Tämä onkin sitten viimeinen kausi, kun saamme junioreiden kisoissa nauttia 90-luvun erinomaisesta pelaajatuotannosta. Seuraavien U20-kisojen kulta ratkotaankin sitten jo 20-luvulla ja Suomen soihtua kantavat 2000-luvun helmet. Toivotaan, että Suomen 90-lukulaiset saavat taipaleelleen kultaisen päätöksen.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Jokereita viime kaudella edustanut Olavi Vauhkonen ripustaa hokkarit naulaanLue lisää »
-
Kaapo Kakosta Seattle Krakenin historian kolmas suomalainen − entinen huippulupaus innoissaan uudesta mahdollisuudestaLue lisää »
-
Aron Kiviharju Nuorten Leijonien kapteeniksiLue lisää »
-
FCAA on kehittynyt matkan varrella paljon – Laajeneminen tuo myös haasteensaLue lisää »
-
Venla Varis haluaa kehittyä maalivahtivalmentajana, mutta edessä on samoja haasteita kuin peliurallakinLue lisää »
-
New York Rangersin mestaruusikkuna sulkeutuu vauhdilla − Chris Druryn aikakausi vaarassa olla totaalinen epäonnistuminenLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
90-lukulaiset – uusi kultainen sukupolvi?
- Viestiketjun aloittaja IceWalker
- Alkaa
- 249 702
- 547
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetAvuton tunari
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vähän kaikki.
Näin on virallisesti soihtu siirretty eteenpäin 1990-luvulla syntyneiltä pelaajilta 2000-luvulle nuorten kisoissa.
Aikuisten kisoissa sen sijaan saamme nauttia 1990-luvun pelaajista vielä pitkään.
Joku voisi, tehdä koosteen, mitä kaikkea nuorten maajoukkue ( u20, u18 jne.) on saavuttanut.
Edit: Korjattu kirjoitusvirheitä.
Aikuisten kisoissa sen sijaan saamme nauttia 1990-luvun pelaajista vielä pitkään.
Joku voisi, tehdä koosteen, mitä kaikkea nuorten maajoukkue ( u20, u18 jne.) on saavuttanut.
Edit: Korjattu kirjoitusvirheitä.
@Avuton tunari
Tarkoitat varmaan tällä vuosikymmenellä:
U20: Kulta 2014 (-94 ikäluokka), 2016 (-96), 2019 (-99)
U18: Kulta: 2016 (-98), 2018 (-00) Hopea: 2015 (-97), 2017(-99)
Tarkoitat varmaan tällä vuosikymmenellä:
U20: Kulta 2014 (-94 ikäluokka), 2016 (-96), 2019 (-99)
U18: Kulta: 2016 (-98), 2018 (-00) Hopea: 2015 (-97), 2017(-99)
Avuton tunari
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vähän kaikki.
@Avuton tunari
Tarkoitat varmaan tällä vuosikymmenellä:
U20: Kulta 2014 (-94 ikäluokka), 2016 (-96), 2019 (-99)
U18: Kulta: 2016 (-98), 2018 (-00) Hopea: 2015 (-97), 2017(-99)
Kyllä. Menkööt väsymyksen piikkiin.
Hyvältä näyttää kultaisten mitallien määrä.
Paremmalla ajalla voin katsoa muita mitalleja ym.
@Avuton tunari
Tarkoitat varmaan tällä vuosikymmenellä:
U20: Kulta 2014 (-94 ikäluokka), 2016 (-96), 2019 (-99)
U18: Kulta: 2016 (-98), 2018 (-00) Hopea: 2015 (-97), 2017(-99)
Kelläs kaikilla on molemmat junnumestaruudet? Puljujärvi taisi ainakin keväällä - 16 voittaa molemmat mestaruudet, olikos silloin muita? Ja ketäs nyt mukana olleita oli viime kevään U18-kisoissa? Kakko ainakin, oliko muita?
Tästä joukkueesta Kakko, Lundell, Tolvanen, Honka, Kupari sekä Utunen ovat nyt voittaneet kultamitalin sekä U18 että U20 -kisoissa. Puljujärvi sitten ainoa tuosta 2016 porukasta.Kelläs kaikilla on molemmat junnumestaruudet? Puljujärvi taisi ainakin keväällä - 16 voittaa molemmat mestaruudet, olikos silloin muita? Ja ketäs nyt mukana olleita oli viime kevään U18-kisoissa? Kakko ainakin, oliko muita?
edit. Vituikshan toi meni, tästä porukasta tietysti myös Vaakanainen, Jokiharju, Luukkonen ja Moilanen ovat voittaneet molemmat kultamitalit.
Paremmalla ajalla voin katsoa muita mitalleja ym.
Samala kuunelen metalimusaa?
Tehdään vielä yhteenveto 90-lukulaisista, kun koko sukupolvi on siirtynyt aikuisten sarjoihin.
"Suomalaiset NHL:ssä" -keskustelusta löytyy hyvää tilastollista materiaalia 90-lukulaisten saavutuksista NHL:ssä, joten en keskity tähän. Ysikympit ovat jo nyt ylittäneet aikaisempien sukupolvien saavutukset pistepörsseissä ja pelaajien määrissä. Lisäksi kannattaa myös huomioida, että ikäluokilla 90-94 ja 95-99 on huomattava ero tehopisteissä jälkimmäisten hyväksi. Jälkimmäisissä ikäluokissa on enemmän lahjakkuuksia, mitä nyt tietysti varausten määrätkin kertovat.
Suuri muutoksen vuosi voisi olla 2014 suomalaisessa jääkiekossa. Silloin (2014-15) NHL:ssä meni heikoimmin kuin koskaan ja Suomi voitti maailmanmestaruuden nuorissa. Tosin muutoksen tuulia oltiin nähty jo aiemminkin. Harva muistaa, että vuosina 2009,10 ja 12 voitettiin pronssia U18- ikäluokassa. Juniorityö oli siis jo päässyt aallonpohjastaan ja joitakin hyviä pelaajia oli ilmaantunut. Tämä ei kuitenkaan liiemmin näkynyt varauksissa, suomalaisiin ei luotettu eikä heitä varattu ykköskierroksilla ainakaan top 10 Mikael Granlundia lukuunottamatta.
Keskusteluissa oli välillä epätoivoisia sävyjä, ajateltiin, että ehkä suomalaisilta vain nyt puuttuu jokin ominaisuus huippukiekkoilijaksi tulemiseen ja olemme jollakin tavalla tuomittuja olemaan kovia duunareita. Jalosen mestaruusmiehistö v. 2011 vahvisti tätä ajatusmallia. Toisaalta, huikeaa NHL-uraa ennusteltiin pelaajille, jotka eivät kuitenkaan maailman mittakaavassa ihan huippuja olleet. Toivo alkoi kuitenkin herätä viimeistään kun Barkov ja Ristolainen vuonna 2013 osoittivat, että suomalainenkin kiekkoilija voi kiinnostaa meren takana NHL-seuroja tosissaan.
