Vertaillaan vähän lyhyesti eri maiden pelaajamateriaaleja, jotta nähdään missä mennään. Boldattuna on kaikkien maiden osalta jo valitut nimet ja loput olen täyttänyt oman mieleni mukaan.
Maalivahdit:
USA: Connor Hellebuyck, Jake Oettinger & Jeremy Swayman
Ruotsi: Jakob Markström, Linus Ullmark & Filip Gustavsson
Suomi: Juuse Saros, Ukko-Pekka Luukkonen & Kevin Lankinen
Kanada: Adin Hill, Stuart Skinner & Jordan Binnington
Maalivahtien osalta parhaiten pullat on uunissa USA:lla. Hellebuyck, Oettinger, Swayman ja tuon kolmikon ulkopuolelta vielä esimerkiksi Demko ovat ihan maailman maalivahtieliittiä. USA:lla onkin positiivinen maalivahtiongelma ja valmennuksen pitäisi osata valita kuumin veskari kentälle. Ruotsilla on myös hyvä kilpailutilanne Markströmin, Ullmarkin ja hyvin kautensa aloittaneen Gustavssonin välillä, joista kaikki ovat hyviä vaihtoehtoja ykkösmaalivahdiksi.
Suomella ykkösmaalivahti Saros kyllä kestää maajoukkuepaidassa vertailun Ruotsin ja myös USA:n maalivahteja vastaan, mutta leveyttä Suomella ei ole maalivahtiosastolla yhtä paljon Saroksen takana, jos hän ei jostain syystä olisikaan pelikuntoinen. Kanadan maalivahtikolmikossa ei ole oikeastaan yhtään selvää valintaa vielä tässä vaiheessa, mikä kertoo karua kieltä maalivahtiosaston heikkoudesta. Toki Kanadalla on useita NHL-maalivahteja, joista on mahdollista löytää turnaukseen kuuma maalivahti, mutta paperilla Kanadan maalivahtitilanne on tällä hetkellä selvästi epävarmin.
Puolustajat:
Kanada:
Devon Toews - Cale Makar
Josh Morrissey - Noah Dobson
Shea Theodore - Alex Pietrangelo
Evan Bouchard
USA:
Quinn Hughes - Charlie McAvoy
K'Andre Miller - Adam Fox
Zach Werenski - Brock Faber
Jaccob Slavin
Ruotsi:
Victor Hedman - Erik Karlsson
Gustav Forsling - Rasmus Andersson
Rasmus Dahlin - Hampus Lindholm
Mattias Ekholm
Suomi:
Esa Lindell - Miro Heiskanen
Niko Mikkola - Henri Jokiharju
Juuso Välimäki - Rasmus Ristolainen
Olli Määttä
Kanadan pakisto on todella kova ja heillä on halutessaan mahdollisuus ottaa kaksi NHL:n viime vuosien parasta pakkiparia joukkueeseen: Toews-Makar ja Theodore-Pietrangelo. Noiden lisäksi on hurjasti laatua tarjolla joukkueeseen. Leftin pakeista lähimpänä paikkaa joukkueesta ovat oman näkemykseni mukaan Morrissey, Dunn sekä Power ja rightin pakeista Bouchard, Dobson sekä Doughty. Laajuuden takia Kanadan pakisto on mielestäni paras.
USA:lla puolustuksen kärki on ehkä jopa Kanadaa kovempi jo joukkueeseen valittujen Foxin, McAvoyn ja Hughesin johdolla. Tuon kolmikon jälkeen taso vähän laskee, mutta Millerin arvoa nostaa se, että hän on pelannut paljon yhdessä Foxin kanssa Rangersissa. Pakiston top-4 on mielestäni aika selkeä, mutta kolmospariin on tyrkyllä paljon vaihtoehtoja, joten valinnat ei välttämättä tule olemaan samoja kuin yllä olevassa hahmotelmassa. USA:n puolustuksen kärki on jopa turnauksen paras, mutta jos pakistoa tarkastellaan kokonaisuutena, niin se on toiseksi paras.
Ruotsin pakistoon on jo valittu kova kärkikolmikko Hedman, Karlsson ja Forsling, joiden lisäksi käytännössä varmasti joukkueesta tulee löytymään vielä Dahlin. Ruotsilla on yli parikymmentä NHL-puolustajaa tälläkin hetkellä, joten kilpailua viimeisistä paikoista pääsee varmasti syntymään. Ruotsin pakisto on kova, mutta jos verrataan P-Amerikan joukkueisiin, niin mielestäni se on jonkin verran perässä. Laajuutta Ruotsilta löytyy hyvin ja Hedman on ihan eliittipuolustaja, mutta Karlssonin parhaat vuodet taitavat olla jo takana eikä tuo kärki vain ole riittävän laadukas.
