Huomioita pelistä
Viides peli oli mielestäni täysin odotetun kaltainen. Helppo sanoa näin jälkikäteen, mutta jotenkin tiesin HIFK:n voittavan tänään. Ja tämä perustuu pelin lähtökohtiin, jotka olivat.joukkueilla täysin erilaiset tähän otteluun. HIFK:lle tappio ja edessä olisi ollut kauden loppu ja kesäloma, Ilvekselle tappio ja edessä olisi vain korkeintaan kaksi ottelua lisää. Tästä johtuen HIFK halusi huomattavasti enemmän voittoa ja se näkyi selvästi. Samalla näkyi selvästi jälleen vanhat teesit, että ottelusarjan katkaiseva peli on vaikein ja avausmaalin merkitys playoffeissa on valtava.
Mielestäni tässä pelissä vain ensimmäisessä erässä nähtiin taistelevat joukkueet ( vaikka numerot eivät tätä Ilveksestä kerrokaan ). Tämän jälkeen joukkueet ikään kuin lopettivat pelinsä ja jäivät odottamaan seuraavaa peliä. Ehkä Ilveksen pelaajien alitajuntaan hiipi ensimmäisen erän jälkeen ajatus, että "me ei enää voida tässä pelissä nousta kolmen maalin takaa". Jotain kertoivat myös valmennusjohdon ratkaisut
ensimmäisen erän jälkeen. Toisesta erästä lähtien Ilves laski etukarvaustaan ja peli passivoitui kun HIFK:llekaan ei enää lisämaalien tarvetta ollut. Kaksi viimeistä erää olivatkin unettavia.
HIFK teki maalinsa ihailtavalla prosentilla; kolme ensimmäistä maalia kahdeksalla laukauksella. Ilveksen maalin eteen saatiin kahdessa maalissa oikeaan aikaan hyvät maskit ja kolmas meni Murphyn piikkiin. Ilveksen puolustajat saavatkin katsella tämän pelin jälkeen peiliin, sillä oman maalin edusta pitää pelata kuin kolmessa aikaisemmassa pelissä, eikä päästää HIFK:n hyökkääjiä nousemaan sinne. Kukaan maalivahti ei pysty ottamaan koppeja jos näkee kiekot yhtä huonosti kuin Pitkämäki tänään. Uskon tämän olevan avainteesi seuraavaan otteluun.
HIFK:n paketti oli kokonaispelin osalta kohtuullisen hyvin kasassa. Joukkue luisteli paljon, pelasi suhteellisen tiiviisti, pelasi maalien edustat tarkasti ja käytti tehokkaasti vastaisku paikkansa. Lundell ei joutunut kunnolliseen testiin ja selvisi helpolla kun Ilveksellä ei avauserän jälkeen näyttänyt olevan kunnon tsemppiä. Mutta en usko, että Ilveksen kuntopohja Sykoran treenien jälkeen olisi kahdessa päivässä mihinkään kadonnut, sillä vielä toissapäivänä joukkue jaksoi puristaa ja tänään tätä tsemppiä ei näkynyt avauserää lukuunottamatta ollenkaan. Ei mikään joukkue voi menettää kuntoaan näin nopeasti, vaikka pelaisi millaista peliä tahansa. Ilves on Sykoran
jäljiltä aivan varmasti vähintään samanlaisessa kunnossa kuin HIFK.
Sen verran tuosta Helmisen tapauksesta, että tuomaristo teki oikean päätöksen kun jätti jäähyn viheltämättä. Toisaalta väärä tuomio ei olisi ollut kakkonenkaan, jos katsoo liigan linjaa kokonaisuudessaan. Niin tai näin, tilanne oli tietysti ikävä, mutta ei tätä voida mielestäni laittaa Helmisen piikkiin. Puhdas vahinko ja näitä samanlaisia tilanteita tulee pelin aikana vaikka kuinka paljon, mutta harvoin näissä loukkaantumisia sattuu. Tässä
tapauksessa Kurvinen horjahti mielestäni ennen kuin Helminen häneen edes koski ja vaikka Raipe hidastikin vauhtiaan, törmäys oli lähes väistämätön. Mielestäni tässä oli enemmän kyse siitä, että Kurvinen ei osannut ottaa tilanteessa taklausta oikein vastaan. Jos hän olisi jatkanut normaaliin tapaan liikerataansa vasemmalle, eikä yrittänyt kääntyä yhtäkkiä oikealle, tätä koko
tapausta ei olisi tullut.
Mutta sitten tiistain peliin. On aika selvää, että tiistaina ratkeaa paljon ja tässä pelissä on valtavsti tunnetta. HIFK:lla on jälleen pakkovoiton paikka ja Ilves yrittää varmasti kaikkensa, jotta pelit menisivät poikki Tampereella, eikä raskasta seitsemättä peliä enää tarvittaisi. Nyt sillä on myös vaihtoetu, joten se voi peluuttaa erinomaista puolustavaa ketjuaan sitä HIFK:n ketjua
vastaan, jolla peli kulkee silloin parhaiten. Joukkue on pelannut
kokonaisuudessaan hyvää playoff kiekkoa ja vaikka HIFK:lla onkin ollut peleissä näennäishallinta, Ilves on pelannut kärsivällisesti, järkevästi ja erinomaisella asenteella. Ilveksen sydän on tähän mennessä voittanut HIFK:n pistepörssin kärkinimet. Saa nähdä, miten tämä kaava jatkuu tiistaina.