Vuodet 2015-19 ovatkin sitten olleet ennennäkemätöntä nuorten murtautumista kansainväliselle huipulle. Kaksi Nuorten maailmanmestaruutta ja kaksi poikien kertovat omaa kieltään suomalaisten uudesta noususta huipulle. Varmaan nousu taittuu jossakin vaiheessa, mutta tärkein tavoite eli maajoukkueen nostaminen kärkikastiin yksilötaitojen avulla onnistuu varmasti 20-luvulla. Ei tarvita enää oikeaa pelitapaa selittämään kaikkea menestystä edes MM-kisoissa.
Maalivahdit:
Ainoa huolenaihe pelaajien kehityksessä on maalivahtien tilanne. Ei yhtään 90-luvulla syntynyttä ykkösvahtia NHL:ssä. Vain Saroksesta voidaan melkoisella varmuudella odottaa sellaista, mutta hänkin lienee silloin jo 25-vuotias. Muut vahdit odottavat edelleen vuoroaan joko kakkosvahtina tai AHL:ssä. Matka huipulle on erittäin pitkä, kolmosvahdista ykköseksi vaaditaan todella tasaisia otteita ja varmuutta. Lista näistä in spe maalivahdeista on aika pitkä: Gibson, Korpisalo, Husso, Lankinen, Kähkönen..., mutta tuskin kukaan voi tietää, pääseekö joku heista huipulle. Teoriassa on mahdollista, että joku vanhempi veskari kiilaa vielä heidänkin edelleen.
Joni Ortio oli 10-luvun puolivälissä matkalla kohti ykkösveskarin paikkaa, mutta jostakin syystä yritys jäi kesken. Nyt suurin mahdollisuus lienee Luukkosella, mutta hänenkin kehitystään on odotettava 5-6 vuotta. Suomella ei ole tulossa Raskin tai Lehtosen veroisia supertalentteja. Kilpailu hyvien maalivahtien kesken on äärimmäisen kovaa ja vaatii myös onnea onnistuakseen. Luultavasti muu maailma on täysin kuronut eron maalivahtivalmennuksessa umpeen Suomen kanssa ja tällöin pelaajamassat ratkaisevat huipputalenttien löytämisen todennäköisyyden.
Puolustajat:
10-luvun alussa Suomella ei ollut yhtään potentiaalista NHL-pakkia. Vatasen nousu SM-liigan parhaaksi herätti suuria toiveita, mutta pitkään ongelmana oli isokokoisten ja taitavien pakkien saaminen huipulle. Vasta 10-luvun puolivälissä tämä puute korjautui pelaajamateriaalissa. Nyt huippuvuosien jälkeen saattaa mennä taas muutama vuosi ennenkuin löytyy seuraava kärkivaraus pakeista.
Vaikka 90-lukulaisia ei enää enempää NHL:n tulisikaan, jo debytoineiden menestys riittää täysin maajoukkueelle. Syntyy kilpailutilanne, jossa huipputurnauksiin voitaisiin valita taitojensa puolesta puolustajia jopa 12 pakin joukosta. On myös mahdollista, että joku nuorista saavuttaa NHL:n absoluuttisen huipun, mitä ei ole tapahtunut koskaan. Toki Ruotsalainen oli hyvä, muttei kuitenkaan Norristasoa. Ruotsilla on sentään 3 eri voittajaa ja lukuisia voittoja viime vuosilta.
Hyökkääjät:
Hyökkääjiä varattiin ykköskierroksella jo 10-luvun alussa ja esim. Mikael Granlundiin ladattiin ylisuuria odotuksia. Puute oli kuitenkin sama kuin pakeilla, mistä löytyisi isokokoisia taitavia hyökkääjiä. Armia ei vielä räjäyttänyt pankkia, mutta viimeistään Barkov sen teki. Nyttemmin tilanne hyökkääjien kohdalla on erittäin hyvä, sillä laadukkaita pelaajia rittää 4 ketjuun eikä mitään jarrukenttää enää tarvita. Jokainen pelaaja osaa myös tehdä maaleja. Kaiken lisäksi materiaalissa on erityyppisiä pelaajia, joten pelaajien roolitus nousee tärkeäksi asiaksi huipputurnauksiin.
90-luku on todella osoittautumassa kultaisen sukupolven vuosikymmeneksi, nähtäväksi jää, hyötyykö maajoukkue näistä pelaajista muissakin turnauksissa kuin kevätkarnevaaleissa.
"Suomalaiset NHL:ssä" -keskustelusta löytyy hyvää tilastollista materiaalia 90-lukulaisten saavutuksista NHL:ssä, joten en keskity tähän. Ysikympit ovat jo nyt ylittäneet aikaisempien sukupolvien saavutukset pistepörsseissä ja pelaajien määrissä. Lisäksi kannattaa myös huomioida, että ikäluokilla 90-94 ja 95-99 on huomattava ero tehopisteissä jälkimmäisten hyväksi. Jälkimmäisissä ikäluokissa on enemmän lahjakkuuksia, mitä nyt tietysti varausten määrätkin kertovat.
Suuri muutoksen vuosi voisi olla 2014 suomalaisessa jääkiekossa. Silloin (2014-15) NHL:ssä meni heikoimmin kuin koskaan ja Suomi voitti maailmanmestaruuden nuorissa. Tosin muutoksen tuulia oltiin nähty jo aiemminkin. Harva muistaa, että vuosina 2009,10 ja 12 voitettiin pronssia U18- ikäluokassa. Juniorityö oli siis jo päässyt aallonpohjastaan ja joitakin hyviä pelaajia oli ilmaantunut. Tämä ei kuitenkaan liiemmin näkynyt varauksissa, suomalaisiin ei luotettu eikä heitä varattu ykköskierroksilla ainakaan top 10 Mikael Granlundia lukuunottamatta.
Keskusteluissa oli välillä epätoivoisia sävyjä, ajateltiin, että ehkä suomalaisilta vain nyt puuttuu jokin ominaisuus huippukiekkoilijaksi tulemiseen ja olemme jollakin tavalla tuomittuja olemaan kovia duunareita. Jalosen mestaruusmiehistö v. 2011 vahvisti tätä ajatusmallia. Toisaalta, huikeaa NHL-uraa ennusteltiin pelaajille, jotka eivät kuitenkaan maailman mittakaavassa ihan huippuja olleet. Toivo alkoi kuitenkin herätä viimeistään kun Barkov ja Ristolainen vuonna 2013 osoittivat, että suomalainenkin kiekkoilija voi kiinnostaa meren takana NHL-seuroja tosissaan.
Vuodet 2015-19 ovatkin sitten olleet ennennäkemätöntä nuorten murtautumista kansainväliselle huipulle. Kaksi Nuorten maailmanmestaruutta ja kaksi poikien kertovat omaa kieltään suomalaisten uudesta noususta huipulle. Varmaan nousu taittuu jossakin vaiheessa, mutta tärkein tavoite eli maajoukkueen nostaminen kärkikastiin yksilötaitojen avulla onnistuu varmasti 20-luvulla. Ei tarvita enää oikeaa pelitapaa selittämään kaikkea menestystä edes MM-kisoissa.
