90-lukulaiset – uusi kultainen sukupolvi?

[Mänizeri]

No eikös ne Juolevi ja Vaakanainen kummatkin huitele siellä jossain 185 cm paikkeilla? Ei ne nyt toki mitään Charan kokoisia torneja ole, mutta on tuossa nyt kumminkin jo jonkun verran vartta.

Kyllähän tuo 185cm auttaa jo paljon. Toivotaan, että kehitys jatkuisi tämän suuntaisena. Jos noita ruotsalaisia pakkeja NHL:ssä seurailee, niin iso osa vakiorostereissa pelaavista on 185cm tai yli. Tämä selittää paljon sitä pelkkää lukumäärää, miksi ruotsalaisia on siellä niin paljon. Toki poikkeuksiakin on, mutta jos lukumääräisesti haluamme lisää NHL -pakkeja, niin pitää olla tarjolla isoja ja taitavia. Nyt se on vähän ollut Suomessa niin, että olet joko tai, mutta et molempia. Silloin katse siirtyy muiden maiden tarjontaan aika helposti ja varsinkin ruotsalaisilla on ollut mitä tarjota.(Tänäkin vuonna ihan huikea määrä, jos vertaa muihin eurooppalaisiin maihin.)

Se on sitten eri asia, onko näillä lukumäärillä merkitystä, ohjaako se pelaajakasvatusta. Itse haluaisin nähdä enemmän suomalaisia puolustajia NHL:ssä, mutta alle 185cm tapaukset eivät välttämättä ikinä saa reilua mahdollisuutta rapakon toisella puolen. Sitten pitää olla "Sami Vatanen" ja silloinkin tuuria mukana, koska peruspakiksi on harvoin rahkeita muuntautua, jos olet pienikokoinen. Niin se vaan valitettavasti menee.

 

[Jyyd]

Luojan kiitos tosiaan että nyt on näitä 185cm pituisia kavereita, monen montaa (alle) 180cm mikkihiirtä on ollut. Tosin näistäkin on kasvamassa kansainväliselle tasolle hyviä pelaajia kuten Vatanen ja Honka. Ristolainen, Jokipakka, Vainio (187cm), Juolevi (188cm), Vaakanainen (184cm). Siinä Suomikiekon tulevaisuudelle vähän isompia pakkeja.

Miksi muuten Vainio ei saanut YV:llä kovin paljoa vastuuta U18-kisoissa? Muistaakseni Lehterän Tertsi sanoi että on todella kova lupaus ja Suomen tuleva "Erik Karlsson".

 

[FutureHockey]

No eikös ne Juolevi ja Vaakanainen kummatkin huitele siellä jossain 185 cm paikkeilla? Ei ne nyt toki mitään Charan kokoisia torneja ole, mutta on tuossa nyt kumminkin jo jonkun verran vartta.

EP kertoo mitoiksi Juoleville 188cm / 84 kg ja Vaakanaiselle 184cm / 80kg. Ikää kuitenkin pojilla sen verran vähän, että on syytä olettaa heidän venähtävän vielä jokusen sentin vuosien varrella. Juolevin koko yhdistettynä herran taitoihin ja potentiaaliin on kyllä jotain huikeaa.

e. No perkele kun ei näyttänyt heti noita viestejä, olikin jo vastattu..

 

[Barney]

Heitetääs nyt se toinenkin osio noista omista arvosteluista. Ajanpuutteen takia vähän viivästyi, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Hyökkääjien lajittelu oli huomattavasti vaikeampaa, joten jaoin ne raa'asti neljään kategoriaan:

A= Tulevä NHL-tähti
B= Pelaa todennäköisesti maineikkaan uran NHL:ssä
C= Mahdollisesti kova tekijä NHL:ssä, mutta ihan yhtä todennäköistä myös että jää Euroopan sarjojen jyräksi
D= Wild cardit

Hyökkääjät:

A: Aleksander Barkov (-95), Jesse Puljujärvi (-98)

Jos puolustajissa Suomen tilanne näytti erinomaiselta, niin hyökkäyksessä kärki on vähän kysymysmerkkejä täynnä. Näen Suomella olevan tällä hetkellä kaksi tulevaa NHL-tähteä, Barkov ja Puljujärvi. Barkovin peli on ollut jo tällä kaudella ihailtavaa katseltavaa, koska mies on jo 19-vuotiaana ollut yksi NHL:n parhaista kokonaisvaltaisista senttereistä. Puljujärven potentiaalin tietävät varmasti kaikki. Todella hyvä fysiikka yhdistettynä todella hyviin kiekollisiin taitoihin ja luisteluun on sellainen paketti, että jos ihmeitä ei satu, niin Puljujärvi tulee olemaan seuraava NHL:n pistepörssin voitosta taisteleva suomalainen.

B: Mikael Granlund (92), Teemu Pulkkinen (-92), Markus Granlund (-93), Markus Hännikäinen (-93), Teuvo Teräväinen (-94), Artturi Lehkonen (-95), Kasperi Kapanen (-96), Mikko Rantanen (-96)

Tässä on monelle ehkä kaksi yllätystä, Pulkkinen ja Hännikäinen. Pulkkisen junioriuraa seuranneet tietävät kuitenkin, mikä miehen potentiaali on. Liigassakin pelasi yhden todella kovan kauden, minkä jälkeen ura polkikin vähän aikaa paikallaan. Nyt on kuitenkin saanut AHL:ssä homman toimimaan, ja aloittaa todennäköisesti ensi kauden NHL:ssä. Pulkkisen laukaus on kuitenkin sellainen ase, minkä aika moni NHL-valmentaja haluaa ylivoimalleen. Kokonaisvaltaisesti Teemu on kuitenkin mennyt P-Amerikassa valtavasti eteenpäin.

