Cobol, vastasinkin vain esittämääsi väitteeseen jossa sanoit ettei gamebreakereita ole tullut. Olen todella pitkälti samoilla linjoilla kansassi. Mielestäni suurin virhe juniorikiekkoilussa on juuri se että ei yksilöistetä vaan aina koko joukkue treenaa samalla tavalla ja kaikki saa tasaisesti peliaikaa. Tämä on periaattessa se oikea ja reilu metodi ja se toki suosii näitä junnuja jotka vain pelaavat huvin vuoksi. Mielestäni tämä on oikea kaava siihen asti kunnes pelaajat ovat noin 12-13 vuotiaita, sen jälkeen tulisi nostaa esiin lahjakkuuksia ja työstää heistä supertähtiä. Tämä voi olla vaikeasti toteutettavissa ja monien mielestä epäoikeudenmukaista mutta se valitettavasti on oikea suuntaus jos aiotaan kehittää huipputaitavia yksilöitä. Se todellakin on selvää ettei Sami Heleniuksella ja Saku Koivulla ole samoja harjoituksia. Pitää kehittää tiettyjä ominaisuuksia pelaajilla että heistä saadaan se paras osaaminen irti. Ei Sami Heleniuksesta saa teknistä rakettia millään, eikä Koivusta saada taklaavaa "0-0" pelaajaa. Ongelma piilee juuri siinä että nykyään suomen juniorityön läpikoluneet pelaajat ovat tasapaksuja peruspelaajia juuri 3-4 ketjuihin. Juniorityön tarkoitus on kehittää eritasoisia ja erilaisia pelaajia eri rooleihin. Tulisi kehittää vankkoja maalineduspelaajia ja teknisesti lahjakkaita pelinrakentajia. Tähän kun päästään alkaa tähtiä syntymään ihan eri malliin kuin ennen. Muutos ei vain tapahdu sormia napsauttelemalla eikä sitä tapahdu ilman että joku on tyytymätön. Suomen kiekkoilun on vain aika tajuta se että tämä on oikea tapa jos aiotaan edelleen pysyä jääkiekon huippumaana ja halutaan kehittää lahjakkuuksia. Tääsä oli minun mielipide. Like it or not.