Ikävä kyllä Suomen pakisto ei kestä paperilla vertailua kolmeen muuhun maahan. Heiskanen mahtuisi varmasti kaikkien muidenkin pakistoihin, mutta hän on ainut. Suomella ei ole käytännössä ollenkaan vaihtoehtoja ja kilpailua pelipaikoista, joten kaikki NHL-puolustajat pitää ottaa mukaan. Mikkola sekä Lindell ovat NHL:ssä ihan laatupuolustajia ja Jokiharjukin on päässyt pelaamaan Buffalossa hyviä minuutteja Dahlinin vieressä. Suomi tarvitsee kuitenkin pelitapaetua suhteessa kilpailijoihin, jotta tuolla pakistolla pärjätään. Suomen maajoukkuessa pakistot ovat kuitenkin onneksi olleet monesti kentällä parempia kuin paperilla.
Hyökkääjät:
Kanada:
Brad Marchand - Sidney Crosby - Nathan MacKinnon
Connor Bedard - Connor McDavid - Zach Hyman
Carter Verhaeghe - Brayden Point - Sam Reinhart
Mathew Barzal - Robert Thomas - Mark Stone
Mitch Marner
USA:
Jake Guentzel - Auston Matthews - Jason Robertson
Brady Tkachuk - Jack Eichel - Matthew Tkachuk
Clayton Keller - Jack Hughes - Cole Caufield
Chris Kreider - J.T. Miller - Brock Boeser
Vincent Trocheck
Suomi:
Artturi Lehkonen - Aleksander Barkov - Mikko Rantanen
Roope Hintz - Sebastian Aho - Teuvo Teräväinen
Eetu Luostarinen - Anton Lundell - Mikael Granlund
Eeli Tolvanen - Erik Haula - Jesse Puljujärvi
Patrik Laine
Ruotsi:
Filip Forsberg - Mika Zibanejad - Gustav Nyquist
Jesper Bratt - Elias Pettersson - William Nylander
Adrian Kempe - Elias Lindholm - Lucas Raymond
Wiliam Eklund - Joel Eriksson Ek - Leo Carlsson
William Karlsson
Kanadan hyökkäykseen on valittu jo McDavid, Crosby, MacKinnon, Marchand ja Point. Luulisi, että kesätreenikaverit Marchand, Crosby ja MacKinnon lyötäisiin yhteen. McDavidin vierelle otetaan varmaan tuttu kaveri Hyman ja jos tuttuja kaksikoita halutaan lisää, niin Floridan Verhaeghe-Reinhart on myös mahdollinen kaksikko, mikäli Verhaeghe mahtuu joukkueeseen. Kilpailua pelipaikoista Kanadalla on paljon ja laatua löytyy neljään ketjuun. Laajuuden takia omaan silmääni Kanadan hyökkäys on myös puolustuksen tavoin paras. Näin penkkiurheilijana olisi kiva nähdä Bedard ja McDavid samassa ketjussa.
USA:lla on varmaan koko turnauksen paras sentterinelikko, jos he lyövät koko nelikon Matthews-Eichel-Hughes-Miller keskikaistalle. Laituriosasto on myös todella monipuolinen, sillä sieltä löytyy sopiva yhdistelmä taitoa ja kovuutta. Omasta hahmotelmastani ulos jäi mm. Kyle Connor, joka on takonut usean kauden ajan NHL:ssä pisteitä noin piste/peli -tahdilla. Oma toivomukseni olisi se, että Tkachukin veljekset laitettaisiin samaan ketjuun, sillä se tarjoaisi kansalle leivän lisäksi myös sirkushuveja. Kovin paljon ei ole USA:n hyökkäys Kanadaa perässä.
Suomen hyökkäyksen listaisin kolmanneksi parhaaksi. Kärkinelikko Rantanen, Barkov, Aho ja Hintz kestävät vertailun myös Kanadan ja USA:n hyökkäyksen kärkeen, mutta sen jälkeen Suomella vähän taso tippuu. Toki Suomella on joukkueessaan mm. Granlund, joka on urallaan ollut maajoukkueessa aina NHL-tehojaan parempi. Kärki Suomella on hyökkäyksessä kovempi kuin koskaan ja vaikka taitotasossa kolmos- ja nelosketjut eivät pärjäisikään kilpailjoille, niin he korvaavat sen taistelutahdolla ja työmäärällä.
Ruotsin hyökkäys näyttää paperilla hyvin tasapaksulta. Vaikka tehojen puolesta Ruotsilla oli viime kaudella neljä yli piste/peli -hyökkääjää Suomen kolmea vastaan, niin en vaihtaisi mistään hinnasta tuota Suomen kärkinelikkoa Ruotsin nelikkoon. Laajuutta Ruotsilla on hyökkäyksessä vähän Suomea enemmän, mutta kärki ei ole mielestäni riittävän terävä verrattuna muihin.
Kokonaisuutena selvästi tasapainoisin joukkue on USA:lla, jolla ei ole joukkueessa mitään selviä heikkouksia. Kanadan osalta kysymysmerkki on maalivahtipeli, mutta jos he löytävät jostain turnaukseen laadukkaan maalivahdin, niin Kanada nousee turnauksen ykkössuosikiksi. Suomen selkeä heikkous verrattuna kilpailijoihin on pakisto ja pieni heikkous on myös laajuus hyökkäyksessä. Ruotsilla puolestaan on paperilla mielestäni heikoin hyökkäys ja etenkin hyökkäyksen kärki on vähän turhan tylsä.