Pardus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Laser HT, KISE
Tämä onkin sitten viimeinen kausi, kun saamme junioreiden kisoissa nauttia 90-luvun erinomaisesta pelaajatuotannosta. Seuraavien U20-kisojen kulta ratkotaankin sitten jo 20-luvulla ja Suomen soihtua kantavat 2000-luvun helmet. Toivotaan, että Suomen 90-lukulaiset saavat taipaleelleen kultaisen päätöksen.
 

Avuton tunari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vähän kaikki. WWG1WGA
Näin on virallisesti soihtu siirretty eteenpäin 1990-luvulla syntyneiltä pelaajilta 2000-luvulle nuorten kisoissa.
Aikuisten kisoissa sen sijaan saamme nauttia 1990-luvun pelaajista vielä pitkään.

Joku voisi, tehdä koosteen, mitä kaikkea nuorten maajoukkue ( u20, u18 jne.) on saavuttanut.

Edit: Korjattu kirjoitusvirheitä.
 

jalperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa,sympatiat Itä-Kaakkois-Suomi-Turku akselille
@Avuton tunari
Tarkoitat varmaan tällä vuosikymmenellä:
U20: Kulta 2014 (-94 ikäluokka), 2016 (-96), 2019 (-99)
U18: Kulta: 2016 (-98), 2018 (-00) Hopea: 2015 (-97), 2017(-99)
 

Rara

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Jokerit Suomessa, Huuhkajat, Jymyjussit
@Avuton tunari
Tarkoitat varmaan tällä vuosikymmenellä:
U20: Kulta 2014 (-94 ikäluokka), 2016 (-96), 2019 (-99)
U18: Kulta: 2016 (-98), 2018 (-00) Hopea: 2015 (-97), 2017(-99)
Kelläs kaikilla on molemmat junnumestaruudet? Puljujärvi taisi ainakin keväällä - 16 voittaa molemmat mestaruudet, olikos silloin muita? Ja ketäs nyt mukana olleita oli viime kevään U18-kisoissa? Kakko ainakin, oliko muita?
 

F#21

Jäsen
Kelläs kaikilla on molemmat junnumestaruudet? Puljujärvi taisi ainakin keväällä - 16 voittaa molemmat mestaruudet, olikos silloin muita? Ja ketäs nyt mukana olleita oli viime kevään U18-kisoissa? Kakko ainakin, oliko muita?
Tästä joukkueesta Kakko, Lundell, Tolvanen, Honka, Kupari sekä Utunen ovat nyt voittaneet kultamitalin sekä U18 että U20 -kisoissa. Puljujärvi sitten ainoa tuosta 2016 porukasta.

edit. Vituikshan toi meni, tästä porukasta tietysti myös Vaakanainen, Jokiharju, Luukkonen ja Moilanen ovat voittaneet molemmat kultamitalit.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Tehdään vielä yhteenveto 90-lukulaisista, kun koko sukupolvi on siirtynyt aikuisten sarjoihin.

"Suomalaiset NHL:ssä" -keskustelusta löytyy hyvää tilastollista materiaalia 90-lukulaisten saavutuksista NHL:ssä, joten en keskity tähän. Ysikympit ovat jo nyt ylittäneet aikaisempien sukupolvien saavutukset pistepörsseissä ja pelaajien määrissä. Lisäksi kannattaa myös huomioida, että ikäluokilla 90-94 ja 95-99 on huomattava ero tehopisteissä jälkimmäisten hyväksi. Jälkimmäisissä ikäluokissa on enemmän lahjakkuuksia, mitä nyt tietysti varausten määrätkin kertovat.