Hännikäinen voi olla myös vähän yllättävä nimi, mutta minä uskon hänen tekevän vähintään sellaisen laurikorpikoski/tuomoruutu -tyylisen uran NHL:ssä. Hännikäinen on kuitenkin kookas, kokoisekseen äärimmäisen liukas ja hyvillä kiekollisilla taidoilla varustettu kahdensuunnan laituri. Tästä B-kategoriasta suurin potentiaali on IMO Teräväisellä, mutta Kapanen ja Rantanenkin voivat yllättää positiivisesti.

C: Teemu Hartikainen (-90), Iiro Pakarinen (-91), Erik Haula (-91) Joonas Donskoi (-92), Miikka Salomäki (-93), Miro Aaltonen (-93), Joel Armia (-93), Roope Hintz (-96), Juho Lammikko (-96) Julius Nättinen (-97), Patrik Laine (-98), Kristian Vesalainen (-99)

Joku voisi laittaa Donskoin tuohon ylempään kategoriaan, mutta itse olen vielä vähän skeptinen Donskoin suhteen. Tällä kaudella Donskoi on ollut Liigassa todella kova, mutta esimerkiksi Mikke, Pulkkinen ja Teräväinen vetivät yhtä dominoivaa peliä Liigassa huomattavasti nuorempina. Donskoin pitää pelata jo ensi kaudella hyvä kausi vähintään AHL:ssä, jos meinaa NHL-urasta haaveilla.

Toinen mielenkiintoinen nimi tässä on Patrik Laine. Jos puhuttaisiin pelkästään yksilötaidosta, niin Laine kuuluisi varmaan A-kategoriaan. Laineen kohdalla on kuitenkin vähän kysymysmerkkejä. Tällä hetkellä Laineen luistelu on aika surkeaa, koska hänellä on ollut nyt kasvuiässä ongelmia polven kanssa. Toinen kysymysmerkki Laineella on hänen kiekoton pelinsä. Jos mies löytää ajoissa motivaation harjoitteluun, ja saa nuo pari epäkohtaa pelistään pois, niin saattaa tehdä kovaa jälkeä Liigassa jo ensi kaudella.

D: Eero Elo (-90), Michael Keränen (-90), Pekka Jormakka (-90), Toni Rajala (-91), Julius Junttila (-91), Matti Lamberg (-93), Saku Mäenalanen (-94), Sebastian Aho (-97), Petrus Palmu (-97), Aleksi Saarela (-97), Otto Somppi (-98), Atte Huhtela (-99), Joni Ikonen (-99), Eeli Tolvanen (-99), Sami Moilanen (-99)

Tähän koitin kerätä jotain potentiaalisia, tosin epätodennäköisiä breikkaajia. Eniten uskon tästä ryhmästä Lambergiin. Lambergilla on ollut vain ikävästi loukkaantumisia uransa aikana. Jos ensi kaudella Lamberg onnistuu pelaamaan ehjän kauden Liigassa, niin sen jälkeen voi lähtö Amerikkaan olla lähellä. Liike ja fyysisyys Lambergilla on kuitenkin erittäin korkealla, eikä hänen kiekollinen pelinsäkään kovin huonoa ole. Uskon Kekäläisen nappaavan Lambergin joukkueeseensa.

Koitetaas heittää loppuun jonkunlainen joukkue näistä 90-luvun helmistä:

Rantanen - Barkov - Puljujärvi
Kapanen - Teräväinen - Laine
Granlund - Granlund - Pulkkinen
Hännikäinen - Haula - Lehkonen

Juolevi - Ristolainen
Määttä - Honka
Vaakanainen - Vatanen

Saros
Husso

Näyttää kyllä erittäin hyvältä.

 

[IceWalker]

Vähän spekulaatiota sapatin piristeeksi, MM-kisoissahan Patrik Laine ja Jesse Puljujärvi olivat ne pelaajat, joille povataan hienoa NHL-uraa. Mutta miten tärkeää pieni varausnumero on kenttäpelaajalle?

Aluksi otin esimerkiksi parhaita nykykiekkoilijoitamme, joiden varausnumero on ajalta, jolloin myös eurooppalaisia alettiin varata asiallisilla numeroilla.

1) Teemu Selänne (10.) , 2) Saku Koivu (21.) 3) Olli Jokinen,(3.) 4) Teppo Numminen (29.), 5) Kimmo Timonen (250.), 6) Jere Lehtinen (88.), 7) Sami Kapanen (87.), 8) Mikko Koivu (6.), 9) Jussi Jokinen (192.) ja 10) Janne Niinimaa (36.)

Kuten listasta näkyy, kaikkien parhaiden pelaajiemme potentiaalia ei vielä 18-vuotiaana tunnistettu. Tosin useimpien kohdalla pieni koko on ollut keskeinen varausta myöhentävä tekijä. Lohdullista toisaalta on, että toisinaan aika kaukaakin voidaan ponnistaa laatupelaajaksi NHL:ssä ja myös maajoukkueessa. Kaikki nämä pelaajamme ovat käyneet pitkän maajoukkueputken lävitse, mikä vahvistaa sitä tosiasiaa, että NHL:ssä ei pärjää, jos ei ole myös nuorten maajoukkueissa merkittävä pelaaja.

Jos pieni varausnumero ei ole välttämätöntä pitkään NHL-uraan, miten hyvin kärkivarauksemme sitten ovat menestyneet NHL:ssä? Kategoriat ovat 1. menestyksekäs ura (top 20 suomalaisista), 2 pitkä ura 5+ , 3 tyypillinen ura (2-4 v,) ja 4. visiitti tai ei uraa (alle 20 ottelua). Kategorioita voisi olla enemmänkin, mutta kyseessä on vain suuntaa-antava luokittelu.