Maalivahdit:
Ainoa huolenaihe pelaajien kehityksessä on maalivahtien tilanne. Ei yhtään 90-luvulla syntynyttä ykkösvahtia NHL:ssä. Vain Saroksesta voidaan melkoisella varmuudella odottaa sellaista, mutta hänkin lienee silloin jo 25-vuotias. Muut vahdit odottavat edelleen vuoroaan joko kakkosvahtina tai AHL:ssä. Matka huipulle on erittäin pitkä, kolmosvahdista ykköseksi vaaditaan todella tasaisia otteita ja varmuutta. Lista näistä in spe maalivahdeista on aika pitkä: Gibson, Korpisalo, Husso, Lankinen, Kähkönen..., mutta tuskin kukaan voi tietää, pääseekö joku heista huipulle. Teoriassa on mahdollista, että joku vanhempi veskari kiilaa vielä heidänkin edelleen.
Joni Ortio oli 10-luvun puolivälissä matkalla kohti ykkösveskarin paikkaa, mutta jostakin syystä yritys jäi kesken. Nyt suurin mahdollisuus lienee Luukkosella, mutta hänenkin kehitystään on odotettava 5-6 vuotta. Suomella ei ole tulossa Raskin tai Lehtosen veroisia supertalentteja. Kilpailu hyvien maalivahtien kesken on äärimmäisen kovaa ja vaatii myös onnea onnistuakseen. Luultavasti muu maailma on täysin kuronut eron maalivahtivalmennuksessa umpeen Suomen kanssa ja tällöin pelaajamassat ratkaisevat huipputalenttien löytämisen todennäköisyyden.
Puolustajat:
10-luvun alussa Suomella ei ollut yhtään potentiaalista NHL-pakkia. Vatasen nousu SM-liigan parhaaksi herätti suuria toiveita, mutta pitkään ongelmana oli isokokoisten ja taitavien pakkien saaminen huipulle. Vasta 10-luvun puolivälissä tämä puute korjautui pelaajamateriaalissa. Nyt huippuvuosien jälkeen saattaa mennä taas muutama vuosi ennenkuin löytyy seuraava kärkivaraus pakeista.
Vaikka 90-lukulaisia ei enää enempää NHL:n tulisikaan, jo debytoineiden menestys riittää täysin maajoukkueelle. Syntyy kilpailutilanne, jossa huipputurnauksiin voitaisiin valita taitojensa puolesta puolustajia jopa 12 pakin joukosta. On myös mahdollista, että joku nuorista saavuttaa NHL:n absoluuttisen huipun, mitä ei ole tapahtunut koskaan. Toki Ruotsalainen oli hyvä, muttei kuitenkaan Norristasoa. Ruotsilla on sentään 3 eri voittajaa ja lukuisia voittoja viime vuosilta.
Hyökkääjät:
Hyökkääjiä varattiin ykköskierroksella jo 10-luvun alussa ja esim. Mikael Granlundiin ladattiin ylisuuria odotuksia. Puute oli kuitenkin sama kuin pakeilla, mistä löytyisi isokokoisia taitavia hyökkääjiä. Armia ei vielä räjäyttänyt pankkia, mutta viimeistään Barkov sen teki. Nyttemmin tilanne hyökkääjien kohdalla on erittäin hyvä, sillä laadukkaita pelaajia rittää 4 ketjuun eikä mitään jarrukenttää enää tarvita. Jokainen pelaaja osaa myös tehdä maaleja. Kaiken lisäksi materiaalissa on erityyppisiä pelaajia, joten pelaajien roolitus nousee tärkeäksi asiaksi huipputurnauksiin.
90-luku on todella osoittautumassa kultaisen sukupolven vuosikymmeneksi, nähtäväksi jää, hyötyykö maajoukkue näistä pelaajista muissakin turnauksissa kuin kevätkarnevaaleissa.
Viimeksi muokattu:
Lecavalier
Jäsen
Ladataan nyt koronan aiheuttaman hiljaisuuden nimissä pieni katsaus tilanteeseen, kun rupeavat kaikki 90-luvulla syntyneet pelaajat olemaan aikuisten sarjoissa ja vanhin ikäluokka täyttää 30-vuotta.
90-syntyneet eivät tarjonneet yhtäkään vakituista pelaajaa NHL-ympyröihin ja suurimmaksi saavutukseksi jäi Teemu Hartikaisen muutamat vuodet Oilersin paidassa. Yhtäkään vakiokasvoa ei miesten maajoukkueeseen saatu. Ikäluokkana vastasi siis 80-luvun loppujen heikkoa tarjontaa.
91-syntyneissä Rajalan nimi oli monien kiekkofanien huulilla jo useamman vuoden ennen 2009 varaustilaisuutta. Lopulta Rajala valittiin vasta neljännellä kierroksella Oilersiin ja NHL-ottelut ovat jääneet nollaan. Miesten maajoukkueessa oli sentään viime keväänä voittamassa kultaa ja hyvää uraa tekee eurokaukaloissa. Muista nimistä Haula ja Vatanen ovat vakiinnuttaneet asemansa taalajäillä ja tehneet kelpo uraa rapakon toisella puolella.
92-syntyneet puolestaan tuovat mieleen Rajalnan tavoin Teemu Pulkkisen. Tässä piti olla Selänteen viitan perijä. Myöhemmin Mikael Granlund nousi ikäluokan ehdottomaksi helmeksi. Granlundin lisäksi NHL-uraaa mittavammin on onnistunut luomaan Joonas Donskoi.
93-syntyneissä puolestaan Joel Armia on onnistunut monien vaiheiden jälkeen runnomaan itsensä kirkkaimpaan sarjaan ja käyttökelpoinen pelaaja niin maajoukkueessa kuin NHL:ssa. Markus Granlund ja Miikka Salomäki ovat kolkutteleet vakiorivin miesten rooleja NHL-kokoonpanoon, mutta ihan ei riitä kummallakaan.
94-syntyneet tarjosivat laadultaan sekä leveydeltään edeltäviä ikäpolvia enemmän. Teräväinen sekä Määttä ovat molemmat Stanley Cupin voittaneita ja Esa Lindell luotettava yleispuolustaja korkeimmalla tasolla. Rasmus Ristolainen lunasti korkean varausvuoron mukaisen potentiaalin ja on ollut Buffalon johtavia pelaajia useamman kauden. Myöhäisheränneistä maininta pitää antaa Mikko Lehtoselle, jolla on edelleen mahdollisuudet Pohjois-Amerikan valloitukselle. Markus Nutivaara puolestaan on jo ehtinyt nousta 94-syntyneiden puolustajien eturiviin Blue Jacketsin miehistössä.
95-syntyneissä Joonatan Tanusta pidettiin ikäluokan helmenä. Pian kuitenkin ketjukaveri Barkov ajoi edelle ja lopputuleman tietää jokainen. Barkovin lisäksi Artturi Lehkonen on onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa NHL:ssa. Maalivahdeista useamman kauden Pekka Rinteen varjossa lymyillyt Saros omaa potentiaalia ykkösveskariksi ja täyttämään Rinteen saappaat.
96-syntyneissä näimme tähtiloistoa Mikko Rantasen muodossa. Ikäluokka voitti 94-tavoin maailmanmestaruuden nuorissa. Rantasen ohella Kasperi Kapanen on osoittautunut NHL-tason pelaajaksi. Listaan jatkoa tekee Dallasin Roope Hinta.
97-syntyneiden kirkkain helmi on ehdottomasti Sebastian Aho. Aleksi Saarelasta kohistiin, mutta tämä edelleen hakee paikkaansa NHL-kokoonpanossa. Rantasen sekä edeltävän ikäluokan tavoin saimme yhden supertähden tästä ikäluokasta. Myös Henrik Borgströmillä on mahdollisuudet tehdä ura taalajäillä.
98-syntyneitä varattiin kolme kappaletta ikäluokkansa viiden kärjessä varaustilaisuudessa. Näistä ainoastaan Laine on lunastanut potentiaalinsa. Puljujärven ja Juolevin NHL-ura on vielä kysymysmerkki. Puljujärveä ja Juolevia enemmän potentiaalia hyvään NHL-uraan lienee vuotta myöhemmin varatulla Juuso Välimäellä.
99-syntyneet räjäyttivät pankin ja juhlivat ikäluokkansa nuorten maailmanmestaruutta. Ykköskierroksella varattiin Heiskanen, Vaakanainen, Vesalainen, Jokiharju ja Tolvanen. Heiskanen lienee tulevaisuudessa Suomen paras puolustaja, ellei sitä jo ole. Myös Jokiharju näyttää tekevän varmasti uraa rapakon takana. Tolvasella ja Vesalaisella on vielä aikaa, mutta takuita onnistumisesta ei ole. Annetaan maininta vielä Aarne Talvitielle, joka varattiin kuudennella kierroksella Devilsiin potentiaalisena breikkaajana.
Mitä tästä voidaan päätellä? Jokainen ikäluokka on 90-syntyneitä lukuun ottamatta tuottanut NHL-tason pelaajia. Näin ei ollut 80-lukulaisten osalta. 2000-luvulla syntyneiden suhteen meno vaikuttaa lupaavalta. Suomen A-maajoukkueen tulevaisuus on turvattu.
Edit. Lisätty muutama unohdus.
90-syntyneet eivät tarjonneet yhtäkään vakituista pelaajaa NHL-ympyröihin ja suurimmaksi saavutukseksi jäi Teemu Hartikaisen muutamat vuodet Oilersin paidassa. Yhtäkään vakiokasvoa ei miesten maajoukkueeseen saatu. Ikäluokkana vastasi siis 80-luvun loppujen heikkoa tarjontaa.
91-syntyneissä Rajalan nimi oli monien kiekkofanien huulilla jo useamman vuoden ennen 2009 varaustilaisuutta. Lopulta Rajala valittiin vasta neljännellä kierroksella Oilersiin ja NHL-ottelut ovat jääneet nollaan. Miesten maajoukkueessa oli sentään viime keväänä voittamassa kultaa ja hyvää uraa tekee eurokaukaloissa. Muista nimistä Haula ja Vatanen ovat vakiinnuttaneet asemansa taalajäillä ja tehneet kelpo uraa rapakon toisella puolella.
92-syntyneet puolestaan tuovat mieleen Rajalnan tavoin Teemu Pulkkisen. Tässä piti olla Selänteen viitan perijä. Myöhemmin Mikael Granlund nousi ikäluokan ehdottomaksi helmeksi. Granlundin lisäksi NHL-uraaa mittavammin on onnistunut luomaan Joonas Donskoi.
93-syntyneissä puolestaan Joel Armia on onnistunut monien vaiheiden jälkeen runnomaan itsensä kirkkaimpaan sarjaan ja käyttökelpoinen pelaaja niin maajoukkueessa kuin NHL:ssa. Markus Granlund ja Miikka Salomäki ovat kolkutteleet vakiorivin miesten rooleja NHL-kokoonpanoon, mutta ihan ei riitä kummallakaan.
94-syntyneet tarjosivat laadultaan sekä leveydeltään edeltäviä ikäpolvia enemmän. Teräväinen sekä Määttä ovat molemmat Stanley Cupin voittaneita ja Esa Lindell luotettava yleispuolustaja korkeimmalla tasolla. Rasmus Ristolainen lunasti korkean varausvuoron mukaisen potentiaalin ja on ollut Buffalon johtavia pelaajia useamman kauden. Myöhäisheränneistä maininta pitää antaa Mikko Lehtoselle, jolla on edelleen mahdollisuudet Pohjois-Amerikan valloitukselle. Markus Nutivaara puolestaan on jo ehtinyt nousta 94-syntyneiden puolustajien eturiviin Blue Jacketsin miehistössä.
95-syntyneissä Joonatan Tanusta pidettiin ikäluokan helmenä. Pian kuitenkin ketjukaveri Barkov ajoi edelle ja lopputuleman tietää jokainen. Barkovin lisäksi Artturi Lehkonen on onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa NHL:ssa. Maalivahdeista useamman kauden Pekka Rinteen varjossa lymyillyt Saros omaa potentiaalia ykkösveskariksi ja täyttämään Rinteen saappaat.
96-syntyneissä näimme tähtiloistoa Mikko Rantasen muodossa. Ikäluokka voitti 94-tavoin maailmanmestaruuden nuorissa. Rantasen ohella Kasperi Kapanen on osoittautunut NHL-tason pelaajaksi. Listaan jatkoa tekee Dallasin Roope Hinta.
97-syntyneiden kirkkain helmi on ehdottomasti Sebastian Aho. Aleksi Saarelasta kohistiin, mutta tämä edelleen hakee paikkaansa NHL-kokoonpanossa. Rantasen sekä edeltävän ikäluokan tavoin saimme yhden supertähden tästä ikäluokasta. Myös Henrik Borgströmillä on mahdollisuudet tehdä ura taalajäillä.
98-syntyneitä varattiin kolme kappaletta ikäluokkansa viiden kärjessä varaustilaisuudessa. Näistä ainoastaan Laine on lunastanut potentiaalinsa. Puljujärven ja Juolevin NHL-ura on vielä kysymysmerkki. Puljujärveä ja Juolevia enemmän potentiaalia hyvään NHL-uraan lienee vuotta myöhemmin varatulla Juuso Välimäellä.
99-syntyneet räjäyttivät pankin ja juhlivat ikäluokkansa nuorten maailmanmestaruutta. Ykköskierroksella varattiin Heiskanen, Vaakanainen, Vesalainen, Jokiharju ja Tolvanen. Heiskanen lienee tulevaisuudessa Suomen paras puolustaja, ellei sitä jo ole. Myös Jokiharju näyttää tekevän varmasti uraa rapakon takana. Tolvasella ja Vesalaisella on vielä aikaa, mutta takuita onnistumisesta ei ole. Annetaan maininta vielä Aarne Talvitielle, joka varattiin kuudennella kierroksella Devilsiin potentiaalisena breikkaajana.
Mitä tästä voidaan päätellä? Jokainen ikäluokka on 90-syntyneitä lukuun ottamatta tuottanut NHL-tason pelaajia. Näin ei ollut 80-lukulaisten osalta. 2000-luvulla syntyneiden suhteen meno vaikuttaa lupaavalta. Suomen A-maajoukkueen tulevaisuus on turvattu.
Edit. Lisätty muutama unohdus.
Viimeksi muokattu:
Myös Juue Saroksen voisi sanoa olevan vakituinen NHL-pelaaja.95-syntyneissä Joonatan Tanusta pidettiin ikäluokan helmenä. Pian kuitenkin ketjukaveri Barkov ajoi edelle ja lopputuleman tietää jokainen. Barkovin lisäksi Artturi Lehkonen on onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa NHL:ssa.
Aikanaan Sportin A-junnuissa huomiota keränneellä Robin Salolla oli tuossa vähän hiljaisempia kausia välissä, mutta nyt näyttää SHL:ssä painavan erinomaista kautta ainakin pisteiden puolesta.
Näinköhän lähtee jo ensi kaudella kokeilemaan siipiään Pohjois-Amerikan puolelle?
Näinköhän lähtee jo ensi kaudella kokeilemaan siipiään Pohjois-Amerikan puolelle?
Espoon Siniset
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Two Degrees of Mike Sillinger
Näinköhän lähtee jo ensi kaudella kokeilemaan siipiään Pohjois-Amerikan puolelle?
Onhan se jo NHL-sopparin tehnyt.
Vuoden 2017 drafti on kyllä suomalaisittain osoittautumassa melkoiseksi vuosikerraksi, kun sieltä on nyt noussut jo Heiskanen, Välimäki, Jokiharju ja Vaakanainen pakistoon, ja Salo pääsee vähintään yrittämään NHL:ään murtautumista. Tolvanen on lyömässä itseään läpi ja vähän yllättäen Luostarinen on ottanut paikan Floridan miehistössä. Sitten on semmoisia kavereita kuin Vesalainen, Luukkonen ja Laaksonen, ketkä ovat päässeet tai todennäköisesti pääsevät kokeilemaan NHL:ssä. Laatua ja syvyyttä on suomalaisittain löytynyt todella hyvin.
Eipä tuo mikään ihme ole. Varmasti kaikkien aikojen kovin drafti suomalaisittain. Tuo sama ikäryhmä oli voittamassa kultaa U18- ja U20-tasoilla. Ykkös- ja kakkoskierroksilla meni molemmilla 6 suomalaista.Vuoden 2017 drafti on kyllä suomalaisittain osoittautumassa melkoiseksi vuosikerraksi
Noiden mainitsemiesi pelaajien lisäksi löytyy vielä esimerkiksi Heponiemi, jonka uskon tekevän loistavan uran vähintään Euroopassa, jos ei NHL:ään riitä. Joni Ikonen oli vielä junnuna myös kova lupaus ja pelasi loistavasti ne yhdet U18-kisat, mutta sittemmin loukkaantumisia on ollut ihan hävytön määrä.
Eipä tuo mikään ihme ole. Varmasti kaikkien aikojen kovin drafti suomalaisittain. Tuo sama ikäryhmä oli voittamassa kultaa U18- ja U20-tasoilla. Ykkös- ja kakkoskierroksilla meni molemmilla 6 suomalaista.
Noiden mainitsemiesi pelaajien lisäksi löytyy vielä esimerkiksi Heponiemi, jonka uskon tekevän loistavan uran vähintään Euroopassa, jos ei NHL:ään riitä. Joni Ikonen oli vielä junnuna myös kova lupaus ja pelasi loistavasti ne yhdet U18-kisat, mutta sittemmin loukkaantumisia on ollut ihan hävytön määrä.
Joo, Heponiemi unohtui. Vähän olen epäileväinen hänen NHL-uransa suhteen, mutta katsotaan vielä. Lihasta pitäisi näin ensialkuun saada.
Talvitie olisi siistiä nähdä NHL:ssä, kun oli johtamassa joukkuetta kultaan loukkaantuneena muistaakseni. Erittäin miehekäs nimikin.
Niin tosiaan siellä oli vielä se Talvitiekin. Sellainen fiilis jäi siitä kultaturnauksesta, että tämä sälli tulee myös tekemään itsestään tosi kovan ammattilaispelaajan. Potentiaalia on varmasti aina ihan NHL:ään asti hänelläkin. Jäämme seuraamaan mielenkiinnolla.
98-ikäluokan onnistujiin voidaan pian lisätä Janne Kuokkanen. Näyttää siltä, että läpimurtokausi menossa. Ensi kausi on tärkeä kun paikka täytyy pitää. 96-ikäluokasta viime syksyn playoffeissa Joel Kiviranta nousi tuntemattomuudesta, oli myös 2019 mm-kultajoukkuessa. 95-ikäluokasta pieneksi pettymykseksi voidaan laskea Julius Honka, vaikka pääsi haistelemaan NHL-tunnelmaa myös. 91-ikäluokasta NHL:n portteja kävi kolkuttelemassa Jyrki Jokipakka, joka on toisaalta jälkikäteen tehnyt mukiinmenevän uran Euroopassa.
Maalivahdeista 95 syntyneet Lankinen ja Saros sekä 96 syntynyt Kähkönen lienevät lähellä vakinaista ykkösvahdin paikkaa. Uskon heidän tekevän pitkän uran huipulla ja täten turvaavan suomalaisten maalivahtien korkean tason myös tulevissa best on best turnauksissa, kun Rask on lopettanut. Nähtäväksi jää kuinka korkealle he lopulta yltävät.
Sen sijaan Ville Hussolla tulee tekemään tiukempaa saada 1. maalivahdin paikka, ja tämän kauden alku ei mennyt kovin hyvin. Pitkä matka tulee olemaan myös Kaskisuolla sekä Vehviläisellä. Luukkosta on toistaiseksi liian aikaista arvioida miten menestys jatkuu.
Maalivahtien 92-luokasta odotin enemmän. Gibsonia ja Aittokalliota pidin molempia niin lupaavina, että oletin heidän tekevän NHL-uran. Siinä mielessä he ovat olleet pieniä pettymyksiä, molemmilla lienee vain hajanaisia pelejä NHL:ssä.
Sen sijaan Ville Hussolla tulee tekemään tiukempaa saada 1. maalivahdin paikka, ja tämän kauden alku ei mennyt kovin hyvin. Pitkä matka tulee olemaan myös Kaskisuolla sekä Vehviläisellä. Luukkosta on toistaiseksi liian aikaista arvioida miten menestys jatkuu.
Maalivahtien 92-luokasta odotin enemmän. Gibsonia ja Aittokalliota pidin molempia niin lupaavina, että oletin heidän tekevän NHL-uran. Siinä mielessä he ovat olleet pieniä pettymyksiä, molemmilla lienee vain hajanaisia pelejä NHL:ssä.
Jos modet keksii tälle paremman ketjun niin siirtäköön, täällä ei taida olla sellaista ''yleistä'' ketjua jossa puhuttaisiin paskaa milloin mistäkin. Mutta tulipahan tässä taas pohdittua tuota ikimuistoista vuoden 2016 junnujoukkuetta, joka oli Suomen mittapuulla täysin poikkeuksellinen varsinkin hyökkäyksen osalta, ja kävin huvikseni joukkueen jokaisen pelaajan läpi. Statsit otettu Eliteprospectista joten jotain häikkää voi olla, joko siellä tai sitten kirjoittajassa itsessään. Saavutuksissa on huomioitu vain turnauksen jälkeen saavutetut mitalit yms., esim. Puljulta ja Aholta ainakin löytyy SM-kulta jo ennen tätä turnausta.
Molarit:
Kaapo Kähkönen - San Jose Sharks
4 kautta NHL:ssä, 64 peliä
AHL Vuoden maalivahti
Veini Vehviläinen -Brynäs
1 Peli NHL:ssä
SM Kulta 2018
SM Hopea 2019
MM Kulta 2019
2x Liigan paras maalivahti
Emil Larmi - Växjö
SM kulta 2019
Pakit:
Sami Niku - Montreal Canadiens
67 NHL-peliä, 2+14=16
SM Pronssi 2017
AHL Vuoden puolustaja
Miro Keskitalo - Kiekko-Espoo
Ei juurikaan mainittavia saavutuksia mestaruuden jälkeen
Olli Juolevi - Detroit Red Wings
40, 2+1=3
Eetu Sopanen - lopettanut
Ei juurikaan mainittavia saavutuksia mestaruuden jälkeen
Joni Tuulola - Tappara
SM Kulta 2022
Niko Mikkola - St. Louis Blues
89, 4+13=17
SM Hopea 2017
SM Hopea 2018
MM Kulta 2019
Vili Saarijärvi - SCL Tigers
SM Kulta 2021
Pakkien pistepörssin voitto 2022
Hyökkääjät:
Jesse Puljujärvi - Edmonton Oilers
258, 46+52=98
SM Pronssi 2016
U18 MM kulta 2016
Roope Hintz - Dallas Stars
238, 80+89=169
SM hopea 2016
Eniten pisteitä Liigan pleijareissa 2017
Kasper Björkvist - Wilkes-Barre/Scranton Penguins
6, 1+0=1
Liigan vuoden tulokas 2021
Miska Siikonen - KooKoo
Ei juurikaan mainittavia saavutuksia mestaruuden jälkeen
Mikko Rantanen - Colorado Avalanche
407, 165+242=407
MM Hopea 2016
AHL Vuoden tulokas 2016
Aleksi Saarela - SCL Tigers
9, 2+2=4
AHL Mestari 2019
SM Kulta 2021
Sebastian Aho -Carolina Hurricanes
445, 182+219= 401
SM Pronssi 2016
MM Hopea 2016
MM Kisojen paras hyökkääjä 2018
Antti Kalapudas - Kärpät
Ei juurikaan mainittavia saavutuksia mestaruuden jälkeen
Sebastian Repo - Lukko
SM Kulta 2017
SM Hopea 2018
SM Kulta 2021
Kasperi Kapanen - Pittsburgh Penguins
320, 63+89=152
Julius Nättinen - Växjö
CHL (se junnusarja) mestari 2017
Liigan maalipörssin voitto 2020
Juho Lammikko - Vancouver Canucks
158, 11+15=26
MM kulta 2019
Patrik Laine - Columbus Blue Jackets
407, 176+151=327
SM kulta 2016
MM Hopea 2016
Liigan vuoden tulokas 2016
Liigan playoffien paras pelaaja 2016
Suomen vuoden pelaaja (?!) 2016
MM Kisojen MVP ja paras hyökkääjä 2016
Kyllähän tuolta melkoinen määrä arvometallia jo kaapista löytyy. Juolevin ura on flopannut melkoisen huolella, mutta toisaalta taas Hintz on noussut kyllä semmoiselle tasolle mitä ei varmaan näissä kisoissa vielä osattu odottaa. Todella paljon ainakin kansallisen tason huipulle nousseita, unohtamatta maailman top 5-laituria ja kahta NHL-ykkössentteriä. Tuommoista tähtiloistoa hyökkäyksen osalta tuskin hetkeen tulee, eikä tuo pakistokaan mitään huonoa uraa ole tehnyt.
Molarit:
Kaapo Kähkönen - San Jose Sharks
4 kautta NHL:ssä, 64 peliä
AHL Vuoden maalivahti
Veini Vehviläinen -Brynäs
1 Peli NHL:ssä
SM Kulta 2018
SM Hopea 2019
MM Kulta 2019
2x Liigan paras maalivahti
Emil Larmi - Växjö
SM kulta 2019
Pakit:
Sami Niku - Montreal Canadiens
67 NHL-peliä, 2+14=16
SM Pronssi 2017
AHL Vuoden puolustaja
Miro Keskitalo - Kiekko-Espoo
Ei juurikaan mainittavia saavutuksia mestaruuden jälkeen
Olli Juolevi - Detroit Red Wings
40, 2+1=3
Eetu Sopanen - lopettanut
Ei juurikaan mainittavia saavutuksia mestaruuden jälkeen
Joni Tuulola - Tappara
SM Kulta 2022
Niko Mikkola - St. Louis Blues
89, 4+13=17
SM Hopea 2017
SM Hopea 2018
MM Kulta 2019
Vili Saarijärvi - SCL Tigers
SM Kulta 2021
Pakkien pistepörssin voitto 2022
Hyökkääjät:
Jesse Puljujärvi - Edmonton Oilers
258, 46+52=98
SM Pronssi 2016
U18 MM kulta 2016
Roope Hintz - Dallas Stars
238, 80+89=169
SM hopea 2016
Eniten pisteitä Liigan pleijareissa 2017
Kasper Björkvist - Wilkes-Barre/Scranton Penguins
6, 1+0=1
Liigan vuoden tulokas 2021
Miska Siikonen - KooKoo
Ei juurikaan mainittavia saavutuksia mestaruuden jälkeen
Mikko Rantanen - Colorado Avalanche
407, 165+242=407
MM Hopea 2016
AHL Vuoden tulokas 2016
Aleksi Saarela - SCL Tigers
9, 2+2=4
AHL Mestari 2019
SM Kulta 2021
Sebastian Aho -Carolina Hurricanes
445, 182+219= 401
SM Pronssi 2016
MM Hopea 2016
MM Kisojen paras hyökkääjä 2018
Antti Kalapudas - Kärpät
Ei juurikaan mainittavia saavutuksia mestaruuden jälkeen
Sebastian Repo - Lukko
SM Kulta 2017
SM Hopea 2018
SM Kulta 2021
Kasperi Kapanen - Pittsburgh Penguins
320, 63+89=152
Julius Nättinen - Växjö
CHL (se junnusarja) mestari 2017
Liigan maalipörssin voitto 2020
Juho Lammikko - Vancouver Canucks
158, 11+15=26
MM kulta 2019
Patrik Laine - Columbus Blue Jackets
407, 176+151=327
SM kulta 2016
MM Hopea 2016
Liigan vuoden tulokas 2016
Liigan playoffien paras pelaaja 2016
Suomen vuoden pelaaja (?!) 2016
MM Kisojen MVP ja paras hyökkääjä 2016
Kyllähän tuolta melkoinen määrä arvometallia jo kaapista löytyy. Juolevin ura on flopannut melkoisen huolella, mutta toisaalta taas Hintz on noussut kyllä semmoiselle tasolle mitä ei varmaan näissä kisoissa vielä osattu odottaa. Todella paljon ainakin kansallisen tason huipulle nousseita, unohtamatta maailman top 5-laituria ja kahta NHL-ykkössentteriä. Tuommoista tähtiloistoa hyökkäyksen osalta tuskin hetkeen tulee, eikä tuo pakistokaan mitään huonoa uraa ole tehnyt.
Hieno yhteenveto. On kyllä aika poikkeuksellista, että noin moni on jatkanut kovalla tasolla. Vaikka pari kaveria ei varsinaisesti olekaan räjäyttänyt pankkia niin on sielläkin jossittelun varaa, mikä kertoo joukkueen tasosta.
Eetu Sopasta pidettiin varsin lupaavana, mutta loukkaantui muistaakseni jo seuraavana vuonna niin pahasti, että ura jäi siihen. Miska Siikonen pelasi itsensä EHT:lle, mutta terveysongelmat pitävät sivussa toistaiseksi. Toivottavasti palaa vielä jääkiekkoilijaksi.
Jäljelle jäävistä Kalapudas on liigatason kiekkoilija, takana yksi 46 pisteen kausikin. Ei sitäkään ihan joka jätkä tee. Keskitalo. No kuitenkin liki 200 matsia Liigaa ja Mestistä puolustajaksi kovilla tehoilla. Olisikin ehkä mielenkiintoista katsoa vähän useammalta vuodelta mihin huonoin cv asettuu. Veikkaisin 2000-luvulla, että liigapelaajia lähes kaikista joukkueeseen päässeistä on tullut ellei sitten loukkaantumiset ole tullut esteeksi. Moni kun on Liigassa jo joukkueeseen valittaessa.
Eetu Sopasta pidettiin varsin lupaavana, mutta loukkaantui muistaakseni jo seuraavana vuonna niin pahasti, että ura jäi siihen. Miska Siikonen pelasi itsensä EHT:lle, mutta terveysongelmat pitävät sivussa toistaiseksi. Toivottavasti palaa vielä jääkiekkoilijaksi.
Jäljelle jäävistä Kalapudas on liigatason kiekkoilija, takana yksi 46 pisteen kausikin. Ei sitäkään ihan joka jätkä tee. Keskitalo. No kuitenkin liki 200 matsia Liigaa ja Mestistä puolustajaksi kovilla tehoilla. Olisikin ehkä mielenkiintoista katsoa vähän useammalta vuodelta mihin huonoin cv asettuu. Veikkaisin 2000-luvulla, että liigapelaajia lähes kaikista joukkueeseen päässeistä on tullut ellei sitten loukkaantumiset ole tullut esteeksi. Moni kun on Liigassa jo joukkueeseen valittaessa.
Lisättäköön vielä että nuo Suomen kisat 2016 olivat pelaajiltaan ihan järjettömän kovatasoiset. Tässä esim seuraavilta mailta pelaajia noissa kisoissa:
Ruotsi: Kempe, Nylanderit, Forsling, Eriksson Ek
USA: Matthews, Tkachuk, Werenski, McAvoy, DeBrincat, Schmaltz, Carlo, Nedeljkovic
Kanada: Point, Marner, Strome, Chabot, Konecny, Blackwood
Venäjä: Provorov, Kaprizov, Samsonov
Tsekki: Pastrnak, Zacha, Hronek, Vanecek
Sveitsi: Siegenthaler, Meier, Suter, Hischier
Järjettömän kova taso on ollut 96-98 vuosien ikäluokilla.
Ruotsi: Kempe, Nylanderit, Forsling, Eriksson Ek
USA: Matthews, Tkachuk, Werenski, McAvoy, DeBrincat, Schmaltz, Carlo, Nedeljkovic
Kanada: Point, Marner, Strome, Chabot, Konecny, Blackwood
Venäjä: Provorov, Kaprizov, Samsonov
Tsekki: Pastrnak, Zacha, Hronek, Vanecek
Sveitsi: Siegenthaler, Meier, Suter, Hischier
Järjettömän kova taso on ollut 96-98 vuosien ikäluokilla.
Heitetäänpä tähän vielä edellisestä innostuneena katsaus toiseen U20-mestarijoukkueeseen, eli Karri Kiven luotsaamaan vuoden 2014 joukkueeseen. Etukäteen ajateltuna tuota joukkuetta ei pidetty erityisen kovana, mutta näin jälkikäteen katsottuna aika kovahan tuokin oli, varsinkin kun ottaa huomioon että iän puolesta mukana olisi voinut olla myös Barkov ja Määttä.
Molarit
Juuse Saros - Nashville Predators
222 NHL-peliä, joukkueensa selkeä ykkösmaalivahti, yksi koko liigan parhaista
Liigan vuoden tulokas 2014
MM hopea 2014
MM hopea 2016
Ville Husso - St.Louis Blues
57 NHL-peliä, noussut tällä kaudella Binningtonin ohi peliesityksillään
SM hopea 2016
Liigan paras maalivahti 2016
Janne Juvonen - HC Ambri-Piotta
MM Hopea 2021
Pakit
Mikko Lehtonen - ei seuraa tällä hetkellä (SKA)
26 NHL-peliä, 0+6=6
SHL Mestari 2017
SM hopea 2018
MM kulta 2019
Olympiakulta 2022
KHL pakkien pistepörssin voitto 2020
Rasmus Ristolainen - Philadelphia Flyers
608, 48+213=261
Esa Lindell - Dallas Stars
440, 36+105=141
Liigan paras puolustaja 2015
Liigan pakkien pistepörssin voitto 2015
MM Hopea 2016
Stanley Cup-finaali 2020
Ville Pokka - Ei seuraa tällä hetkellä (Omsk)
SM kulta 2014
KHL Mestari 2021
MM Hopea 2016
MM Hopea 2021
Olympiakulta 2022
Julius Honka - Luleå
87, 2+11=13
SHL pakkien maalipörssin voitto 2022
Juuso Vainio - Växjö
SM pronssi 2017
SHL Mestari 2021
CHL Mestari 2018
Mikko Vainonen - Glasgow Clan (Skotlanti)
Ei juurikaan mainittavia saavutuksia, Eliteprospectsin mukaan kiertänyt Euroopan pienempiä sarjoja.
Hyökkääjät
Saku Kinnunen - Krakow (Puola)
Continental Cup mestari (ilmeisesti joku Euroopan pienempien maitten liiga) 2022
Saku Mäenalanen - Kärpät
34, 4+4=8
Mestiksen pronssi 2015
SM Kulta 2015
SM Kulta 2018
SM Pronssi 2016
MM Hopea 2021
Olympiakulta 2022
Juuso Ikonen - HPK
SM Pronssi 2015
SM Pronssi 2016
SHL Hopea 2017
Joni Nikko - Boro/Vetlanda
Ei juurikaan mainittavia saavutuksia, kohtuullisen pitkä liigaura kuitenkin ihan hyvillä tehoilla
Ville Leskinen - Kärpät
SM Kulta 2018
SM Hopea 2019
SM Pronssi 2021
Liigan pistepörssin ja maalipörssin voitto 2019
Topi Nättinen - lopettanut
European Trophy (ei mitään muistikuvia tämmöisestä turnauksesta) mestari 2014
SM Pronssi 2015
Teuvo Teräväinen - Carolina Hurricanes
526, 118+251=369
Suomen vuoden pelaaja 2015
Stanley Cup 2015
Aleksi Mustonen - HPK
Ei juurikaan saavutuksia, pitkä ja komea liigaura silti. Pelannut myös SHL:ssä
Henri Ikonen - Lukko
Ei juurikaan saavutuksia, pelannut kuitenkin pitkään sekä AHL:ssä että KHL:ssä
Henrik Haapala - Ilves
5, 0+1=1
SM Hopea 2015
SM Kulta 2016
SM Kulta 2017
SM Hopea 2018
SM Pronssi 2022
Liigan pistepörssin voitto 2017
Rasmus Kulmala - Ferencvarosi (Unkari)
Unkarin mestari 2020-2022
Erste Liiga mestari 2020 (monikansallinen liiga)
Edustaa Unkaria maajoukkuetasolla!
Artturi Lehkonen - Colorado Avalanche
412, 80+78=158
CHL Mestari 2016
SHL Mestari 2016
Stanley Cup finaalit 2021
Otto Rauhala - Tappara
SM Hopea 2015
SM Kulta 2016
SM Kulta 2017
SM Hopea 2018
SM Pronssi 2019
SM Kulta 2022
CHL Hopea 2022
Jos vuoden 2016 joukkue oli hyökkäyksen osalta poikkeuksellinen, oli tämä porukka puolustuksen osalta melkoisen timanttinen. Mestaruutta löytyy monesta Euroopan sarjasta, tästä porukasta löytyy myös kolme olympiavoittajaa. Maalivahtiosasto oli niin ikään aika loistava. Hyökkäyksessä ei oikein tähtiluokkaa löydy Teräväisen (ja ehkä Lehkosen) lisäksi ja NHL-pelit ovatkin jääneet siellä melko vähiin. Hyviä liigapelaajia löytyy kuitenkin iso pino.
Pitää varmaan muutama vuosi antaa aikaa vuoden 2019 mestarijoukkueelle ennen sen väliaikakatsausta. Sen osaa jo sanoa että niilläkin pojilla monilla jo palkintokaappi alkaa olla aika täynnä..
Molarit
Juuse Saros - Nashville Predators
222 NHL-peliä, joukkueensa selkeä ykkösmaalivahti, yksi koko liigan parhaista
Liigan vuoden tulokas 2014
MM hopea 2014
MM hopea 2016
Ville Husso - St.Louis Blues
57 NHL-peliä, noussut tällä kaudella Binningtonin ohi peliesityksillään
SM hopea 2016
Liigan paras maalivahti 2016
Janne Juvonen - HC Ambri-Piotta
MM Hopea 2021
Pakit
Mikko Lehtonen - ei seuraa tällä hetkellä (SKA)
26 NHL-peliä, 0+6=6
SHL Mestari 2017
SM hopea 2018
MM kulta 2019
Olympiakulta 2022
KHL pakkien pistepörssin voitto 2020
Rasmus Ristolainen - Philadelphia Flyers
608, 48+213=261
Esa Lindell - Dallas Stars
440, 36+105=141
Liigan paras puolustaja 2015
Liigan pakkien pistepörssin voitto 2015
MM Hopea 2016
Stanley Cup-finaali 2020
Ville Pokka - Ei seuraa tällä hetkellä (Omsk)
SM kulta 2014
KHL Mestari 2021
MM Hopea 2016
MM Hopea 2021
Olympiakulta 2022
Julius Honka - Luleå
87, 2+11=13
SHL pakkien maalipörssin voitto 2022
Juuso Vainio - Växjö
SM pronssi 2017
SHL Mestari 2021
CHL Mestari 2018
Mikko Vainonen - Glasgow Clan (Skotlanti)
Ei juurikaan mainittavia saavutuksia, Eliteprospectsin mukaan kiertänyt Euroopan pienempiä sarjoja.
Hyökkääjät
Saku Kinnunen - Krakow (Puola)
Continental Cup mestari (ilmeisesti joku Euroopan pienempien maitten liiga) 2022
Saku Mäenalanen - Kärpät
34, 4+4=8
Mestiksen pronssi 2015
SM Kulta 2015
SM Kulta 2018
SM Pronssi 2016
MM Hopea 2021
Olympiakulta 2022
Juuso Ikonen - HPK
SM Pronssi 2015
SM Pronssi 2016
SHL Hopea 2017
Joni Nikko - Boro/Vetlanda
Ei juurikaan mainittavia saavutuksia, kohtuullisen pitkä liigaura kuitenkin ihan hyvillä tehoilla
Ville Leskinen - Kärpät
SM Kulta 2018
SM Hopea 2019
SM Pronssi 2021
Liigan pistepörssin ja maalipörssin voitto 2019
Topi Nättinen - lopettanut
European Trophy (ei mitään muistikuvia tämmöisestä turnauksesta) mestari 2014
SM Pronssi 2015
Teuvo Teräväinen - Carolina Hurricanes
526, 118+251=369
Suomen vuoden pelaaja 2015
Stanley Cup 2015
Aleksi Mustonen - HPK
Ei juurikaan saavutuksia, pitkä ja komea liigaura silti. Pelannut myös SHL:ssä
Henri Ikonen - Lukko
Ei juurikaan saavutuksia, pelannut kuitenkin pitkään sekä AHL:ssä että KHL:ssä
Henrik Haapala - Ilves
5, 0+1=1
SM Hopea 2015
SM Kulta 2016
SM Kulta 2017
SM Hopea 2018
SM Pronssi 2022
Liigan pistepörssin voitto 2017
Rasmus Kulmala - Ferencvarosi (Unkari)
Unkarin mestari 2020-2022
Erste Liiga mestari 2020 (monikansallinen liiga)
Edustaa Unkaria maajoukkuetasolla!
Artturi Lehkonen - Colorado Avalanche
412, 80+78=158
CHL Mestari 2016
SHL Mestari 2016
Stanley Cup finaalit 2021
Otto Rauhala - Tappara
SM Hopea 2015
SM Kulta 2016
SM Kulta 2017
SM Hopea 2018
SM Pronssi 2019
SM Kulta 2022
CHL Hopea 2022
Jos vuoden 2016 joukkue oli hyökkäyksen osalta poikkeuksellinen, oli tämä porukka puolustuksen osalta melkoisen timanttinen. Mestaruutta löytyy monesta Euroopan sarjasta, tästä porukasta löytyy myös kolme olympiavoittajaa. Maalivahtiosasto oli niin ikään aika loistava. Hyökkäyksessä ei oikein tähtiluokkaa löydy Teräväisen (ja ehkä Lehkosen) lisäksi ja NHL-pelit ovatkin jääneet siellä melko vähiin. Hyviä liigapelaajia löytyy kuitenkin iso pino.
Pitää varmaan muutama vuosi antaa aikaa vuoden 2019 mestarijoukkueelle ennen sen väliaikakatsausta. Sen osaa jo sanoa että niilläkin pojilla monilla jo palkintokaappi alkaa olla aika täynnä..
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Jokereita viime kaudella edustanut Olavi Vauhkonen ripustaa hokkarit naulaanLue lisää »
-
Kaapo Kakosta Seattle Krakenin historian kolmas suomalainen − entinen huippulupaus innoissaan uudesta mahdollisuudestaLue lisää »
-
Aron Kiviharju Nuorten Leijonien kapteeniksiLue lisää »
-
FCAA on kehittynyt matkan varrella paljon – Laajeneminen tuo myös haasteensaLue lisää »
-
Venla Varis haluaa kehittyä maalivahtivalmentajana, mutta edessä on samoja haasteita kuin peliurallakinLue lisää »
-
New York Rangersin mestaruusikkuna sulkeutuu vauhdilla − Chris Druryn aikakausi vaarassa olla totaalinen epäonnistuminenLue lisää »