Suuri muutoksen vuosi voisi olla 2014 suomalaisessa jääkiekossa. Silloin (2014-15) NHL:ssä meni heikoimmin kuin koskaan ja Suomi voitti maailmanmestaruuden nuorissa. Tosin muutoksen tuulia oltiin nähty jo aiemminkin. Harva muistaa, että vuosina 2009,10 ja 12 voitettiin pronssia U18- ikäluokassa. Juniorityö oli siis jo päässyt aallonpohjastaan ja joitakin hyviä pelaajia oli ilmaantunut. Tämä ei kuitenkaan liiemmin näkynyt varauksissa, suomalaisiin ei luotettu eikä heitä varattu ykköskierroksilla ainakaan top 10 Mikael Granlundia lukuunottamatta.

Keskusteluissa oli välillä epätoivoisia sävyjä, ajateltiin, että ehkä suomalaisilta vain nyt puuttuu jokin ominaisuus huippukiekkoilijaksi tulemiseen ja olemme jollakin tavalla tuomittuja olemaan kovia duunareita. Jalosen mestaruusmiehistö v. 2011 vahvisti tätä ajatusmallia. Toisaalta, huikeaa NHL-uraa ennusteltiin pelaajille, jotka eivät kuitenkaan maailman mittakaavassa ihan huippuja olleet. Toivo alkoi kuitenkin herätä viimeistään kun Barkov ja Ristolainen vuonna 2013 osoittivat, että suomalainenkin kiekkoilija voi kiinnostaa meren takana NHL-seuroja tosissaan.

Vuodet 2015-19 ovatkin sitten olleet ennennäkemätöntä nuorten murtautumista kansainväliselle huipulle. Kaksi Nuorten maailmanmestaruutta ja kaksi poikien kertovat omaa kieltään suomalaisten uudesta noususta huipulle. Varmaan nousu taittuu jossakin vaiheessa, mutta tärkein tavoite eli maajoukkueen nostaminen kärkikastiin yksilötaitojen avulla onnistuu varmasti 20-luvulla. Ei tarvita enää oikeaa pelitapaa selittämään kaikkea menestystä edes MM-kisoissa.

Maalivahdit:
Ainoa huolenaihe pelaajien kehityksessä on maalivahtien tilanne. Ei yhtään 90-luvulla syntynyttä ykkösvahtia NHL:ssä. Vain Saroksesta voidaan melkoisella varmuudella odottaa sellaista, mutta hänkin lienee silloin jo 25-vuotias. Muut vahdit odottavat edelleen vuoroaan joko kakkosvahtina tai AHL:ssä. Matka huipulle on erittäin pitkä, kolmosvahdista ykköseksi vaaditaan todella tasaisia otteita ja varmuutta. Lista näistä in spe maalivahdeista on aika pitkä: Gibson, Korpisalo, Husso, Lankinen, Kähkönen..., mutta tuskin kukaan voi tietää, pääseekö joku heista huipulle. Teoriassa on mahdollista, että joku vanhempi veskari kiilaa vielä heidänkin edelleen.
Joni Ortio oli 10-luvun puolivälissä matkalla kohti ykkösveskarin paikkaa, mutta jostakin syystä yritys jäi kesken. Nyt suurin mahdollisuus lienee Luukkosella, mutta hänenkin kehitystään on odotettava 5-6 vuotta. Suomella ei ole tulossa Raskin tai Lehtosen veroisia supertalentteja. Kilpailu hyvien maalivahtien kesken on äärimmäisen kovaa ja vaatii myös onnea onnistuakseen. Luultavasti muu maailma on täysin kuronut eron maalivahtivalmennuksessa umpeen Suomen kanssa ja tällöin pelaajamassat ratkaisevat huipputalenttien löytämisen todennäköisyyden.