2. Barkov (ei vielä arvioitu), 3. Olli Jokinen (1), Aki Berg (2), 4. Joni Pitkänen (2), 6. Mikko Koivu (1), 8. Rasmus Ristolainen (ei arvioitu), 9. Mikael Granlund (ei arvioitu), Tuomo Ruutu (1), 10. Teemu Selänne (1), 11. Lauri Tukonen (4), 12. Teemu Riihijärvi (4), 13. Jani Rita (3), 16. Joel Armia (ei arvioitu), Petteri Nokelainen (2) 18. Teuvo Teräväinen (ei arvioitu), 19. Lauri Korpikoski (2),

10. parhaan joukossa varatut ovat pelanneet pitkän uran ja osa hyvin menestyksekkästi. Voidaan siis odottaa, että jos ao. pelaajat varataan kärjessä, he myös menestyvät NHL:ssä. Kummallista toisaalta on, että sijoilta 10-20 löytyy monta ei kovin menestykästä pelaajaa. Tämä on outoa nimenomaan siksi, että kuitenkin varaustilaisuuksista aina otetaan ensin pohjoisamerikkalaiset lahjakkuudet, sitten vasta eurooppalaiset eli eurooppalaisen täytyy olla todella hyvä saadakseen pienen varausnumeron.

 

[Artturenos]

@Barney heitti taas erittäin hyvän listauksen. Hyökkääjissä itse veikkaan, että on juuri näin Barkov ja Puljujärvi ovat ne varmmimmat kortit tekemään kovan uran NHL.ssä. Sitten veikkaan kylläkin että tuolta takaa nuosee 2-4 pelaajaa rinnalle, jopa ohi näistä kahdesta. NImillä en lähde speguloimaan, mutta siellä on monta pelaajaa joilla potentiaalia on siihen.

 

[adolf]

Se taitaa se paljon puhuttu harjoittelulahjakkuus olla isossa osassa siihen että nouseeko sinne NHL-pelaajaksi, vaikka varausnumero olisi mikä. Sitä on vaikeampi pystyä nähdä, että missä kunnossa se pelaajan psyyke ihan oikeasti on ja kellä kestää sipuli vetää sitä raakaa NHL-maailmaa.

Monesta ei siihen ole ollut ja ovat jääneet pelkiksi lahjakkuuksiksi. Kyllä muakin hämmästyttää että joku Tukonen tai Teemu Riihijärvi on mennyt noin alhaisella numerolla, mutta se juuri selittää tuota.

Ja tuo Barneyn heittämä kokoonpano tuonne viestin loppuun näyttää kyllä aika mielettömän hyvältä. 2022 Olympialaisissa tuo joukkue on parhaimmassa iässä.

 

[Kirjoittelija]

Tässä on monelle ehkä kaksi yllätystä, Pulkkinen ja Hännikäinen.

Kyllä minulle Pulkkista suurempi yllätys tuolla listalla oli Artturi Lehkonen. Millä näytöillä?

2. Barkov (ei vielä arvioitu),...

Miksi tältä listalta puuttuu Jesse Niinimäki?

Kummallista toisaalta on, että sijoilta 10-20 löytyy monta ei kovin menestykästä pelaajaa. Tämä on outoa nimenomaan siksi, että kuitenkin varaustilaisuuksista aina otetaan ensin pohjoisamerikkalaiset lahjakkuudet, sitten vasta eurooppalaiset eli eurooppalaisen täytyy olla todella hyvä saadakseen pienen varausnumeron.

Tätä ajatusta minä en kyllä allekirjoita lainkaan. Ihan ensimmäisenä olisi hyvä tutkia, miten sijoilla 10-20 varatut ruotsalaiset, venäläiset ja tshekit ovat pärjänneet. Minä uskon, että sielläkin on aika paljon huteja. Noin myöhäisillä numeroilla draft alkaa olla jo hakuammuntaa pelaajan kansallisuuteen katsomatta. En osta sitä ajatusta, että sijoilla 10-20 varattu eurooppalainen tekisi odotusarvoisesti kovemman uran kuin vastaavilla numeroilla varattu amerikkalainen, ennen kuin näen riittävän laajaan otantaan perustuvaa numeerista dataa, joka tukee tätä väitettä. Tuossa on ainakin yksi draft, josta löytyy noilta lukemilta jo aika monta itäeurooppalaista hutia:
2000 NHL Entry Draft Picks at hockeydb.com

 

[IceWalker]

Miksi tältä listalta puuttuu Jesse Niinimäki?
Tätä ajatusta minä en kyllä allekirjoita lainkaan. Ihan ensimmäisenä olisi hyvä tutkia, miten sijoilla 10-20 varatut ruotsalaiset, venäläiset ja tshekit ovat pärjänneet. Minä uskon, että sielläkin on aika paljon huteja. Noin myöhäisillä numeroilla draft alkaa olla jo hakuammuntaa pelaajan kansallisuuteen katsomatta. En osta sitä ajatusta, että sijoilla 10-20 varattu eurooppalainen tekisi odotusarvoisesti kovemman uran kuin vastaavilla numeroilla varattu amerikkalainen, ennen kuin näen riittävän laajaan otantaan perustuvaa numeerista dataa, joka tukee tätä väitettä. Tuossa on ainakin yksi draft, josta löytyy noilta lukemilta jo aika monta itäeurooppalaista hutia:
2000 NHL Entry Draft Picks at hockeydb.com

Jesse kuuluu listalle, eli numerolla 15. varattu, ei NHL-pelejä. Tottakai syvempi analyysi paljastaisi tarkan osumaprosentin. Jos nyt katsotaan 11-20 välillä todella onnistuneet, niin niitä ei käytännössä oli muita kuin Korpikoski. Nokelainen pelasi monta kautta, mutta pienessä roolissa. Rita yritti myös monta kautta läpimurtoa tuloksetta, kuten Tukonenkin, joka pelasi vain viisi matsia. Lisäksi kuvaan mahtuu kaksi täydellistä scouttausmunausta eli Riihijärvi ja Niinimäki.

90-lukulaisista Teräväinen näyttää kykenevän läpimurtoon, mutta Armialla on vaikeampaa. Lienet kuitenkin yhtä mieltä siitä, että jos on kaksi tasavahvaa lupausta, niin hyvin todennäköisesti pohjoisamerikkalainen pelaaja varataan korkeammalla kuin se eurooppalainen. Poikkeuksia tietenkin on, koska seuroille on erilaisia tarpeita pelaajien suhteen.

 

[Artturenos]

Tuo on muuten mielenkiintoinen homma, kuinka niin monet Suomalaiset varaukset sijoilla 10-20 ovat menneet metsään. Sitten takaa on tultu isoillakin numeroilla.

Tuo Riihijärven varaus numerolla 12. on kyllä ollut aika helvetinmoinen farssi. Kaverin tilastoja kun tutkii, niin siellä ei ole mitään muuta menestystä ennustavaa kuin koko. Vähän samaan kastiin menee Jesse Niimäki siellä sentään pientä menestystä SM-liigassa varaus vuonnaan, mutta todella kyseenalainen varaus silti. Jani Ridalla on jotain näyttöjä Junnu majusta. Nämä pelaajat ovat varattu käytännössä ilman mitään kunnon näyttöjä noinkin ylhänä. Täytyy kyllä sanoa, että ei siellä kyllä ole ihan järkevää varaamista suoritettu näiden Suomalaisten osalta.

Kun otetaan asia tarkempaan syniin niin junnu maajoukkue menestys ennustaa aika hyvin pelaajan tulevaa uraa. Ne pelaajat jotka ovat menestyneet Junnuissa kansainvälisellä tasolla ovat monesti pystyneet myös siirtämään sen menestykseksi miesten puolella. Harvemmin näemme merkittävää uraa pelaajalla jolla ei ole kunnon näyttöjä maajoukkue peleistä alle 20v. Tosin siellä löytyy muutoma, joka on flopannut hyvästä maajoukkue menestyksestä huolimatta esimerkiksi Joel Armian kohdalla on vaarassa käydä näin.

Granlund, Pulkkinen ja Teräväinen. Kaikki ovat olleet todella kovia junnu kisoissa kansainvälisesti, ja tämä näyttäisi jokaisen pelaajan kohdalla poikivan myös menestystä myöhemmällä iällä, vaikka Pulkkinen valahtikin todella alas vaurauksissa. Etenkin Teräväinen on ollut omassa ikäluokassaan lähes dominoiva pelaaja Junnujen maajoukkue tasolla, pelannut aina sen rajalla olevan vuoden kun on ollut joukkueensa johtava pelaaja lähes 2ppg keskiarvolla. Teräväisen uralta kaksi merkittävää ikäluokka saavutusta 18v Ivan Hlinka turnauksen pistepörssin voitto ja 20v kisojen pistepörssi voitto. Molemissa turnauksissa on hän myös tehnyt erittäin vakuuttavaa jälkeä all time listauksissa.

Ivan Hlinka turnauksen all time tilastot:

Elite Prospects All-Time Stats

20v kisojen all time tilastot:

Elite Prospects All-Time Stats

 

[Barney]

Kyllä minulle Pulkkista suurempi yllätys tuolla listalla oli Artturi Lehkonen. Millä näytöillä?

Lehkonen oli hyvä nosto. Tällä kaudella olen nähnyt Lehkoselta U20-pelien lisäksi muutaman SHL-pelin ja Lehkonen on ollut erittäin vakuuttava. Jos katsoo puhtaasti tilastoja, niin tällä kaudella ei ole tullut tyydyttävästi tehopisteitä, mutta +/- on heti Mathis Olimbin jälkeen joukkueen toiseksi paras. Kuitenkin se, miksi Lehkonen kuuluu mielestäni tuohon kategoriaan on hänen kokonaisvaltainen pelinsä. Lehkonen on erittäin monipuolinen pelaaja, joka on kokoisekseen äärimmäisen hyvä kulmapelaaja. Lehkonen on vähän Hännikäisen kanssa samantyylinen pelaaja, koska molemmat ovat todella monipuolisia, eikä kummallakaan ole juuri heikkouksia. Lehkosen pitäisikin saada kesän aikana vähän lisää lihasmassaa, minkä jälkeen ensi kaudella voisi pelata kovan kauden SHL:ssä ja suunnata sitten Pohjois-Amerikkaan. Lehkosen kehityksen kannalta siirtyminen Frölundaan vaikuttaa kuitenkin erittäin fiksulta liikkeeltä.

 

[Wire]

Vähän spekulaatiota sapatin piristeeksi, MM-kisoissahan Patrik Laine ja Jesse Puljujärvi olivat ne pelaajat, joille povataan hienoa NHL-uraa. Mutta miten tärkeää pieni varausnumero on kenttäpelaajalle?

Hornqvist varattiin vuoden 2007 draftin viimeisenä eli nro 230. Pelasi tällä kaudella Crosbyn rinnalla joka varattiin samassa draftissa ykkösenä :))

Onhan siitä hyötyä esim Kontiola jäi Chicagossa paitsioon kun Kane ja Toews vei junnukiintiöt korkeammilla varauksilla.

