olisi häntä aikoinasi haukkuessasi uskonut, että hän kisailee Markon kanssa rintarinnan pistepörssissä nuoresta iästään huolimatta ja on jo ohittanut Turo Järvisen uran parhaan kauden selkeästi. Joskus isollakaan rahalla ei saa sitä mitä Ilvessydämen omaava taistelija olisi tuonut.
Yhteenvetona voisikin sanoa, että nämä Ilveksen junnulupaukset ovat pääosin olleet nössöjä ja kykenemättömiä taistelemaan paikasta auringosssa.
Hienosti kiteytetty katkeruutesi Ilveksen juniorityötä kohtaan. Hyvin tutun oloiset ovat ajatukset kuin korkealla organisaatiossa. Sinusta Ilves-Hockey Oy on toiminut aivan viimeisen päälle kehittäessään omia työntekijöitään viimeisinä vuosina. Kerropa tuo parille Ilves-legendalle...
Mutta kerro vielä varmuudeksi noiden nössöjen nimet, kun reilusta massasta sanot, että pääosin. Sandell kuuluu varmasti listaasi, mutta keitä muita nössöjä nimeät? Lupauksia ovat Huhtala, Korhonen, Sandell, Lindgren, Rask*2, Lehtivuori, Antonen, Pellinen, Rajala*2, Palola, Helenius, Laitinen, Metsola, Näppilä, Roppo, Myttynen, Sointu jne...
Minä taas uskon kovaan työntekoon ja vaatimustasoon. Jos näiltä lahjakkailta pelaajilta puuttuu työvälineitä, on organisaation tehtävä kaikkensa, jotta pelaajalle pystytään ne luomaan. Kun täydellinen vaatimustaso lähtee ylhäältä asti se tarttuu organisaation pienempiinkin suorittajiin. Jos huonon ja epäonnistuneen kauden jälkeen ylin johto antaa itselleen arvosanakseen "kasin" toimii sekin jo esimerkkinä muulle organisaatiolle, mitä lähes kiitettävän tasoinen työskentely on. Tiedän, että menestyminen vaatii aivan hemmetisti töitä. Ei ole helppoa tulla aamu yhdeksältä vetämään extrareenejä ja omaa ohjelmaa nuorille pojille, mutta jotkut pidemmälle tähtäävät niin tekevät. Isä Jursi hoiti aikoinaan TPS:n reenejä C:stä liigaan. Vielä pitkään Jursin poistuttua tehdas suolsi kovia tuotteita. Sitten organisaatio laiskistui ja piti tuotantoa automaationa. Valtakunnan timantti on nopeasti vajonnut alas. Opetustyö on vaativaa ja loputonta varsinkin kun yhteiskunta ja sen nuoret veltostuvat päivä päivältä. Mutta "uusavuttomista" pystytään työstämään timantteja.