Puolustajat:
10-luvun alussa Suomella ei ollut yhtään potentiaalista NHL-pakkia. Vatasen nousu SM-liigan parhaaksi herätti suuria toiveita, mutta pitkään ongelmana oli isokokoisten ja taitavien pakkien saaminen huipulle. Vasta 10-luvun puolivälissä tämä puute korjautui pelaajamateriaalissa. Nyt huippuvuosien jälkeen saattaa mennä taas muutama vuosi ennenkuin löytyy seuraava kärkivaraus pakeista.
Vaikka 90-lukulaisia ei enää enempää NHL:n tulisikaan, jo debytoineiden menestys riittää täysin maajoukkueelle. Syntyy kilpailutilanne, jossa huipputurnauksiin voitaisiin valita taitojensa puolesta puolustajia jopa 12 pakin joukosta. On myös mahdollista, että joku nuorista saavuttaa NHL:n absoluuttisen huipun, mitä ei ole tapahtunut koskaan. Toki Ruotsalainen oli hyvä, muttei kuitenkaan Norristasoa. Ruotsilla on sentään 3 eri voittajaa ja lukuisia voittoja viime vuosilta.

Hyökkääjät:
Hyökkääjiä varattiin ykköskierroksella jo 10-luvun alussa ja esim. Mikael Granlundiin ladattiin ylisuuria odotuksia. Puute oli kuitenkin sama kuin pakeilla, mistä löytyisi isokokoisia taitavia hyökkääjiä. Armia ei vielä räjäyttänyt pankkia, mutta viimeistään Barkov sen teki. Nyttemmin tilanne hyökkääjien kohdalla on erittäin hyvä, sillä laadukkaita pelaajia rittää 4 ketjuun eikä mitään jarrukenttää enää tarvita. Jokainen pelaaja osaa myös tehdä maaleja. Kaiken lisäksi materiaalissa on erityyppisiä pelaajia, joten pelaajien roolitus nousee tärkeäksi asiaksi huipputurnauksiin.

90-luku on todella osoittautumassa kultaisen sukupolven vuosikymmeneksi, nähtäväksi jää, hyötyykö maajoukkue näistä pelaajista muissakin turnauksissa kuin kevätkarnevaaleissa.
 
Viimeksi muokattu:
Ladataan nyt koronan aiheuttaman hiljaisuuden nimissä pieni katsaus tilanteeseen, kun rupeavat kaikki 90-luvulla syntyneet pelaajat olemaan aikuisten sarjoissa ja vanhin ikäluokka täyttää 30-vuotta.

90-syntyneet eivät tarjonneet yhtäkään vakituista pelaajaa NHL-ympyröihin ja suurimmaksi saavutukseksi jäi Teemu Hartikaisen muutamat vuodet Oilersin paidassa. Yhtäkään vakiokasvoa ei miesten maajoukkueeseen saatu. Ikäluokkana vastasi siis 80-luvun loppujen heikkoa tarjontaa.

91-syntyneissä Rajalan nimi oli monien kiekkofanien huulilla jo useamman vuoden ennen 2009 varaustilaisuutta. Lopulta Rajala valittiin vasta neljännellä kierroksella Oilersiin ja NHL-ottelut ovat jääneet nollaan. Miesten maajoukkueessa oli sentään viime keväänä voittamassa kultaa ja hyvää uraa tekee eurokaukaloissa. Muista nimistä Haula ja Vatanen ovat vakiinnuttaneet asemansa taalajäillä ja tehneet kelpo uraa rapakon toisella puolella.

92-syntyneet puolestaan tuovat mieleen Rajalnan tavoin Teemu Pulkkisen. Tässä piti olla Selänteen viitan perijä. Myöhemmin Mikael Granlund nousi ikäluokan ehdottomaksi helmeksi. Granlundin lisäksi NHL-uraaa mittavammin on onnistunut luomaan Joonas Donskoi.

93-syntyneissä puolestaan Joel Armia on onnistunut monien vaiheiden jälkeen runnomaan itsensä kirkkaimpaan sarjaan ja käyttökelpoinen pelaaja niin maajoukkueessa kuin NHL:ssa. Markus Granlund ja Miikka Salomäki ovat kolkutteleet vakiorivin miesten rooleja NHL-kokoonpanoon, mutta ihan ei riitä kummallakaan.