 

[Askaisten Visa]

Lehkonen oli hyvä nosto. Tällä kaudella olen nähnyt Lehkoselta U20-pelien lisäksi muutaman SHL-pelin ja Lehkonen on ollut erittäin vakuuttava. Jos katsoo puhtaasti tilastoja, niin tällä kaudella ei ole tullut tyydyttävästi tehopisteitä, mutta +/- on heti Mathis Olimbin jälkeen joukkueen toiseksi paras. Kuitenkin se, miksi Lehkonen kuuluu mielestäni tuohon kategoriaan on hänen kokonaisvaltainen pelinsä. Lehkonen on erittäin monipuolinen pelaaja, joka on kokoisekseen äärimmäisen hyvä kulmapelaaja. Lehkonen on vähän Hännikäisen kanssa samantyylinen pelaaja, koska molemmat ovat todella monipuolisia, eikä kummallakaan ole juuri heikkouksia. Lehkosen pitäisikin saada kesän aikana vähän lisää lihasmassaa, minkä jälkeen ensi kaudella voisi pelata kovan kauden SHL:ssä ja suunnata sitten Pohjois-Amerikkaan. Lehkosen kehityksen kannalta siirtyminen Frölundaan vaikuttaa kuitenkin erittäin fiksulta liikkeeltä.

Parikymmentä Frölundan peliä menneellä kaudella nähneenä voitäysin allekirjoittaa edellisen. Lehkonen oli aina kentällä, kun piti saada pistenikkarit plussan puolelle. Järjesteli jokaisessa näkemässäni pelissä 4-5 maalipaikkaa ketjukavereille. Toki oma maalimäärä olisi voinut olla suurempi (paikkoja oli), mutta aina ei mene. Pleijareissa sitten menikin.

Jotenkin myös näytti, että luistelunopeus oli parantunut, mikä sinänsä oli hyvä asia, sillä Frölunda ei todellakaan peruutellut, vaan pelitempo oli jokaisella viisikolla todella kova.

Toki nyt olisi mukava tietää, miksi nimim. Kirjoittelija ei pidä Lehkosen näyttöjä riittävinä? Montako peliä on tullut nähtyä ja mitä näyttöjä jäi uupumaan?

 

[adolf]

Rupesin eilen illalla miettimään päässäni tällaista asiaa, että kun otetaan ihan se kaikista kovin huipputaso, niin mitenkäs meidän kenttäpelaajien käy? Mietin tämmöistä listaa ensin jo lopettaneista pelaajista.

Hyökkääjistä Ihan sillä A-luokan staratasolla meillä on koskaan NHL:ssä pelannut vain kaksi pelaajaa. Ne ovat Teemu Selänne ja Jari Kurri. Tietyssä mielessä Jere Lehtinen lukeutuu minusta myös tuohon kategoriaan koska oli omassa roolissaan monia vuosia ihan yksi maailman parhaista pelaajista. Seuraavassa ja ihan tuohon A-luokan niskaan hengittää Saku Koivu, joka niin mahtava pelaaja kuin olikin, ei kuitenkaan koskaan noussut ihan sinne NHL:n supertähtien joukkoon. Mielestäni myös Sami Kapasen voi lukea samaan kategoriaan Koivun kanssa. Hän oli sniperina ihan NHL:n parhaimmistoa lyhyen aikaa tosin, mutta kuitenkin. Olli Jokinen myös on tämän kategorian miehiä ja hän pysyi siellä huipulla monia vuosia.

Puolustajista minun mielestäni vastaavaan A-luokan kategoriaan voi ihan huoletta heittää Kimmo Timosen ja Teppo Nummisen. Kummatkin olivat vielä pitkälti samaan aikaan ihan NHL:n puolustajaeliittiä. Oma mielipiteeni on, että Sami Salo ja Toni Lydman kuuluvat vastaavaan kategoriaan, mitä Koivu hyökkääjissä, eli ihan napsun verran alemman korin mies verrattuna kahteen ensimmäiseen.

Niin nyt herää kysymys, että kun nyt meillä on tätä todella huippulupaavaa pelaajaa tulossa enemmänkin, niin mitä on jatkoaikalaiset mieltä seuraavasta asiasta. Keillä näistä pelaajista on potentiaalia nousta tuohon A-kategoriaan, missä herrat Selänne, Kurri, Timonen ja Numminen ovat?

Omasta mielestäni esimerkiksi Sami Vatanen on jo ihan siinä kintaalla että lukeako hänet jo tuohon kategoriaan. 2-3 kautta pitää mielestäni kuitenkin pelata vielä samalla tasolla, jotta voidaan ruveta puhumaan uudesta Kimmo Timosesta. Puolustajista oma mielipiteeni on että Määttä ja Ristolainen (niin hyviä kuin ovatkin) niin eivät ihan ehkä tuolle tasolle tule nousemaan. Tietenkin vähän hölmöä se on ruveta ennustamaan, kun ei näistä ikinä varmasti tiedä. Varmaa kuitenkin on että molemmat tulevat olemaan tuota seuraavan korin kastia. Sitten tulevat nämä Juolevi sekä Vaakanainen, joilla käsittääkseni kummallakin on potentiaalia nousta ihan jopa sinne A-kategoriaan, mutta ovat vielä niin nuoria että mahdoton heistä on vielä oikein mitään sanoa.

Hyökkääjistä taas kun kyse on herroista Selänne ja Kurri, niin rima on todella korkealla. Ajatuksena kuitenkin mulla oli että tuohon A-kategoriaan pääseminen edellyttäisi sellaista vakituista pyörimistä siellä NHL:n pistepörssin top20:ssä. Paljon on pelaajia jotka tulevat nousemaan tai ovat jo tuota kategoriaa Sami Kapanen tai Saku Koivu, mutta onko kenestäkään nousemaan ihan sinne NHL:n kirkkaimpien supertähtien joukkoon? Granlundista tiedetään jo että vaikka on huikea pelimies, niin hän ei sinne tule nousemaan. Oikeastaan minusta tällä hetkellä vaikuttaa että kahdella pelaajalla sinne on eväät. Ja he ovat Aleksander Barkov sekä Jesse Puljujärvi. Viimeksi mainitulla vielä ehkä hieman suuremmat mahdollisuudet, koska Barkov kuitenkin taitaa olla profiloitunut hieman enemmän sellaiseksi varmistavaksi sentteriksi, vaikka omaakin ihan huikeat hyökkäyspelin ominaisuudet. Kaikki eväät ovat kuitenkin olemassa myös hänellä. Nuo edelliset U18-kisat näyttivät että potentiaalia olisi myös Patrik Laineella, koska poika on ihan käsittämättömän lahjakas pelaaja. Mutta jos ne puheet kaverin asenteellisista ongelmista pitävät paikkansa, niin sillä saralla tarvii kyllä löytyä joku semmoinen heppu rinnalle joka osaa vetää hänen kohdallaan oikeasti naruista jotta se lahjakkuus saadaan kanavoitua oikeisiin asioihin.

 

[Artturenos]

Barkovista tosiaan voisi mainita tämmöisen typerän lauseen kuin, että Barkov on liian hyvä noustakseen aivan kirkkaimpiin valoihin. Tuolla tarkoitan, että kun Barkov on niin tunnollinen pelaaja niin ei ikinä tee mitään puolustuksen kustannuksella. Kaikki jotka ovat pisteissä mitattuna niitä valokeilassa loistavia pelaajia, ottavat poikkeuksetta sen menestyksen puolustus pelaamisen kustannuksella, jopa Sydney Crosby. Pelaavat yliptitkää vaihtoa ja pelaavat aina jalka varastaen sinne hyökkäykseen. Tästä syystä vaikea ikinä uskoa Barkovin yltävän tuohon A-luokkaan pisteiden tekijänä. Muuten sitten kahdensuunnan sentterinä saattaa olla aikanaan top5 osastoa, eli A-luokkaa.

Määtästä eri mieltä edellisen kanssa, sillä kaverilla on ominaisuuksien puolesta mahdollisuus vaikka mihin. Määttä on aivan jäätävä paketti, josta ei löydy mitään heikkouksia. A-luokkaan tulee nousemaan, jos loukkaantumiset eivät uraa sotke. Yllätyskorttina Esa Lindell voi yltää viellä vaikka mihin myöskin, potentiaalia A-luokkaan.

Hyökkääjistä moni unohtaa Teräväisen. Jotenkin kaikki pitävät tätä huonompana versiona Mikael Granlundista, mutta mielesätäni todellisuus on aivan toinen. Teräväinen parhaimmillaan dominoi peliä ja pystyy johtamaan sentterinä kenttää, joka murskaa vastustajansa. Teräväisen osalta sitten rajoittavaksi tekijäksi tulee, että hän ei itse ole mikään agressiivinen pelaaja edes Granlundin tasolla, niin vaatii oikeanlaiset laiturit siihen vierelle. Fyysisyttää ja agresiivisuutta pitää laidoilta löytyä, koska Teuvo itse ei pelaa mitään agressiivista peliä. Kuitenkin kahden agreesiivisesti pelaavan laiturin kanssa, jossa on viellä maalinteko taitoa Teuvo on sen luokan sentteri, joka tulee laittamaan kovia pisteitä tauluun. Ehdottomasti tulee onnistuessaan nuosemaan A-luokkaan.

 

[Rannari]

Tuosta adolfin pelaaja-arvioista voin sen verran sanoa, että Puljujärvi ja Laine, niin nuoria ja lupaavia kuin ovatkin, niin ei kannattaisi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä vielä tehdä, sillä peli heillä on niin kovin kehitysvaiheessa, että ei siitä tiedä mihin suuntaan se menee vertaa vaikka Armiaa. Hänellä tällä hetkellä todella vaikeaa lunastaa ne potentiaalit jotka siellä muutama vuosi takaisin oli nähtävissä. Toki toivotaan kaikille parasta mitä vain pelaajille voi toivoa.

 

[adolf]

Olet tuossa kyllä ihan oikeassa. Puljujärvessä kuitenkin on semmoinen todella lupaava piirre olemassa, että kaverin asennoituminen kaikkeen tekemiseen vaikuttaisi olevan semmoinen, että siitä ei keksi muuta kuin hyvää sanottavaa. Monesta jutustahan nämä asiat sitten loppuviimenään koostuvat, mutta tuosta se ei ainakaan hänen kohdallaan varmaan jää kiinni.

 

[Barney]

Barkovista tosiaan voisi mainita tämmöisen typerän lauseen kuin, että Barkov on liian hyvä noustakseen aivan kirkkaimpiin valoihin. Tuolla tarkoitan, että kun Barkov on niin tunnollinen pelaaja niin ei ikinä tee mitään puolustuksen kustannuksella. Kaikki jotka ovat pisteissä mitattuna niitä valokeilassa loistavia pelaajia, ottavat poikkeuksetta sen menestyksen puolustus pelaamisen kustannuksella, jopa Sydney Crosby. Pelaavat yliptitkää vaihtoa ja pelaavat aina jalka varastaen sinne hyökkäykseen. Tästä syystä vaikea ikinä uskoa Barkovin yltävän tuohon A-luokkaan pisteiden tekijänä. Muuten sitten kahdensuunnan sentterinä saattaa olla aikanaan top5 osastoa, eli A-luokkaa.

Ai kuten esimerkiksi Anze Kopitar, Pavel Datsyuk, Jonathan Toews, Henrik Zetterberg, Henrik Sedin ja Joe Pavelski? Kyllä sieltä pistepörssin top-20 löytyy myös paljon erinomaisia kahdensuunnan pelaajia, koska kyllä ne parhaat puolustavatkin sentterit tekevät tulosta, varsinkin ylivoimalla. Kyllä minä olen melko varma, että Barkovkin tulee tulevaisuudessa sieltä aika usein löytymään, jos ja kun pelaa monta vuotta yhdessä Jonathan Huberdeaun kanssa. En kyllä usko Barkovin yltävän noihin pisteisiin vielä pariin kauteen, mutta tulevaisuudessa tulee olemaan pistepörssissäkin kovaa kamaa. MM-kisoissa Barkov on ollut erinomainen, kun on saanut vähän vapaamman roolin. Käytännössä jokainen miehen syöttö on laadukas, peliä edistävä ja nopea.

 

[Artturenos]

Ai kuten esimerkiksi Anze Kopitar, Pavel Datsyuk, Jonathan Toews, Henrik Zetterberg, Henrik Sedin ja Joe Pavelski? Kyllä sieltä pistepörssin top-20 löytyy myös paljon erinomaisia kahdensuunnan pelaajia, koska kyllä ne parhaat puolustavatkin sentterit tekevät tulosta, varsinkin ylivoimalla. Kyllä minä olen melko varma, että Barkovkin tulee tulevaisuudessa sieltä aika usein löytymään, jos ja kun pelaa monta vuotta yhdessä Jonathan Huberdeaun kanssa. En kyllä usko Barkovin yltävän noihin pisteisiin vielä pariin kauteen, mutta tulevaisuudessa tulee olemaan pistepörssissäkin kovaa kamaa. MM-kisoissa Barkov on ollut erinomainen, kun on saanut vähän vapaamman roolin. Käytännössä jokainen miehen syöttö on laadukas, peliä edistävä ja nopea.

Kyllä kyllä. Se nyt riippuu mihin viiva vedetään ja pidetäänkö menestyksen ainoana mittarina pisteitä. Itse en pidä ainoana mittarina pisteitä, Barkov tulee ehdottamasti itselle kuulumaan sinne A-luokkaan vaikka pisteet jäsivätkin joillekkin pettymykseksi. Tuntuu vain että monelta unohtuu välillä Barkovin pelaaja profiili, sekä Barkovin hyvin tunnollinen pelaaminen molempiin suuntiin.

 

[adolf]

Barkov on ainakin itseäni hämmästyttänyt näissä kisoissa jopa että miten 19-vuotias kaveri voi jo pelata noin kokonaisvaltaisen hyvää peliä. Liike näyttää todella verkkaiselta, mutta silti kaveri on aina oikeassa paikassa eikä ole koskaan kiire tai hoppu minnekään. Ymmärrys pelistä ja taito syöttää ahtaissa paikoissa sekä pitää kiekko omalla joukkueella on aivan maailmanluokkaa. Oman pään peliä pitää vielä parantaa, koska siellä tuo Barkovin ketju on ajoittain ollut vaikeuksissa.

 

[Barney]

Kyllä kyllä. Se nyt riippuu mihin viiva vedetään ja pidetäänkö menestyksen ainoana mittarina pisteitä. Itse en pidä ainoana mittarina pisteitä, Barkov tulee ehdottamasti itselle kuulumaan sinne A-luokkaan vaikka pisteet jäsivätkin joillekkin pettymykseksi. Tuntuu vain että monelta unohtuu välillä Barkovin pelaaja profiili, sekä Barkovin hyvin tunnollinen pelaaminen molempiin suuntiin.

No varmasti tulee kuulumaan, vaikka pisteitä ei tulisikaan ihan kärkimiesten tahtiin. Esimerkiksi Patrice Bergeronia pidän yhtenä NHL:n parhaista senttereistä, vaikka pisteillä hän ei juhlikaan esimerkiksi Crosbyn tahtiin. Mielestäni tuo sinun argumenttisi, että kaikki kovasti pisteitä tekevät pelaajat ottavat paljon vapauksia puolustuspelistä on virheellinen. Tuossa edellisessä viestissä löin jo muutaman esimerkin pelaajista, jotka pisteistä huolimatta pelaavat erittäin tunnollisesti myös puolustuspäähän.

Barkovin kohdalla on vaikea uskoa, että jäisi miksikään 60 pisteen kahdensuunnan sentteriksi. Jos hänen peliään katsoi NHL:ssä loppukaudesta ja nyt MM-kisoissa, niin kyllähän hänestä huomaa huikean hyökkäyspotentiaalin. Barkovin kiekolliset ratkaisut ovat lähes poikkeuksetta aina laadukkaita ja ne edistävät peliä. Vaikea uskoa myöskään Floridan kaavailevan häntä mihinkään puolustavaan rooliin, vaikka alivoimaa hän tuleekin varmasti pelaamaan koko NHL-uransa. Eiköhän noita "bergeroneita" löydy myös drafteista vähän myöhemmin, kuin numerolla kaksi. Enemmän näkisin esimerkiksi Floridassa Bjugstadin mahdollisen kohtalon olevan tuollainen laadukas 60 pisteen sentteri kuin Barkovin, josta odotetaan organisaatiolle uuttaa franchise-sentteriä.

 

[adolf]

Mikä itseäni ilahduttaa on se, että vaikka meillä ei niitä ihan kaikista dominoivimpia tähtipelaajia ole edelleenkään tulossa samalla volyymilla, kuin vaikkapa Ruotsilla niin kuitenkin niitä heti seuraavan korin lupauksia on nyt ilmaantunut todella paljon kartalle, joista saa jo yhden kokonaisen joukkueellisen jopa rakennettua. Tilanne näyttää todella hyvältä verrattaen siihen mitä se oli vaikkapa vielä vain ihan 5 vuotta sitten.

 

[Artturenos]

Barkovin kohdalla on vaikea uskoa, että jäisi miksikään 60 pisteen kahdensuunnan sentteriksi.

Tämä tullaan sitten näkemään. Itse en ennusta Barkovista tasaisesti yli 70 pisteen pelaajaa, vaikka kyllä tietenkin muutomalla kaudella tulee varmasti 70 rajan rikkomaan. Tuskin kuitenkaan tulee olemaan mikään kovin yleinen nimi top30 pistepörssissä. Tämä nyt vain minun mielipide, eikä tästä pidä provosoitua. Nämä kuitenkin ovat vain povailuja, joissa voin olla yhtälailla väärässä kuin oikeassa.

 

[RexHex]

Puolustajista minun mielestäni vastaavaan A-luokan kategoriaan voi ihan huoletta heittää Kimmo Timosen ja Teppo Nummisen.

Todella hyvä kirjoitus adolfilta kokonaisuutena. Noista puolustajista jäin vain miettimään missä on Jyrki Lumme? Mielestäni kuitenkin koko uran huomioiden ollaan about Timosen ja Nummisen tasolla, varsinkin jos sieltä poimitaan vaikka parhaat 5 kautta. Ehkä tuolla luokitelullasi voisi Lumpeen laskea tuonne Koivu+Kapanen kategoriaan.

Mietin vain unohtuiko tämä kaveri kokonaan?

Mutta allekirjoitan siis viestisi sisällön, että Suomesta näitä huippumiehiä tulee karkeasti kerran vuosikymmenessä. Näin on ollut nyt sen 30 vuotta ja näin uskon olevan jatkossakin. Toki toivon onnistumisia kaikille nuorille suomalaisille kavereille nyt ja tulevaisuudessa, mutta ns. supertähtiä suomessa taitaa oikeasti olla kaksi; Kurri ja Selänne. (Noh maalivahdit sitten erikseen).

 

[jalperi]

Rupesin eilen illalla miettimään päässäni tällaista asiaa, että kun otetaan ihan se kaikista kovin huipputaso, niin mitenkäs meidän kenttäpelaajien käy? Mietin tämmöistä listaa ensin jo lopettaneista pelaajista.

Hyökkääjistä Ihan sillä A-luokan staratasolla meillä on koskaan NHL:ssä pelannut vain kaksi pelaajaa. Ne ovat Teemu Selänne ja Jari Kurri. Tietyssä mielessä Jere Lehtinen lukeutuu minusta myös tuohon kategoriaan koska oli omassa roolissaan monia vuosia ihan yksi maailman parhaista pelaajista. Seuraavassa ja ihan tuohon A-luokan niskaan hengittää Saku Koivu, joka niin mahtava pelaaja kuin olikin, ei kuitenkaan koskaan noussut ihan sinne NHL:n supertähtien joukkoon. Mielestäni myös Sami Kapasen voi lukea samaan kategoriaan Koivun kanssa. Hän oli sniperina ihan NHL:n parhaimmistoa lyhyen aikaa tosin, mutta kuitenkin. Olli Jokinen myös on tämän kategorian miehiä ja hän pysyi siellä huipulla monia vuosia.

Esa Tikkasen lisäisin ainakin tähän A- /B½- kategoriaan. Petri Skriko ja Ilkka Sinisalo kuului ehkä ihan parhaimpina vuosinaan tähän kategoriaan, en tiiä miten aikalaiset nämä sijoittais? 80-luvulla syntyneistä heittäisin ehkä omassa roolissaan Mikko Koivun tähän kategoriaan.

Puolustajista minun mielestäni vastaavaan A-luokan kategoriaan voi ihan huoletta heittää Kimmo Timosen ja Teppo Nummisen. Kummatkin olivat vielä pitkälti samaan aikaan ihan NHL:n puolustajaeliittiä. Oma mielipiteeni on, että Sami Salo ja Toni Lydman kuuluvat vastaavaan kategoriaan, mitä Koivu hyökkääjissä, eli ihan napsun verran alemman korin mies verrattuna kahteen ensimmäiseen.

Jyrki Lumpeen nimen oisin itekkin tässä lisänny tuohon A-luokkaan. Vanhemmista taas Pekka Rautakallio ja Reijo Ruotsalainen ehkä tuohon jälkimmäiseen? Kenties Siltanenkin?

Omasta mielestäni esimerkiksi Sami Vatanen on jo ihan siinä kintaalla että lukeako hänet jo tuohon kategoriaan. 2-3 kautta pitää mielestäni kuitenkin pelata vielä samalla tasolla, jotta voidaan ruveta puhumaan uudesta Kimmo Timosesta. Puolustajista oma mielipiteeni on että Määttä ja Ristolainen (niin hyviä kuin ovatkin) niin eivät ihan ehkä tuolle tasolle tule nousemaan. Tietenkin vähän hölmöä se on ruveta ennustamaan, kun ei näistä ikinä varmasti tiedä. Varmaa kuitenkin on että molemmat tulevat olemaan tuota seuraavan korin kastia. Sitten tulevat nämä Juolevi sekä Vaakanainen, joilla käsittääkseni kummallakin on potentiaalia nousta ihan jopa sinne A-kategoriaan, mutta ovat vielä niin nuoria että mahdoton heistä on vielä oikein mitään sanoa.

Joo kyl uskon et Määtällä ja Ristolaisella on ihan yhtälailla mahdollisuudet nousta Vatasen tasolle ellei ohikin. Jokerikorttina heittäisin Julius Hongankin, eli meillä saattaa parhaimillaan olla tulevaisuudessa kolme pakkiparillista näitä huippupakkeja yhtäaikaa.