94-syntyneet tarjosivat laadultaan sekä leveydeltään edeltäviä ikäpolvia enemmän. Teräväinen sekä Määttä ovat molemmat Stanley Cupin voittaneita ja Esa Lindell luotettava yleispuolustaja korkeimmalla tasolla. Rasmus Ristolainen lunasti korkean varausvuoron mukaisen potentiaalin ja on ollut Buffalon johtavia pelaajia useamman kauden. Myöhäisheränneistä maininta pitää antaa Mikko Lehtoselle, jolla on edelleen mahdollisuudet Pohjois-Amerikan valloitukselle. Markus Nutivaara puolestaan on jo ehtinyt nousta 94-syntyneiden puolustajien eturiviin Blue Jacketsin miehistössä.

95-syntyneissä Joonatan Tanusta pidettiin ikäluokan helmenä. Pian kuitenkin ketjukaveri Barkov ajoi edelle ja lopputuleman tietää jokainen. Barkovin lisäksi Artturi Lehkonen on onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa NHL:ssa. Maalivahdeista useamman kauden Pekka Rinteen varjossa lymyillyt Saros omaa potentiaalia ykkösveskariksi ja täyttämään Rinteen saappaat.

96-syntyneissä näimme tähtiloistoa Mikko Rantasen muodossa. Ikäluokka voitti 94-tavoin maailmanmestaruuden nuorissa. Rantasen ohella Kasperi Kapanen on osoittautunut NHL-tason pelaajaksi. Listaan jatkoa tekee Dallasin Roope Hinta.

97-syntyneiden kirkkain helmi on ehdottomasti Sebastian Aho. Aleksi Saarelasta kohistiin, mutta tämä edelleen hakee paikkaansa NHL-kokoonpanossa. Rantasen sekä edeltävän ikäluokan tavoin saimme yhden supertähden tästä ikäluokasta. Myös Henrik Borgströmillä on mahdollisuudet tehdä ura taalajäillä.

98-syntyneitä varattiin kolme kappaletta ikäluokkansa viiden kärjessä varaustilaisuudessa. Näistä ainoastaan Laine on lunastanut potentiaalinsa. Puljujärven ja Juolevin NHL-ura on vielä kysymysmerkki. Puljujärveä ja Juolevia enemmän potentiaalia hyvään NHL-uraan lienee vuotta myöhemmin varatulla Juuso Välimäellä.

99-syntyneet räjäyttivät pankin ja juhlivat ikäluokkansa nuorten maailmanmestaruutta. Ykköskierroksella varattiin Heiskanen, Vaakanainen, Vesalainen, Jokiharju ja Tolvanen. Heiskanen lienee tulevaisuudessa Suomen paras puolustaja, ellei sitä jo ole. Myös Jokiharju näyttää tekevän varmasti uraa rapakon takana. Tolvasella ja Vesalaisella on vielä aikaa, mutta takuita onnistumisesta ei ole. Annetaan maininta vielä Aarne Talvitielle, joka varattiin kuudennella kierroksella Devilsiin potentiaalisena breikkaajana.

Mitä tästä voidaan päätellä? Jokainen ikäluokka on 90-syntyneitä lukuun ottamatta tuottanut NHL-tason pelaajia. Näin ei ollut 80-lukulaisten osalta. 2000-luvulla syntyneiden suhteen meno vaikuttaa lupaavalta. Suomen A-maajoukkueen tulevaisuus on turvattu.

Edit. Lisätty muutama unohdus.
 
Viimeksi muokattu:

Ralph

Jäsen
95-syntyneissä Joonatan Tanusta pidettiin ikäluokan helmenä. Pian kuitenkin ketjukaveri Barkov ajoi edelle ja lopputuleman tietää jokainen. Barkovin lisäksi Artturi Lehkonen on onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa NHL:ssa.
Myös Juue Saroksen voisi sanoa olevan vakituinen NHL-pelaaja.
 
"Ralph is known for his hilariously random one-liners, positive attitude and pure loopiness."
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy